keskiviikko 16. elokuuta 2017

Päivän sana

Minä luotan siihen, että Jumala,
 joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, 
myös saattaa sen päätökseen
 Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä. Fil. 1:6

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Vetosänky / sohova 1800 luvun mallistoa

Siinä ny kävi vaan niin. Se otti silimään. Se oli niin hullunkurisen näkönen huonekalu. Se herätti minusa hilipeyttä ja vastustamatonta mielenkiintua päästä seleville siitä mikä se mahtaa olla.
Nimittäin, ku oltiin vaarin kans kirpparilla ostamasa laatikostua ja puukaappia niin sieläpä oli huonekalujen lomasa tämmönen.
Kääntelin pientä sohovaa, kahtelin miten se on tehty ja ihimettelin sen haitarimaisesti liikkuvia puujalaksia. Aikani pähkäiltyäni tajusin, että sohovahan on levitettävä. Vaarille huikkasin ohimennen, että tää taitaa lähtiä mun mukkaan. Myyjän kans tingattiin sopiva könttähinta kolomelle huonekalulle. Niin pikkunen hullunkurisen näkönen sohova muutti meille.

Mielenkiintonen rojekti oli alakaa sohovaa kunnostammaan. Kangas on erikoinen kuvioinniltaan, se piti ehottomasti säästää. Irrotin kankaat ja pesin ne jollon värit kirkastu huomattavasti.
 Istuinosa oli painunu vähä kuopalle. Riiveet oli paakkuuntunneet tiukaksi patjaksi eikä ne toiminu ennään hyvänä pehemusteena. Muuten riiveet oli hyväkuntosia, eivät ollu silippua kuten joskus näkkee käyneen. Ku laiton ne takasi paikalleen, pöyhin riiveet keskiosasta irtonaiseksi, reunat jätin kiinteiksi jollon ne pyssyy hyvin oikijan muotosena.
Riiveitten alla oli säkkikangas ja sen alla yks pitkittäin oleva sidovyö ja kaks poikittain. Vyöt että kangas oli löystynneet niin pahasti, että sen takia pehemusteet oli painunneet kuopalle. Lisäin vöitä jotta sain kunnon ristikon aikaseksi, luulis kestävän vähä paremmin, ettei ihan heti painu kuopalle.
Tämmönen haitarisysteemi.
Ensimmäinen homma mitä tämän kans tein, oli korijata yks poikki menny rima. Hyvvää puuliimaa vaan katkoskohtaan ja rima yöksi puristimien välliin. Seuraavana päivänä vielä muutamalla ruuvilla vahavistusta niin johan tuli hyvä. (meillä ku hommat tehhään niin miten appiukko on opettanu tekkeen; tee niin että varmasti pyssyy)
En alakanu koko systeemiä purkammaan ja puuosia yksitellen irrottelleen ku vanahat ruuvit oli aika lujasa. Metalliosat oli aika ruosteisia, mutta ne sain aika heleposti hiottua puhtaiksi pienellä konneella.
Hiomisen jäläkeen petsasin jalakset kirsikanpunasella petsillä.
Kuivunneen petsin päälle pyyhin vielä puuölijyä mikä anto mukavasti kiiltua pintaan.

Siinäpä se hullunkurisuus on kunnostettuna.
Ja levitettynä. Metrin levysen patjan ku laittaa rimojen päälle niin varapeti on valamis.

Niin, vaaripa otti vähä selevää mikä se tämä tämmönen sohova oikeen onkaan.
Ja hämmästyttiin ihan, ku mentiin 1800 luvun puolelle jollon ovat huonekalujen tekijät keksinneet mainion systeemin. Eikä ihan mikä tahansa systeemi, vaan sellasen, että kyseinen huonekalu erilaisine versioineen on ollu todella suosittu Ruohtin puolella 1800 -luvun lopulla sekä 1900 luvun alakupuolella. Löytypä jostaki semmonenki nimitys kuin vetosänky, no mikä ettei, vejettävähän se on mikäli aikoo sohovasta varapetin laittaa. Yks syy siihe, että tää on ollu niin suosittu on ehkä sohovan pienuus. Se mahtuu pieneen tillaan istuimena, ja jos tarvii varastoon laittaa se mennee vielä pienemmäksi ku nostaa istuinosan ja käsinojat ylös ja litistää haitaria pienemmäksi.
kuva tältä sivulta http://www.murberget.se/upptack/fotopost.aspx?foto=Fo-19980229

Siinä se vanahasa kuvasa Ruohtin fröökynä istuu dragspelsängisä toinen fröökynä vieressään.

https://auctionet.com/sv/107341-dragspelssang-1900-talets-borjanhttps://auctionet.com/sv/107341-dragspelssang-1900-talets-borjan

perjantai 4. elokuuta 2017

Tapetin palojen liotusta ja kuivatusta - hullun hommaa!

Sanotaan, että ihiminen ku on luova, niin hänen pääkopassaan saattaa kehittyä monenlaisia suunnitelmia, joskus perin hullujaki. Sitä en mee sanomaan, kuuluuko tämä suunnitelma mihin katekoriaan, mutta tulipahan otettua palaset talteen.
Kävi nimittäin niin, että ku olimma käymäsä Pohojanmaalla, niin keksittiin, eiku muistettiin käyvä repimäsä isooo palanen tapettia meijän hirsitalon kamarin seinästä.
Siinä tuli mukana pahavia jos pinkopaperiakin, kaikki kerrokset mitä seinään oli vuosikausien aikana kiinni laitettu. Palanen oli niin iso, että meijän piti taittaa se parriin kertaan jotta saatiin mahtummaan se Roomsterin peräkonttiin.
Ei muutes ollu mitenkään mukavan tuoksunen tapettiläjä.

Kotija tultaisa vaari kanto koko läjän parvekkeelle "haisemmaan",  sitä ku ei ehitty ihan heti alakaa käsittelleen jotta saatas tapettikerrokset erilleen.
Eka hommahan siinä oli lijottaa läjää niin kauvan, että tapettikerrokset alakas irtuammaan tosistaan.
Laiton yks aamu ennen töihin lähtyä läjän likuammaan. Mun piti värkätä kylyppärriin liotusallas, niin iso että koko tapettiläjän sai siihen mahtummaan. Mistäpäs muusta mää sitä tekkeen ku isosta jätesäkistä. Halakasin jätesäkin ja teippasin kaks reunaa seinään, yhen reunan pesukonneeseen ja viimesen reunan pyykkikorriin ja kaapin seinään. Siinäpä mulla oli reilun levynen allas mihin pysty laskemmaan vettä.

Nostin tapettiläjän altaseen ja  suihkuttelin vettä päälle. Vettä piti olla niin palijo, että läjä jäi veen alle. Täytin puolentoistalirtan muovipulloja veellä ja laiton niitä painoiksi läjän päälle.
Siihenpä ne jäi päiväksi lillumaan.
Iltasella alakoki sitte melekonen työ, huh huh...

Vesi oli muuttanu värijään. Tapettiläjä lillu kahavinruskijasa veesä ja tuoksu ummehtunneelle sammaleelle. Osa tapetin palasista irtos heleposti. Pari tapettikerrosta oli niin ohutta tapettia ja tiukasti liimautunu toiseen, ettei niistä saanu otettua mittään talteen.
Yksitellen irrotellut palaset laitettiin kuivummaan sanomalehtien välliin. Siinäpä ne sai lojua päivän kaks. Aina ku päällimmäiset palaset kuivu nostettiin ne pois ja sanomalehet kans, kerros kerrokselta kunnes viimesetki palaset oli kuivia.
Kamarin tapetit on ollu vuosien aikana paremmin ruskijansävysiä. Pari kellertävvää ja sinisävystä tapettia löyty kerrosten lomasta. Kaikki palaset ku saatiin kuivatettua niin kasasin tapetit kuvijoittan ommiin kassoihin. Meinas tulla pikkunen ongelmaki, mihin nämä kasat laitettaan jemmaan. Kuivia tapetin palasia ku ei voi oikeen alakaa taittelemmaan, ne hajuaa niin heleposti. Ne pitäs pystyä säilyttämmään levijällään....josaki. Kaappeihin ne ei mahu, eikä oo niin isua lootaakaan mihin ne vois laittaa.
Vaan ohan meillä vanaha jousisohova ja sen alla säilytysloota. Sinne.
Aika näyttää mihin näitä tapetin palasia käytettään vai käytetäänkö mihinkään. Voihan ne unohtua tuonne sohovan alle...

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Häitä viettämäsä

Viikonloppuna oltiin Alastarosa Röytin tilalla nuoremman pojan häisä. Kyllä oli hieno paikka.




Hääpäivän aamupäivä meni jännittäesä miten mahtaa sää muuttua iltapäivään mennesä. Vihkiminen ku oli suunniteltu tapahtuvaksi ulukona ison aitan eesä. Mikäli sattus vesisaje yllätään sitten siirryttäs navetan vintille. Vaan eipä tarvinnu siirtyä.
Aurinko paisto ja nuoripari sai astella kauniisa kesäkelisä vihkialttarille.



 Navetan vintillä on tillaa pienelle tanssilaattialle sekä penkki + pöytä ryhymille. Rakennuksen seinät on tehty valtavista kivistä mikä antaa hieman linnamaisen vaikutelman sisätilloihin.
Ravintolan seiniin kiven lisäksi on käytetty vanahoja, harmajia lautoja, hienoja sanon minä.
Kävipä vaan lautoja kahtellesa mielesä, että olipa hyvä juttu ku otin talteen ne saunan seinälauvat.

Lissää kuvia Röytin tilalta


 

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Oma ovi

Kutvosen Martta tunnettiin kotikylällään hurskaana ihimisenä. Hän oli kohtuullisen nuorena jääny leskeksi eikä ollu sen koomin miestä ihtelleen riesaksi ottanu. Viis lastaan hän oli yksin hoitanu ja kasvattanu, omasta mielestään onnistunu siinä kohtalaisesti. Jäläkipolovia on siunaantunu ihan mukavasti ja siitä Martta oli suuresti kiitollinen ja ilonen.
Aina se on tuntunu niin mukavalle, ku lastenlapset ovat tulleet ohikulukeissaan käymään.

Martta oli miehensä kuoleman aikoihin tullu herätykseen ja ollu semmosesa Jumalan puhuttelusa, että oli pitäny kääntyä papin puoleen joka oli julistanu Martalle synnit anteeksi.
Sen ratkasun jäläkeen Martan sisarukset ja kyläläiset olivat kummastelleet, miten se Martta ny tuollaseen uskonvouhotukseen mukkaan lähtee. Moni oli sanonu, että kyllä se siitä ohi mennee. Vaan eipäs mennykkään.
Martan kokoema elämänmuutos oli sitä luokkaa mikä jäi pysyväksi. Ei Martta uskostaan niinkään puhunu, mutta hän eli sitä tojeksi. Se jos mikä puhutteli kyläläisiä.

Vaan niin tuli aika Martankin jättää maallinen elo ja siirtyä ikkuisuuen rantamille.

Taivaan portilla Pietari oli ovivahtina päästämäsä kansaa sisälle. Martan vuoro ku tuli, niin Pietari hymmyili levijästi ja toivotti Martan tervetulleeksi.
Martta Pietarilta kysymään, että mistähän mää sen oman oveni löyvän. Pietari neuvo ja opasti, näytti käjellä suuren käytävän suuntaan. - Tuota pitkin ku lähet kävelemmään niin eiköhän sieltä oikija ovi löytyne. 

Martta käveli Pietarin osottammaan suuntaan. Hetken päästä käytävän toisella laitaa näkky ovi; - no siinähän se oli, eipä ollu pitkäkään matka.
Martta kiirehti oven luo ja oli ottamasa kiinni oven rivasta ku huomasi ja tajusi, että ovesa lukkee BAPTISTIT.
Martta irrotti äkkiä kätensä rivasta, vilikas varmuuen vuoksi ymprilleen ettei vaan kukkaan nähäny mitä hän oli tekemäsä. Hän jatko kävelemistään etteen päin seuraavan oven kohalle, vilikas oven tekstiä, LESTAATIOLAISET ja käveli ohi. Parin seuraavan oven päästä Martta pysähty ovelle misä luki HELLUNTAILAISET. Valtava ilo ja riemu täytti Martan mielen, oma ovi, mun oma ovi.
Martta tarttu ovenrippaan ja nykäs oven auki. Hänen etteensä aukeni valtava, valtava sali, joka oli täynnä ilosia, nauravaisia ihimisiä ja korviin kantatu tuttu puhheensorina. Martta astu sisälle. Hän kulijeskeli salisa ihimetellen ja ihastellen. Viimmen hän huomas suureksi ihimetyksekseen, että kaikki ne ovet jokka hän oli ohittanu, aukesivat yhteen ja sammaan taivaan kottiin.


Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja he seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin ja heillä oli palmut käsissään,
je he huusivat suurella äänellä sanoen: " Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu ja Karitsalta".

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kirppislöytöjä

Velijentyttö oli poikansa kans kyläsä pari päivää. He tykkäs käyvä kiertelemäsä kirppareita ja mää pääsin mukkaan oppaaksi. Ja niihän siinä kävi taas kuten monesti ennenki, että jotaki jää kynsiin.
Vanaha puukaappi kahella loojalla. Kaappi on kooltaan metrin korkunen ja metrin levynen. Ei siis mikkään järin suuri, mut ihan mukavan kokonen kuitenki. Kaapin väliaikanen paikka löyty olohuoneesta. Kaappiin mahtu mukavasti kaikki mukeloitten kirijat ja lelut. Ne ku on aikasemmin ollu mun työhuoneen kaapisa ja osa laattialla olevasa loojasa.
Toinen ihastus mikä löyty on laatikosto. Se oli just tullu kirpparille ettei siihen ollu ehitty ees hintalappua laittaa ku me jo se varattiin. Laatikosto on 130 cm korkija, 80 senttiä leviä. Sille tehtiin tillaa makkarin nurkkaan.  Makkariiin saatiin kaupantikijäisinä uus järijestys kiva järijestys. Vaihtelua tuli kovasti, ku valakoset yöpöyvät vietiin alakerran varastoon.

Tojettiin vaarin kans sellanen homma, että meistä on tainnu tulla hirsitalon huonekaluhamstereita.
Kai se jotenki jo alitajunnasa pyörii hirsitalon sisutaminenki. Tuommoset vanahat huonekalutahan sinne soppii kaikista parahiten. Hyviä ja halapoja ku saa niin kannattaahan ne jemmata.Vai mitä?

Hauskaa viikonloppua!


maanantai 17. heinäkuuta 2017

Vielä on lommaa jälijellä

Onkos se vielä keskikesän aika vai joko kääntyny loppukesän puolelle?

Onhan ny toki vielä keskikesän aika ku lommaaki jälijellä toista viikkua, siis mulla.
Vaari on lomansa lusinu ja sempä takia me ajeltiinki eilen kotija. Vaari on istunu työpöytänsä ääresä aamusta asti, naputellu ahkerasti näppistään. On tainnu loman aikana tulla muutama sähköposti.

Hyvillä mielin ollaan hirsitaloremontin suhteen. Se mitä tälle kessää oli suunnitelmisa tehä, ehittiin tekkeen ja pikkusen enemmänki. Syksymmällä käyvään vielä laittamasa pellit aitan kattoon, niin sittepä onkin kaikki rakennukset saanu uuvet katot.
Talaven aikana pittää tehä piirrustukset porstuasta. Kaikkien vesipisteitten ja viemäriputkien paikat pittää olla selevillä ja valamiit kevättä varten. Sillon meinattaan alakaa laattioita laittaan, niin sitä ennen pittää olla putkihommat suuniteltuna. Eikähän vain porstuan osalta, vaan tuvasaki pittää tietää mihin kohtaan tiskiallas laitettaan jotta pystytään putket vettään oikijaan paikkaan.

Saunan paikasta ollaan käyty pikkusta kissanhännän vetua mihin se laitettas, ulos vai sisälle. Ulukosaunahan ois aivan ihana, sinne ku vois laittaa puilla lämmitettävän kiukaan. Mutta, mutta.. ku ajatellaan sitä tosiseikkaa, että vaari ja mummeli vanahennee niin josaki vaiheesa tullee etteen se tilanne, ettei niitä saunapuita ennään jaksakkaan kantaa. Sillo on mukava ku sauna on sisällä.

Vaan mikä se on lukijan mielipije meijän saunan paikasta? Täsä vaihtoehot: 1) kuistille, 2) ulkorakennukseen, 3) vai talon sisälle jonku kammarin nurkkaan? Kerrohan ajatuksesi asiasta!

Jos ja kun sauna tullee sisälle, mihin se tehhään, siinäpä kysymys.
Usijammisa vanahojen talojen remontiointi ohojeisa sanotaan, että jos on suinkin mahollista niin sauna ja suihkutilat ois hyvä tehä hirsikehikon ulukopuolelle.
Mummuhan oli aikoinaan teettäny saunan pikkupuolen etuhuoneeseen, samasa tilasa oli myös suihku ja wc. Siihen tillaan ne saatas kaikki mahtummaan nytki mutta luulempa vain ettei me niitä siihen laiteta. Taijamma tehä pikkupuolen etuhuoneesta etteisen ja kyhätä saunan +suihkun porstuan puolelle. Porstuaan tehtynä ne jäis hirsikehikon ulukopuolelle millo ne tulis ihan oikijaoppisesti tehtyä.

Vaan lukijoitten mielipitteet luvataan ottaa huomijoon, kuhan ne on perusteltuja.

Puolipilivinen on sää ja mukavan lämmin, parisenkymmentä astetta mittarisa.
Oikein mukava kesäpäivä olla näin jouten. :)

Päivän sana

Minä luotan siihen, että Jumala,  joka on teissä aloittanut hyvän työnsä,  myös saattaa sen päätökseen  Kristuksen Jeesuksen päivään ...