sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Viikonlopun puuhasteluja

Viikonlopuksi saatiin vieraita syrjiä Suomesta,  nuorempi poika tuli perheensä kans käymään.
Eilen käytiin uimahallisa polskuttelemasa. Mukava oli mukeloitten kans lillua porealtaasa kuplien keskellä.

Tänä aamuna jatkettiin eilen kesken jäänyttä askartelu hommaa. Meillä on Ilian kans urakkana saaha pienoismallien tarrat liimattua paikoilleen. Pikkuhilijaa alako autot näyttään kilipa-autoilta. Kivvaa yhteistä puuhastelua pojanpojan kans.
Iltapäivällä mentiin porukalla syömään.
Burgereita ja pitsaa..


maanantai 12. helmikuuta 2018

Miauuu...kissasukat

Naamakirijasta löysin tosi kivoja sukkamalleja Sissukat sivustolta.
Moniin sukkiin on teko-ohojeet laitettu nökösälle, mikä on kyllä aivan huippu juttu.
Kiitos siitä Sissukat sivuston pitäjälle.
Lankaloojasta löyty sopiva määrä viininpunasta ja lillaa lankaa, jotka riitti näihin koesukkiin mukavasti. Sukat kudotaan valamiiksi ja kissat kirijotaan silimukoita jälijentämällä.
Ei oo kovin vaikia homma. Mallista on heleppo laskia montako silimukkaa milläki värillä pittää tehä. Tarkkana toki saa olla jotta sukasta laskee silimukat oikeen, yhen silimukan heitto ei pahasti haittaa. Mutta jos heittää monella silimukalla niin lopputulos ei välttämättä oo hyvä.
Kissat tuli hieman eri korkeuksille. Eka sukkaan kissa tuli mielestäni turhan alas, toiseen sukkaan nostin kissan vähä ylemmäs, mikä näyttää paremmalta.

Sukkien takapuolella on hauska yksityiskohta, " kalanruoto".
Mää tein ruodon kutomalla silimukat tummalla langalla. Sen varmaan vois tehä jäläkeen päin silimukoita jälijentämälläki. Kutomalla jos tekkee, niin pittää muistaa joka kerroksella kiertää tumma ja vaaliampi lanka keskennään ettei jää reikää.

torstai 8. helmikuuta 2018

Aalto tuolit

Asiakas soitteli ja kerto hällä olevan kaks Aalto tuolia. Kummasaki tuolisa oli rikkinäisiä nauhoja mitkä pitäs vaihtaa.
Sovittiin aika millon käyn kahtomasa tuoleja ja arvioimasa mitä niille tehhään.

Tuolithan olivat korijauksen tarpeesa. Istunosat oli ihan löysät ja pari nauhaa lähes poikki. Selekänojien nauhat oli kans löysät mikä sai aikaan sen, että tuolisa istuesa joutu istummaan pienesä kuopasa.

Eihän nämä tuolit semmosia pitäs olla. 
Mitä oon nähny ja istunu niin aika tykkyjä ja napakoita ovat olleet istua.

Sanoin asiakkaalle, että kyllähän näisä voi istua ku korjaa vain resuset nauhat. Mutta jos näistä hyvät haluaa ja pitempi aikaset, niin kaikki löysät nauhat kannattaa kiristää. 
Hän halus niistä hyvät ja niin tuolit lähti mun mukkaan.

Kiristelin ehejät nauhat ja resuset vaihoin uusiin. Uus pellavanauha on hieman  tummempaa, vaan haalistuuhan se aika nopijaan niin erua vanahaan ei sitte juuri huomaakkaan.

maanantai 5. helmikuuta 2018

Pitsikuvioiset sukat, vihreitä sävyjä

Polkka 7 velijestä langasta on kiva neulua sukkia. Raijat syntyy ihan ihtestään mukavan epäsäännöllisesti.
Sukat on neulottu kärijestä varteen.
Pitsikuvijo on perin yksinkertanen. Pikkusen jännäsin, että hävijääkö pitsikuvijo kirijavan langan joukkoon tyystin. Vaan ihan turhaa jännäsin, ihan hyvinhän tuo erottuu.

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Kirjanmerkit

Lusikoista voi värkätä monenlaista.
Lukuintoselle sopiva lusikkamalli on kirijanmerkki.
Varsi vähä mutkalle ja lusikkapesä littanaksi, siitähän se syntyy.
Lusikkapesän voi koristella tai jättää koristelematta. Tekasin tuttava pariskunnalle omat nimikkomerkit lahjaksi. He olivat pyytänneet meitä vaarin kans käymään valamistujaiskahaveilla. Ei heistä kumanenkaan ollu valamistunu mistään koulusta eikä oppilaitoksesta, vaan miehen kirijottama kirija oli valamistunu ja sen kunniaksi hörpimmä kahavit.


lauantai 27. tammikuuta 2018

Liijan vähän, kuitenkin riittävästi

Jokkaiselle taitaa olla tuttu jo kouluajoilta, se raamatunkertomus pojasta jonka evväät Jeesus halus jakkaa kaikelle kansalle. Inhimillisesti ajateltuna sehän oli täys mahottommuus, että viis leipää ja kaks kallaa vois riittää semmoselle väkimäärälle.
Kuinka palijo niitä syöjiä muuten mahto olla? Hyvinhän sää muistit, noin viis tuhatta kerrotaan olleen. Ja siihen ku lisätään vielä naiset ja kakarat niin väkimäärähän saatto nousta kymenneen ellei viiteentoistaki tuhanteen. Ei ihan pikkunen määrä ruokittavaksi viijellä leivällä ja kahella kalalla.

No, mehän tiijetään, että kaikki jotka sielä tantereella olivat koolla saivat mahansa täyteen ja sapuskaa jäi vielä ylimäärästäki monta korillista. Ihme juttu, eikö vaan ollukki.

Heleposti luullaan, että tuommoset sapuskaan liittyvät ihimeet ois jääny pelekkään historijaan, mut niin ei oo. Semmosia tapahtuu vielä nykysinki. Eikä oo montakkaan päivää ku tällänen ihime tapahtu.
Mittasuhteet tosin eivät olleet yhtä suuret. Väkiä ei ollu koolla viitttä tuhatta, eikä ees viittä sattaakaan, mut reilut nelijäkymmentä kuitenki.

Se tapahtu tämän viikon keskiviikkona tuola meijän seurakunnan keittiöllä. Ihte en ollu paikalla ku oli työpäivä etten päässy sinne. Mutta vaari oli ollu paikan päällä.
Keskiviikkosin seurakunnasa kokataan työttömille ja eläkeläisille sapuskaa. Tämä oli toinen kerta tämän vuojen puolella ku väkiä tuli syömään. Eka kerralla oli käyny parisen kymmentä syömäsä, joten kokki oli päätelly että eipä niitä taija toisellakkaan kerralla vielä palijo sen enempää tulla.
Vaan toisin kävi.

Kello ku alako olla kakstoista, vaari oli käyny kurkkaamasa etteiseen ja oli tajunnu heti, että syöjiä on ny huomattavasti enemmän  ku eellis kerralla, reilut nelijäkymmentä siis.
Vaari oli menny kokin luo ja sanonu, että nyt kävi niin, että kastike ei tuu riittämmään. On se vaari sen verran monesti homman nähäny, että kyllä se määrät tietää. Etteisesä on porukkaa puolta enemmän ku viime viikolla, mitäs tehhään?
Mitäpä siinä ennään ehti tekkeen, ei mittään. Vettä ei kastikkeeseen voinu listätä ku siitä ois tullu liijan lirua, ja uuven kastikkeen tekeminen vie liikaa aikaa.

Kokki teki sen mitä Jeesuskin teki. Hän laski kätensä kastikekattilan ylle, kiitti ja siunas kastikkeen riittämmään koko porukalle.
Väki päästettiin sissään ja ruuvan jako alako. Pottuja ja kastiketta ekalle tulijalle, tokalle, kolomannelle......nelijännelle kymmenellelle ja ihan viimesellekki syöjälle.
Kaikki sai mahansa täyteen ja vielä kahavit ja pannarinpalan jäläkkäriksi.
Liijan vähän oli, kuitenkin riittävästi.

Elämä on perin mielenkiintosta ku sitä ellää Jumalan yhteyvesä. Tuollasia ihimeitä tapahtuu rukkouksen ja siunauksen maailmasa. Jumalan hengen maailma on yliluonnollinen, joka vaikuttaa ja koskettaa ihimistä. Sen ilimapiirin keskellä eläen voi ja saa olla osallinen jostakin, mikä ylittää ihimismielen viisauven, ihimisen oman kykeneväisyyen tehä asijoita.

Sillon ku Jeesuksen nimesä rukkoilee tai siunaa, sen tekkee siinä tietosuuvesa, etten minä ihte tee yhtikäs mittään, vaan Henki tekkee mun kauttani. 
Rukousvastaukset jää taatusti saamatta jos kuvittelen ihte pystyväni aikaansaamaan niitä.

Pienistä purroista kasvaa suuri joki.

Paljon rukousta, paljon vastauksia.
Vähän rukousta, vähän vastauksia.
Ei yhtään rukousta, ei yhtään vastauksia.



keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Kirjosukat

Kyllä on ollu monen monta pakkaspäivää perätysten.  Kylymä viima teheny kelistä vielä viliposemman, tuntunu vilu luisa ja ytimisä.

Pakkasta vastaan on hyvä suojautua. Sukkapuikot on saanu kyytiä ku on ollu iltasin aikaa neuloosia harrastaa. Tällä kertaa synty ruskija-valako-harmaasävyset kirijosukat.
Kirpparilta löysin villalankoja pussillisen kolomella eurolla. Empä tullu punninneeksi palijoko lankoja oli kaiken kaikkiaan, mut oli niitä niin palijo, että kaksiin sukkiin riittää vallan mainiosti ku tekkee kirijokuvioillisia sukkia. Valakosia lankoja mulla oli muutama epämääränen kerä jo ennestään, niitä yhistelemällä saa ihan mukavat sukat.

Viikonlopun puuhasteluja

Viikonlopuksi saatiin vieraita syrjiä Suomesta,  nuorempi poika tuli perheensä kans käymään. Eilen käytiin uimahallisa polskuttelemasa. Muk...