perjantai 19. tammikuuta 2018

Pikkusen turkoosia

Mää oon antanu näille korruille nimeksi palkokoru, ne ku muistuttaa malliltaan herneenpalakua.
Hopijainen lusikan pinta ja valakonen helemi soppii kivasti yhteen. Oman pienen säväyksen antaa pieni turkoosi helemi valakosten välisä.
Kahta ihan samanlaista korua en oo vielä onnistunu tekkeen. Nuo korviksetkaan eivät oo ihan samanlaiset vaikka äkkiä kahtottuna siltä näyttävät.
Siinähän se tämän homman mielekkyys just onki, että jokkaisesta korusta tullee unikki.
Lusikan malli vaikuttaa lopputulokseen. Riipus on tehty isommasta, hieman ovaalin muotosesta lusikasta, korvikset pienen ruusulusikan pesästä, mikä on lähes pyörijä.


Lepposaa viikonvaihetta!

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Vähä lauvantaista

Eilinen meni ulukomailla käyvesä. Olimma sopineet rehvit Ikeaan vaarin siskon ja hänen miehensä kans. Eihän meillä kellään ollu mittään mitä ois tarvinnu ostaa, mutta. Mutta...mutta...
Se löytänurkkaus on paha. Eikähän sitä ossaa Ikeasa käyvä, etteikö sen nurkkauksen kautta kiertäs, eihän? Vaan, toisaalta ohan siinä se hyvä puoli, (jotaki hyviä syitä on keksittävä heräteostoksille) että tavaroita jotka saa alennetulla hinnalla. Ny oli vielä niistä löytönurkan valamiiksi halavoistahinnoista puolet pois päivän tarijouksena, niin kannattihan se ny ostaa ku halavalla sai. Hmm...no joskushan tuo ajattelu mennee ihan päin seiniä. Jos sitä aina toteuttas, niin eihän kenenkään kaapit ja varastot riittäs niitten huippuhalapojen tavaroitten säilyttämisseen.

Noh, eka kerran ku menimmä löytönurkkaan niin sielä oli kodinkonneita joitten hinnat oli tosi, tosi halapoja. Jääkaappi-pakastin lähti meijän mukkaan. Myyntihinta näytti olleen lähes kaheksantuhatta ruunua, me maksettiin siitä viiskyt eurua. Meijän vanahasa kaapisa jääkaapin tila on ollu pikkusen liijan pieni. Täsä uuvesa jääkaappi on isompi, pakastin tietysti sitte pienempi. Mutta ohan meillä arkkupakastin lisänä.
Vietiin jääkaappi autoon ja lähimmä uuvelle kierrokselle.

Sillä aikaa ku olimma värkkäämäsä jääkaappia roomsterriin sisälle, oli löytönurkkaan tuotu uutta tavaraa. Voihan tokkiinsa ku sai taas penkua hyllyjä ja pahavilootia, meinas melekeen tulla semmonen ostohysteriahinku vaikkei mittään tarvittu. Onneksi välillä tuli järki avuksija jätettiin jotaki poiskin kärryyn kerätyistä tavaroista.
P & A löysivät aivan ihanan lasisen pöytälevyn josa oli jotain kukkien ja hedelmien kuvia pinnasa. Aivan varmasti on mukavan näkönen heijän keittiön pöyvän päällä.
Toisenki lasilevyn he löytivät ja nostivat kärryynsä. Siitä he kyllä sanovat heti, että ei heillä oo sille käyttyä. Kahtottiin levyn kokua mikä se oli ja tulimma siihen tulokseen että se saattas passata meijän pöyvän päälle. Niinpä pienempi lasilevy vaihto omistajjaa. Viis eurua siitä maksoimma. Pikkusen oli kotimatkalla roomsterisa ahtaat olot, takapenkillä meinaan.
Jääkaappihan vei niin palijo tillaa, ettei etupenkille ollu puhettakkaan että mahtusin. Tiukkaa se teki että mahuin takapenkille. Lasilevy oli nimittän sen verran levijämpi mitä jääkaappi, että jouvuin istummaan vähä läjäsä ja kyyrysä koko kotimatkan. Mutta niin me ne tavarat kotia saatiin ja jääkaappiki kannettua toiseen kerrokseen. Tuola se keittiösä hyrskyttää ja on kooltaan reilusti pienempi mitä aikasempi.
Keittiöön tuli mukavasti lissää tillaa, eikä maksanu palijo.
Jaa, että miltä se pöytä näytti ennen...
Lasilevy on valakonen ja justiin sopivan kokonen. Pöyvän maalipinta on niin arka kosteuvelle, että siihen jää heti vaalija läntti jos jotaki kostijaa on hetken aikaa pinnalla. Muutama teepussin ja kahavikupin pohojan jäläki siihen on jääny, eikä niitä saa pois muuten ku maalaamalla koko pinnan.
Lasilevy on kätevä, ei näy läntit eikä haittaa kosteus, hyvä löytö. Kiitos P & A.

Hauskaa sunnuntaita!

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Helepotti

Viikonloppuna iskeny selekäkipu meni ihimeen nopijasti ohi. Sunnuntaina oli vielä vähäsen sen tuntunen, että pystyneekö maanantaina lähtemmään töihin.
Rukkoilin, että selekä paranis ku pitäs pystyä menemään töihin. Mulle tuli mieleen tennispallo, että kokkeilla sitä jos se auttas. Laiton pallon kovalle tuolille ja istuin alas sillaitte, että pallo jäi pakaran alle just siihen kohtaan misä kipupisteet tuntu. Autss.
Siirtelin pallon paikkaa usijampaan kohtaan, liikutin jalakaa niin palijo ku vaan kärsin. Kipijää kävi ku pallo painu kinttua vasten. Mutta se autto.
Tuolilta ku nousin niin sen jäläkeen ei kipua tuntunu selijäsä.
Issiashermo vielä vähäsen tännään ilimotti olemasa olostaan, mut se kamala viiltävä kipu on pois. Enkä voi kyllä muuta sanua kuin, kiitos Herralle avusta, mieleen nousseesta ajatukseta käyttää pallua.
Apu tullee ylhäähtä, ihan niinku siinä yhesä laulusa sanotaan.


lauantai 6. tammikuuta 2018

Noijannuoliko?

Aamulla heräsin siihen tuntemukseen, että taitaapa olla mummelilla issiashermo kirijällä.
Tiijät varmaan sen miltä se tuntuu, ei tarvi alakaa selittämmään.
Aattelin, että kyllä se kinttu tuosta päivän päälle tokenee, on se aikasemminki vähä oireillu.
Aamukahavit sain juotua ja menin olohuoneen puolelle istummaan nojatuoliin. Kuuntelin ja kahtelin siinä jumalanpalaveluksen telekusta ja meinasin että lähenpä juomaan toisen kupin kahavia, sillo se iski.

Alaselijästä vihilas niin äkäsesti. Hetken aikaa piti seisua siinä puolikumarasa asennosa ootelleen, että kärsis suoristaa kroppansa kokonaan, jotta pääsis kävelemmään keittiöön. Autss...ottihan kipijää.
Se oli äkillinen, hetkellinen kipu, joka kesti aikansa ja meni ohi.
Niin ainaki luulin. Vaan toisinhan siinä kävi. Nuita pistäviä äkillisiä pistoksia on tullu pitkin päivää. Joka kerta ku tuolista nousee ylös, joutuu ettimän oikijaa asentua, ettei kovin kauheesti selekä kramppais.

Meillä oli kolomeksi sovittu meno yhteen perhejuhulaan. Olin kylyppärisä pesemäsä hampaita ja alon siinä suutani huuhtelemmaan. Kummarruin vähäsen allasta kohti ja samantien jymähti selekä sellaseen kramppiin että silimisä pimeni. Tarrasin altaan reunasta kiinni ja huusin vaarille, että tuu auttaan multa mennee taju. Vaari tuli ja otin hänestä tukia jotten kaatunu. Ei multa taju kuiten menny, hetkellinen pimennys vaan oli. Vaari sano heti, että tuosa kunnosa jäät kotija, et sää pysty mihinkän lähtemmään. Sanoin, että kyllä mää voin, ei se niin paha oo.

No sitte oltiin siinä vaiheesa, että vaari laitto jo takkia ylleen. Mää olin jumittunu hyyskään, ku ei kertakaikkiaan selekä antanu myöten liikahtaakkaan. Siinäpä sitä istut hetken aikaa hyyskänpöntöllä pääsemättä mihinkään, ku ei kärsi nousta. Taas meni pieni tovi ootellesa, että kipuaalto mennee ohi. Seinistä tukemalla sain nostetuksi ihteni pystyyn ja olin hetken päästä takki päällä valamiina lähtöön.

Reissu meni ihan hyvin. Pari kertaa juhulapaikasa nappas selijästä niin tiukasti, että piti vettää henkiä ja ootella. Kotija ku tultiin niin venyttelin kunnolla ja jumppasin. Nyt selekä tuntuu ihan kohtalaiselta. Tätä kirijottaisa istun nojatuolisa iso tyyny takamuksen alla jottei ois liijan pehemonen alusta. Kovemmalta alustalta on helepompi nousta mitä pehemijältä.

Noijannuoli saattaa olla aika ärhäkkä. Eikä siihen taija olla olemasa sen kummempia hoitokeinoja ku lepo, venyttely ja syyvä tulehusta alentavia ruoka-aineita. Valakosipuli-inkivääritee vissiin hyvä hoitokuuri.

Noijanuolen ja issiaksen ero on kai siinä, että noijanuoli kramppaa selijän, issias jalat. Varmaan yhtäläisyyttä samanlaisia oierita molemmisa.

Mukavaa päivää kuitennii!

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Sukkia, sukkia

Myyjäistouhut ja muut kiireet on takana päin. Välipäivinä alako esiintymmään neuloosin oireita siinä määrin, että piti penkua lankaloojaa ja ottaa puikot esille.
 Lankajämiä kertyy aina. Joskus syyskesällä vai millo se oli, ostin alapakka lankoja joista tein itelle ja vaarille sukat. Ajattelin saavani kivat kevyet ja lämpimät sukat talavikenkiin talaven pakkasia varten.Vaan kuinkas kävikään. Parin käyttökerran jäläkeen sukanpohojisa oli reijät. Ei ne kestäny hankausta yhtään. En mää sukkia pois heittäny. Parsin sukat ja otin ne unisukiksi, siinä virasa ne on kestäny ihan hyvin. Vaarin sukat toimittaa sammaa virkaa.

Alapakkalankoja löyty loojasta pari pientä kerrää, niistä tekasin äiteelle unisukat.
Enpä muista oonko koskaan aikasemmin teheny sukkia siten, että alottanu tekemisen kärijestä. Sukan päällypuolella kulukee pieni pitsikuvijo jatkuen varteen saakka. Kolome oikeen, kaks nurin.* Joka nelijäs kerros kudotaan kolome silimukkaa siten, että eka silimukka nostetaan kahen silimukan yli. Kudotaan yks silimuka, langankierto, kudotaan toinen silimukka, kaks nurin.* Toistetaan tätä koko kierros. Seuraava kierros kudotaan ihan normaalisti, kolome oikeen, kaks nurin, kolome oikeen, kaks nurin. Taas ku on nelijä kerrosta tehty, kudotaan * -----* kerros.  Eihän kuulosta sekavalta. :)
Toiset sukat tein nallelangoista. Mittään väriä ei ollu niin palijua, että ois saanu yksväriset joten piti tehä kirijavat. Musta ja tummansininen vuorottellee pystyraitana, vaalijansininen, harmaansininen ja valakonen vaakaraitana.
Perinteiset raitasukat on nopija tehä. Yks oikeen, yks nurin resori on napakka ja kulukee sukasa varpaisiin asti.


Ny alako satamaan lunta. Harmaja päivä muuten, auringosta ei tietuakkaan. Kukat näyttää hieman kärsivän valon puutteesta. Reilun vuojen kukkinu orkidea puskee uusia nuppuja mut nepä ei valon puutteen takia aukene. Nukkumaijan lehetkin hieman käpristyy, vaikka muuten on kasvanu tosi hyvin. Pitänee hommata lisävalotusta kukille jotta ne pärijää talaven yli.

Eihän täsä oo ku muutama viikko niin alakaa kevätaurinko paistelemmaan. Ens kuun jälkeen jo maaliskuu. Piahan se mennee.

Mukavia talavipäiviä!

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Viimmenen päivä

Niin sitä ollaan tultu taas tähän päivään, vuojen viimmesseen päivään.
Täälä pohojosesa päivä on sinisenharmaa, tuuleskellee jonku verran pakkasmittarin näyttäesä miinus kahta. Muutamia lumihiutaleita leijailee pikkuhilijaa maata kohti, toivotaan ettei niitten määrä tuosta lissääntyis vaan sää pysys pyryttömänä.

Menneestä vuojesta oon kiitollinen. Mikä oli parasta? Voiko sitä oikeen määritellä ku vuoteen mahtuu niin monenlaista. Kokonaisuus kaiketi on parasta. Kiitollisuus elämää kohtaan, että jokkaiseen päivään on saanu herätä. Kiitollisuus varijeluksesta ja johatuksesta jota on saanu kokia.

Meille sattu eilen vaarin kans hassu hörvähys. Heti aamusta onniteltiin ja kiiteltiin toisiamme yhteisistä vuosista. Päivän päälle käytiin ulukona syömäsä, juhulistamasa meijän yhteistä päivää. Kotimatkalla hoksattiin, että molemmat muisti päivän väärin, oltiin etuajasa.
Nauru kelepas, vanahuus ei tuu yksin.

Oikein mukavaa vuojen viimmestä päivää ja hyvvää alakavvaa vuotta.










keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Mikki Hiiri puhelin

Meillä on ollu pitkä tauko Mikki Hiiri tavaroitten kerräilyn suhteen. Niitä on tullu kirppareilla vastaan montaki kertaa vaan ollaan jätetty ne sinne. Viime viikolla oli vaaria vastaan tullu semmonen Mikki Hiiri jota ei ollu voinu jättää kirpparin hylllylle, vaan Mikki oli lähteny vaarin mukkaan.
Mikki Hiiri puhelin, aivan ihana. Meillä nuita Mikki hahamoja on muutamia jo ennestään, tosin ne ovat tällä hetkellä varastosa. Kävi kyllä mielesä, pitäskö ne hakia sieltä ja laittaa näkösälle. Taijetaan kuiten antaa olla niitten varastosa oottelemasa sitä aikaa ku hirsimökki on valamis. Laitamma niille sitte sinne vintille oman nurkkauksen mihin niitä voi alakaa kerräämään.
 Mikki puhelin on lähes kolkytviis senttiä korkia jalustan kans. Etteisen kenkäkaapin nurkalle se soppii vallan mainiosti. Siinä se on toivottamasa tulijoille ja lähtijöille onnea peukku pystysä.

Pikkusen turkoosia

Mää oon antanu näille korruille nimeksi palkokoru, ne ku muistuttaa malliltaan herneenpalakua. Hopijainen lusikan pinta ja valakonen hele...