tiistai 31. toukokuuta 2011

Löytöjä

Vuosi, vuosia sitten kun vielä asuttiin eteläpohojanmaalla, usein ajeltiin kotikunnille Kalajoen kautta. Kalajoella tien varrella on Iso Pahkalan keramiikkatehas. Kävimmä kerran kahtomasa mitä kaikkee sielä myytiin ja sieltähän löyty tosi kiva pikarisarija. Ostettiin sillon kuus tuollasta pikaria jotka hoitellee tätä nykyä kahavikupin virkaa.

Muutama vuosi sitte pikarisarija sai vähä lisäystä kun kirpparilta sattu löytymmään korvallinen versio kyseistä pikarista. Eihän sitä voinu olla ostamatta. :)



Viime viikolla tein sitte tosi hienon löydön Varastotien kirpparilta. Laatikos oli 5 vähä isompaa pikaria mitä nuo mitkä aikasemmin ollaan ostettu. Hintaa oli 12€, aattelin että vähä liikaa on hintaa kun pikareita vaan pariton määrä. Alahyllyllä oli sitte tuollanen tarijoilukulho, sen hinta 6€ joka nyt oli ihan kohtuullinen. Sattu niin mukavasti että  tavaroitten omistaja oli järijestelemäsä siinä sitä pöytäänsä. Rohkiana tyttöä sanoin hänelle että  noista pikareista maksasin 8€ kun niitä on pariton määrä. Nainen kahteli hintalappua tarkistaakseen palijoko se oli ja  sano että ota tuo tarijoilukulhokin kun on sammaa sarijaa. Minähän siihen sanomaan että no tottavieköön otan jos kaikki saa 8:lla eurolla? Nainen katteli astioitaaan ja pyöritteli kulhoo käsissään, mietti ja tuumas mun tarijousta, viimmen kysy; sopisko että maksasit 10 € koko paketista? Minähän sannoin että no soppiihan se ja niin olin onnellinen uusien pikareittan ja tarijoilukulhon omistaja. 

Kotia  ku pääsin laiton astiat pesukonneeseen ja aloin kahtelleen astiakaapin sisältöä että mitäs kuppeja sieltä laitettaan varastoon. Se kun tahtoo olla sillaitte, että kun tullee tuollasia heräteostoslöytöjä tehtyä, vaikkei oikeen mihinkään mittään mahtuskaan, pakko on raivata ja viijä toisesta päästä roinaa varastoon tai kierrätykseen.

Kyllä sitä ihiminen on kummallinen hamsteri. :)

Mukavan lepposta päivää!

lauantai 28. toukokuuta 2011

Pilikkireissu jatkuu

Sunnuntai aamukin oli tavattoman kaunis. Yöllä oli ollut pikkupakkanen ja miinuksen puolella näytti mittari vielä seittemän aikaankin olevan. Muut olivat jo heränneet koluten keittiösä aamupallaa laitellen Tapanin jatkaessa uniaan.

- Annetaan häen nukkua jos kerran unta riittää, eika tuo haitaksikaan taija olla?

- No mitäpä haittaa siitä vois olla?

- Ei kai muuta kuin se ettei ehi meijän toisten mukkaan pilikille, Seppo puheli tunkiessaan sämpylää suuhunsa.

- Liekkö hänellä kovin suuria halujakaan siihen, oli se eilinen päivä sen verran rankka juttu, Rauno totes puhuen kuin olis omisa ajatuksisssaan.

- No niihän se tais olla, mut mahtava juttu että mies siitä hengisä selevis. Oishan se ollu kamala paikka meijän kotia ajella kun yks porukasta olis tullu vainajana takasin. Sitä kun ei koskaan tiijä etukätteen elämänsä päiviä, niin se vaan on.

Ennen puolta päivää miehet pakkas pilikkivehkeensä ja lähtivät aurinkoiseen kevätsäähän kokkeileen miten mahtaa kala napata tähän aikaan päivästä. Pari tuntia jäällä istua nököttäen, sitte mökille laitteleen jottain sapuskaa ja keitellä lähtökahavit. Suunnitelmisa kun olis päästä lähtemään 16 aikoihin ajeleen kotia kohti niin ei menis kovin myöhäselle kotia tulon kans.

Miehet olivat ehtineet pilikkiä vajaan tunnin kun huomasivat Tapanin tulevan mökiltä heitä kohti. Mies kuluki rauhallisin askelin, hieman kuin varoen ja tunnustellen jään kestävyyttä.

- Noh, miltäs olo tuntuu ?

- Eipä tuo yhtään hassummalta tunnu, kait täsä ihan entiselläni alan olla. Tuola sisällä kun istuin tuvan penkillä kahtelin ikkunasta teijän pilikkimistä, silimiini osu tuo sula kohta järven keskellä. Nousi valtava pelonsekanen ajatus päähän, että ei ikinä ennään jäälle. Ihan pakko oli pistää kengät jalakaan, takki päälle ja pikkusen niinku pakottaa ihtensä ulos.
- Minä kun en halua jäähä semmosen pelon vangiksi vaan haluan tulevina vuosina vielä monet kerrat istua teijän kans pilikillä sinttejä narraamasa ja nauttimasa ihanista kevät päivistä.

- Taatustihan täsä rannasa jää kestää että oo ihan huoleti. Et sää toista kertaa tällä reissulla jäihin tipaha, Rauno puheli rauhottavalla äänellä huomatessaan Tapanin äänen värisevän vaikka tämä yrittikin sitä peitellä.

- Joo, eiköhän tuo kestäne, Tapani puheli silimäillen järven jäälle siristellen silimiään kirkkaan auringonpaisteen osuesa silimiin. Hän hengitti syvään vetäen keuhkoihinsa raikasta kevätilimaa; tunsi nenässään sen tuoksun. Se tuoksui elämälle.

Ei ollut Ahti anteliaalla tuulella sinä sunnuntaina. Vaikka miehet toinen toisensa perään kairasivat uutta reikää, kiinnittivät makosempia syöttejä koukkuihinsa, niin siitä huolimatta vain muutaman pienen ahavenen saivat narratuksi. Siihen oli tyytyminen.

-Näistä rääpäleistä ny ei oo ku kissin ruuaksi, sano Seppo roikottaen paria ahaventa pyrstöstä. Ahavenet tosijaanki olivat pieniä keskenkasvusia, mutta kun ei mittään muutakaan saalista saanut niin olipahan ees ne jotta voi pikkusen kehua että kallaa tuli.


Hyvillä mielin miehet kuitenkin palasivat mökille ruuanlaittoon, olihan aamupäivä ollut ihanan aurinkoinen ja rauhallinen. Jokkainen oli saanu leppuuttaa hermojaan ja tuntia sen fiiliksen josta sanotaan: aahhh täsä mun silelu leppää.
Selekiää työjärijestystä tarvittiin siihen että ruuanlaitto ja siivoushommat tulivat tehtyä. Kello mennä tikitti ja näytti aikaa jollon pitäs kohta olla auto pakattuna ja nokka kohti kotia.

- Kukas ottaa kokkausvuoron tällä kertaa vai pittääkö määrätä, Rauno kyseli.

- Mää voin ottaa jos passaa että laittelen sitä sun tätä mitä kaapeista löytyy. Eli syyvään pois mitä jääny, lämmitellään eiliset jämät, Masa sano ja oli jo menosa kahtelleen jääkaapille että mitäs sieltä löytynee.

- No ainaki mulle passaa.
- Joo mulle passaa kans Seppo tuumas.- Kuhan ny jotakin purtavaa löytyy ettei tarvi tyhyjällä mahalla kotia asti istua ja kahavit jos sais vielä nii johan sitä sitte pärijää.

Masan laittaisa sapuskaa toiset keräilivät kamppeet kassaan ja kantoivat ne jo autoon. Kun oli syöty ja juotu olikin loppusiivouksen aika. Siihen siivoukseen miehet ei kovin kauheesti panostanneet. Enimmät roskat ja pölyt lakasivat, tyhyjäsivät roskiksen ja laittovat matot suoraan. Kellään ei käyny mielen vieresäkkään että ois alakanu lattiamoppia heiluttaan, vaikka sellanekin siivouskaapin nurkasa näytti olevan. Heijän mielestään mökki oli ihan riittävän siisti jättää silleen vaan.

- Minäpä käyn vielä saunalla kahtomasa että sielä on kaikki ok, Masa sanoi ja juosta hilipasi saunalle sillä aikaa kun Seppo vei roskapussin roskikseen.

Kotimatkalla miehet puhelivat ja suunnittelivat tulevaa kessää miten saatas järijestymmään ees yks yhteinen viikonloppu samaselle mökille. Paikka kun oli tosi rauhallinen ja mukava. Kesällä he sais venneeki käyttöön ja ois mahollista souvella kauemmas syvemmille vesille. Tai jos ei ihan kesällä päästäis niin voishan sitä loppukessää harkita, mustikoitten ja hillojen poiminta aika vois olla hyvä, sillon ehkä emännätkin lähtis mukkaan. Mutta senhän näkkee vasta sitte miten sattuu kesälomat itekullekkin sopimaan ja millasia suunnitelmia "hallitukset" ovat kenties teheneet kesän varalle.


Sen pituinen se.






torstai 26. toukokuuta 2011

Pientä puuhastelua

Aamulla oli kaunis auringonpaiste kun käytiin lenkillä, nyt näyttää kerrääntyvän piliviä taivahalle, sehän tietänee sitä että voipi tulla hetken päästä vettä. Pitääkin muistaa hakia matto parvekkeelta sisälle jos alakaa sattaan ettei kastu. Eilen kävin alakerran pesutiloisa pesemäsä olkkarin ison maton ( 160 x 230 ) jätin yöksi sen sinne jakkaroitten päälle valumaan että on helepompi kantaa se sitte partsille kuivummaan. Mattohan oli lähes kokonaan kuiva.
Pesulaan meinasin ensin sen kuskata, mut aattelin että mitäpä tuota sinne lähtee raahaan kun hyvät tilat talosa misä voi pestä. Pesuhuoneen lattialle vaan matto ja suihkusta vettä päälle. Pikkuseeen ruutipulloon olin teheny valamista pesuliuosta siitä truuttailin ainetta matolle kauttaaltaan ja annoin hetken aikaa liota. Sitte vaan harijan kans jynssäsin maton ja huuhtelin kunnolla.


Ulukona kuivuukin nopijasti kun tuuleskellee sopivasti. Kun on kuivunu taijan kääriä rullalle ja viijä varastoon oottelleen talaven tuloa.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Pilikkireissu jatkuu..

- Sielä alakaa olla sauna lämmin että vois mennä joka haluaa ottaa lepposemmat löylyt. Joka tykkää kunnon kisalöylyistä, semmosista mitkä saa nahan vähä kirahtammaan niin voipi ootella reilun puoli tuntia, Masa ilimotteli saunanlämmitäjän virkaa hoitaneena.

-Onko se Seppo tullu sieltä reissultaan, vai pittääkö sille soittaa että sauna ois valamis? Rauno kysy nostaen päätään kirijan takkaa.

-Eipä tuota oo hetkeen näkyny, paras kai soittaa ettei mies vaan oo korpeen eksyny.

Rauno kahteli kännykkäänsä soittaakseen Sepolle mutta ei ehtiny numerua valihtemmaan kun Masa huikkas että oohan soitttamatta.
- Tuolahan tuo Seppo on pihalla ja riisuu lumikenkiä jaloistaan. Tainnu olla ihan mukava reissu kun saanu naamansakki noin punaseksi.
Seppo oli todellakin punanen ja hikinen. Oli viimesen kilometrin kävelly reipasta tahtia niin tottahan siinä hiki tullee. Mutta mitäpä se haittaa kun mies tiesi että sauna oottaa kunhan pääsee mökille.

-Mitähän jos me "kaks uitettua" mentäs ekana saunaan lepposempiin löylyihin? Rauno kysäs vilikasten Tapania, oottaen vastausta siihen mitä tämä on mieltä ehotuksesta.

- Joo, mikäpä se siinä, soppiihan se. Parempikin ettei kovin kuumia löylyjä ota kun on tuo pääkoppa vielä hieman pöllähtäneen olonen, Tapani vastas pienonen virne jo suupielessä.

Saunan tuoksu tuntui ihanteelliselle. Nennään tulvahti tuohen savun katku, ei kirvelevä vaan sellanen mikä saa saunan tuoksumaan oikeelle saunalle. Saunassa ei ollut vesihanoja eikä suihkusysteemejä. Oli vain vanhanaikanen muuripata misä sai lämmittää vettä. Kylymää vettä oli kahesa saavisa jotka olivat oven pielesä. Vesiputkia kun ei ollut niin kaikki vesi piti kantaa järvestä. Se oli tietysti saunanlämittäjän homma.

Mitään kilipailua miehet eivät ottaneet siitä kumpi kestää istua kuummemmas saunas. Enemmänkin heillä tuntu olevan tarvetta vaan istuskella ja jutella. Tai Tapanilla oli. Nimittäin kun miehet olivat päässeet lauteille alotti Tapani puhumisen, hän puhui ja puhui.

Rauno heitti välillä pikkasen löylyä ja kuunteli Tapanin vuodatusta. Vasta nyt hän tajusi miten rankka ja tuskallinen oli päivän tapahtuma Tapanille ollut. Eikä hän voinut mielessään muuta kuin hiljaa rukoilla itelleen viisautta mitä hän miehelle vastaa, ettei tämä sulkisi sisintään ja jäisi täysin ulkopuolelle asioista, joihin hänen tulisi päästä sisälle.

- Ne viimeset ajatukset mitä muistan kun ajattelin, että jos minä tästä hengisä seleviän niin lupaan, lupaan tehä parannuksen, sitte kaikki pimeni.

Tapani kertoi Raunolle kaikki ne tuntemukset, pelot, lupaukset mitä hän oli siinä tilanteessa ajatellut, eikä hän voi nyt mitenkään jatkaa elämäänsä, etteikö hän itse pitäisi kiinni siitä mitä oli luvannut. Se tuntui hänestä nyt liijan raskaalta ja hänen henkiset voimavarat tuntuivat olevan loppu.

Rauno kuunteli aika hiljasena ja mietteliäänä Tapanin jutustelua. Kun mies näytti saaneen juttunsa päätökseen Rauno avasi suunsa ettien hieman oikeita sanoja ettei synnyttäisi turhia paineita.

- Annetaan ajan kulua. Antamasi lupaus tekee omaa työtään sinussa. Ei se tapahdu ihan yks kaks sormia napsauttamalla, vaan hengellisen elämän syntymiseenkin tarvii oman aikansa. Pääasia mun mielestä on se, että pyrit sitä kohti minkä nyt oikeaksi sydämessäs koet. Ei voi, eikä saa vaatia iteltään sellasta mihin ei voi sydämestään yhtyä. Tilanne on vielä niin tuore, sun ajatukset jyllää ja velloo sinne ja tänne. Mut se on varma asia, että apu tulee ylhäältä olipa tilanne sitte mikä tahansa. Aina on mahollisuus rukoilla joten jätetään tämäkin asia rukouksin Jumalan tiettäväksi. Hän antaa sulle voiman että voit omalta osaltas täyttää lupauksen, Jumala kyllä täyttää sen omalta osaltaan. En minä muuta oikeen osaa sanua.

- Ei sun tarvikkaan sanua. Tuo oli jo hyvin sanottu. Sitä vaan ihimettellee miten äkkiä voi ihimisen mieli ja ajatus muuttua kun on kuoleman kans vastakkain. Näin kävi mulle.
Mutta eiköhän se oo aika huuhtasta roppa ja lähtiä saunakalijalle?

Illan päälle laitettiin vielä tuli takkaan, paistettiin hiilloksella makkaraa ja päivällä saadut muutamat kalat. Palan painikkeeksi oli piimää ja kalijaa sai jokkainen valita mieleisensä. Venyihän sekin ilta puoleen yöhön ennekuin miehet olivat niin väsyneitä että yks toisensa jäläkeen siirtyivät petilleen. Kokonaisuudesaan päivä oli ollut rankka ja monivaiheinen, päivä joka taatusti jäi heille kaikille mieleen.

jatkuu.. .. ..

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Kuoro kesälomalle

Kuoron kans kevään viimesellä keikalla Keminmalla.Illan tilaisuudesa esitettiin Lasse Heikklän hieno Missa Concordiae.


Soittajilla oli haastetta mut selevisivät hommasta hienosti.


Laulajia kurosa on parisenkymmnetä ja bändiläisiä seittemän. Ainahan ei aikataulut sovi että kaikki pääsis mukaan, mut se porukka mikä millonkin on sillä mennään. Täytyy sanua että porukka on ollu innostavaa ja mukavaa, tälläänen mummelikin saanu olla joukon jatkona, kivaa. :)

Mukavaa kesää !

perjantai 20. toukokuuta 2011

Tippu !

Sinne se tippu talaviturkki jääkylymään vetteen. Ulukona lämmintä +13, pienonen tuuli teki olon vähä viileeksi veestä noustesa, mut kyllä piristi ja teki hyyvvää.
Siitä se kesä alako.
Mukavaa kesän oottelua!

torstai 19. toukokuuta 2011

Pilikkireissu jatkuu

Raunon uimataito oli vallan toista luokkaa mitä Tapanin, joten hän voimakkailla vedoilla pääsi syvemmälle ja sai kuin saikin otteen Tapanista, joka tuntui olevan tajuton ja ihan pois tästä maailmasta. Rauno sai laittaa kaikki voimansa ja taitonsa peliin ponnistellessaan kohti pintaa saadakseen heidät molemmat pinnalle.
Hetki oli sekunneista kiinni ja ne tuntuivat niin äärettömömän pitkiltä. Eikö se pinta tule vastaan ollenkaan?

Aahhh, mikä ihana tunne kun raitis ilma virtas Raunon keuhkoihin hänen saatuaan päänsä veden pinnan yläpuolelle. Samalla hän nosti Tapaninkin pään ja käänsi hänet selälleen jolloin häntä on helpompi hallita. Masa ja Seppo olivat pelolla ja jännityksellä ootelleet, että kuinka kauan se oikeen kestää ennenkuin miehet vedestä nousevat. Eihän siihen todellisuudessa ollut aikaa mennyt kovikaan montaa sekunttia, mutta tuollasessa tilanteessa sekuntikin tuntuu ikuisuudelta.

Miehet heittivät lassolenkillä varustetun köyden Raunolle ja valamistautuvat vetämään kunhan köysi on ensin saatu Tapanin ympärille niin että on turvallista vetää. Tuotti hieman ongelmaa saaha pujotettua köyttä Tapanin kehon ympärille kun samaan aikaan piti yrittää pysytellä koko ajan veen pinnalla. Mutta ihmeen kautta se onnistui ja viimmein miehet pääsivät vetämään. Rauno työnsi jaloista sen mitä jaksoi velttoa, tajutonta miestä kohti turvallista kestävää jään reunaa.

Kun Tapani oli saatu kestävälle jäälle Masa tutki heti, että hengittääkö mies. Kovin elottoman oloinen mies oli joten Masa alkoi elvyttään toivoen ja huokaillen mielessään, että Tapani tästä seleviäis. Niin paha ei tilanne kuitenkaan ollut että Tapanista ois elämä ehtinyt virrata pois vaan muutamien puhaltamisten ja painallusten jälkäkeen mies alkoi korisemaan, yskimään ja oksentamaan vettä. Sekavahan mies oli eikä ilmeestä päätellen tajunnut yhtään missä oli ja mitä oli tapahtunut. Mutta senhän ehtii kyllä myöheminkin tulla tietämään. Nyt vaan pitää kiireesti päästä lämpimään ja vaihtamaan kuivat vaatteet.

Sillä aikaa kun Masa hääräs Tapanin luona, Seppo oli mennyt auttamaan Raunoa ylös vedestä ja olivat nyt menosa kohti mökkiä.

-Tuo Seppo sieltä mökiltä se pressu ja niitä vilttejä, koitettaan saaha siirrettyä Tapani sisälle.

Hetken päästä Seppo tulikin takasin vetäen perässään pressua jossa oli muutamia vilttejä. Miehet laittovat pari vilttiä pressun päälle, nostivat Tapanin vilttien päälle ja taas vilttikerros lämmikkeeksi. Sitten vaan pressun kulumista kiinni ja vetämään mies mökille.

Se iltapäivä oli todella erilainen mitä oltiin suunniteltu. Pilikkimiset oli siltä päivää ohi, kenelläkään ei teheny mieli mennä jäälle. Tapanin jäihin tippuminen oli sen verran säikähyttänyt ja pysäyttänyt, että taisipa sitä jokainen vielä ajatuksisssaan läpi käydä.


Seppo oli ottanu lumikenkänsä ja lähteny muutaman kilsan lenkille mökin ympäristöön. Ellei mua näy kun alakas olla saunaan menon aika nii soittakkaa kännykkään, oli hän lähtiessään sanonu.

Raunolla oli mukanaan hyvä kirija ja pari sanaristikkolehteä. Niitten kans aika kyllä kuluu mukavasti. Masa oli luvannu pilikkua saunapuut ja lämmittää saunan että päästään koko porukka illalla saunomaan.

Tapani oli nukkunut usijamman tunnin sen jäläkeen kun miehet olivat tuoneet hänet sisälle. Olivat saaneet vaihettua hänelle kuivat vaatteet ja kantanneet sänkyyn. Hieman sekavat muistikuvat hänellä on kaikesta tapahtuneesta, mutta nyt hän oli ihan tajuisssan ja elävien kirijoisa.

Kaikki se mitä oli tapahtunut alkoi palautua hänen mieleensä. Se tunne kun hän oli rimpuillut veden alla. Tapanilta pääsi voihkasu ja selkäpiitä myöten kuluki kylmät värreet, oli se tunne niin tuskallinen ja kammottava. Se pelko ja se lupaus - ajatukset velloivat miehen päässä kuin aallot, jotka eivät tuntuneet saavan lepoa eikä rauhaa. Entäpäs jos olisikin kuollut? Niinpä niin, miten ois miehen käynyt? hän kuuli äänen kyselevän sisimmässään. Huonosti, hän vastasi ite kysymykseen käyden sisällään suoranaista vuoropuhelua ihtensä kanssa.


jatkuuu...

tiistai 17. toukokuuta 2011

Naperolle

 Neuloin naperolle villahaalarin nalle langasta. Tuli vähä reilun kokonen, kokki tuumas että mahtuu vielä kolomen vuojen päästäki päälle. Pittäähän sitä kasvun varraa olla. :)

Vaalijansininen neulepinta on kakskerros helemineuletta. Harmaansinisen mallin nimee en tiiä, löysin mallin sivulta http://haaraamo.blogspot.com/2011/02/valkoiset-villasukat.html. Malli on heleppo tehä ja tulee kivan eläväisen näkönen pinta.

maanantai 16. toukokuuta 2011

lauantai 14. toukokuuta 2011

Pilikkireissu jatkuu...

Ilta oli pitkästi yli puolen yön kun miehet saapuivat majapaikalle. Kukaan ei ollu kauheesti juttutuulella, tais olla päällimmäisenä ajatuksisa päästä vaakatasoon mukavalle petille ja unta silimiin. Rauno ja Tapani majottuivat sammaan kammariin, Masa ja Seppo sitten toiseen. Kasseista ja repuista tyhyjättiin jääkaappiin sellaen mitä sinne kuulukin, muitten tavaroitten laittaminen sai jäähä aamun.

-Kyllä tekis mieli haukata jottai hiukapallaa vaikka meneekin yösyönnin puolelle, Masa tuumas penkoen repustaan ruisleivän. Hän haki jääkaapista voita, makkaraa ja maitopurkin.
Eihän sitä ruisleivän mussuttamita toiset miehet kestäneet katella vaan tekasivat jokkainen itelleen reilut voileivät ja söivät niitä nautiskellen, makkaran pätkästä välillä haukaten palasen sekkaan.
Liekkö syömisen nautinto, tai makkaran maku suusa saanu aikaan sen että juttu alako taas luistammaan eikä miehet huomanneet ajankulua laisinkaan. Lähes pari tuntia he siinä mökin pöyvän ääresä puhelivat kunnes joku huomas sanua että eiköhän sitä mennä pehkuihin.

Aamu valakeni keväisenä ja aurinkoisena. Lintujen laulukonsertti oli jo alkanu palijo aikasemmin kuin ensimmäinenkään miehistä oli saanu silimiänsä auki. Siihen liverrykseen oli toki mukava herätä.

Kahvi ja puuro oli keitetty, hyvä aamupala syöty jotta jaksaapi puoleen päivään saakka järven jäällä istuskella. Eväitä ei kukkaan lähe raahaamaan mukaansa kun ei järven ja mökin välimatkaa ole kuin muutama satametriä. Sitte kun tulleepi näläkä niin tullaan takasin mökille ruuanlaittoon.

Joka miehellä oli omat välineensä ja reppunsa, tokihan siinä arvioitiin ja mittailtiin kenen pilikisä se paras vapa, ja millasta syöttiä kukanenki mahtaa käyttää. Eihän niisä suuria eroja oo, mutta ainahan sitä pittää jutunjuurta keksiä.

Järven jää oli tänä vuonna poikkeuksellisesti ohuempaa kuin tavallisesti. Sen havainnon Rauno teki heti kun ensimmäistä reikää kairalla kairas. Luntakin oli edellis päivinä sadellu niin että vaikeaa oli osata arvioida miten vahvaa jää on keskemmällä järveä.

-Ei oo kovin vahavaa jää täsäkään kohtaa, huuteli Seppo muutaman kymmenen metrin päästä. Taijan kairata pari aukko ja istuskella hetken aikaa, jos vaikka jonku sintin sattus saamaan.

-Joo, istuhan sinä sielä ihan rauhas, mää kahtelen tuolta vähä keskempää ommaa reviiriä, Tapani huusi pienonen virne naamallaan. Hänellä kun oli ajatuksena päihittää kaikki toiset runsaalla kalasaaliillaan. Siksipä hän halusi pysytellä kaumepana toisista ettei muut tule hänen apajilleen.

Ukot olivat istua nököttäneet tunteroisen jakkaroillaan sopivan huutomatkan etäisyydellä toisistaan, nytkytellen pilikkivapaansa tasaseen tahtiin. Olihan sitä saalistakin jo tullut sentäs kolome kokonaista kallaa, ettei ihan huonosti ollut päivä alkanut. Vaatihan se oman keskittymisen pilikkiminenkin ettei sintit pääsis karkuun, mutta ehtihän siinä ajatuksissaan monta muutakin asiaa miettimään.

-Illalla lämmitellään kyllä tuo rantasauna, puheli Rauno pilikkimisen lomassa.

- Niin tehhään, Seppo huuteli, samas hän vetäs pilikkinsä vedestä ja koukusahan sätkytteli ihan hyvän kokonen ahaven. Siitä on hyvä jatkaa kalojen narraamista.

Tapania ei kalaonni ollut vielä suosinut vaikka hän oli jo usijamman reijän kairannu. Viimein hän päätti kokeilla onneaan keskemmältä järvenselekää olettaen että sielä kala liikkuu paremmin kun on hieman syvempää.

Se päätös oli koitua hänelle kohtalokkaaksi sillä edellisten päivien lumisateet olivat peittäneet jään eikä Tapanikaan osannut ajatella että lumen alla oleva jää olikin petollisen ohutta.

Täysin tietämättä jään olemattomasta kantavuudesta, sen tummuudesta ja hauraudesta hän asteli päättäväisin mielin keskemmälle järveä kantaen kairaansa olokapäällään. Hieman jää rutisi jalakojen alla, mutta siihen Tapani ei havainnut kiinnittää mittään huomiota. Juuri kun hän oli laskemaisillaan kairan alas olokapäältään jää petti rusahtaen hänen jalkojensa alta. -Eii helekkarii...Tapani huusi minkä ääntä lähti ja samassa hän jo haparoi vettä käsillään, kairan irrotessa ja painuessa veteen. Reppu joka oli Tapanin käsivarrella takertui hänen käsiinsä niin että hänen oli lähes mahotonta pystyä pitämään ittensä veen pinnalla.

Välillä käyden veden alla, välillä päästen pintaan, Tapani rimpoili irti reppuaan, jonka kantohihna oli päässyt kiertymään hänen käsivartensa ympärille siten, että sitä oli mahoton saada irrotettua ilman toista kättä. Molemmat kädet kun olivat kiinni repussa, pinnalla pysyminen oli todella vaikeaa ja hän vajos syvemmälle veteen. Tapani ei ollu mikään hyvä uimarikaan eikä hän osannut hallita eikä hillitä hermojaan joutuessaan täysin veden armoille. Siinä muutaman sekunnin aikana hän ehti ajattelemaan, että mitenkähän tässä käynee.
Ajatus takoi hänen päässään, näinkö minä kuolen? Eikö ne toiset kuulleet huutoani? Miten minä en saa tätä reppua irti, hän riuhtoi ja potki yrittäen päästä lähemmäs pintaa keinolla millä hyvänsä.
Pääsä kuluki ajatuksia ja kuvia eletystä elämästä, viimesin niistä oli jonkulainen huokaus jos tästä hengisä seleviän nii lupaan, lupaan. Sitten alkoi kaikki jo hämärtyä mut samasa hän tunsi aivan kuin joku olisi tarttunut häneen.

Olihan miehet sen huudon kuulleet. Rauno oli jo juostessaan paikalle riisunut päällystakkinsa eikä miettinyt hetkeäkään kun jo sukelsi hyiseen veteen, että saisi otteen Tapanista ennen kuin tämä ehtisi vajoamaan liian syvälle. Masa ja Seppo olivat tulleet myös paikalle ja heillä oli mukanaan köysiä jotka olivat noutaneeet mökiltä. Niistä he voisivat tehdä riittävän pitkän vetohihnan, sillä hauraalle jäälle ei ollut menemistä.


jatkuuu.....

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Pilikkireissu jatkuu...

 
Juttu luisti ja naurun römähykset kaiku Raunon korviin hänen ajellessaan reippasta kaheksaakymppiä. Vakinoppuvensääjin pittää huolen tasasesta vauhista ei tarvi siihen niin kauheesti keskittyä. Ratio pauhaa ommaa sävelmäänsä taustalla ja sekottuu miesten puhheensorinaan sopivasti. Ratiodeistä kuulostaa tulevan joku hengellinen laulu jota Rauno alakaa hilijaa hyrräileen mielessään.

-Mikäs laulu se tuommonen on? Laita ny isommalle että kuulee, Seppo sano kiinnostuneena siitä miten laulu etenee ja millasta tempoa siitä löytynee. Hän kun harrastellee haitarin soittoa ihan omaksi ilokseen.
Raunohan käänsi volyymia pikkusen suuremmalle vilikasten samalla taustapeilistä toisten miesten ilimeitä että mahtaakohan olla sopivaa.

- Löytää sen voit onnen ihmeellisen, jos käännyt tieltä synnin, turhuuden... lauloi kaunis ääninen naislaulaja musiikin soidessa taustalla tasatahtista poljentoa. Miehet keskeyttivät puheensorinansa.

-Pidä mitä sinulla on, ettei kukaan aarrettasi ryöstää voi, jatkoi laulaja.

Tapani joka istui takapenkillä puristeli hermostuneesti käsiään nyrkkiin, auki, nyrkkiin. Hän puri hieman huultaan, hänen olemuksensa vaikutti kiusaantuneelta. Hänen silmissään oli katse josta saattoi päätellä että miehen sietokyky ylittyy hetkenä millo tahansa.
Laulun lopputahit hijenivät ja seuraava artisti pääsi ääneen. Juha Tapion Kaksi vanhaa puuta alkoi soimaan taustalla.

-En perhana minä tuota jonninjoutavaa hömppää ala kuuntelleen koko matkaa jos ei sieltä mittään muuta tuu nii laita kii koko toosa. Tapanin äänensävy oli perin ärtyneen ja kiihtyneen olonen.

Rauno vilikas taustapeiliin ja näki Tapanista että nyt on miehellä hermo pinnasa. Rauno oli hyvin tietonen Tapanin asennoitumisesta hengellisiä asioita kohtaan eikä hän halunnut listätä toisen ärtymystä. Niinpä hän muitta mutkitta hän vaihto kanavaa eikä sen kummemmin asiaan reakoinut.

Seppo, joka olisi haunnut kuunnella toisenkin biisin loppuun, ei malttanut pittää suutaan kiinni. Hän kääntyi etuistumella melekeen selekä menosuuntaa kohti ja mulukas Tapania kasvoillaan kysyvä ilime.
-No mikäs sulle ny tuli kun pittää tuollaitte kiihtyä yhestä laulusta?

-Ihan soopaahan se laulaja laulo. Elämän onnen löytymisestä, synnin tien hylykäämisestä, hehhe kaikkia sitä. Kuka sen sannoo mikä on syntiä mikä ei oo? Jokkainen on oman onnensa seppä. Eikös se oo jokkaisen oma asia miten niitä noita uskonasioita mielessään määrittellee?

-Totta kai ne on jokkaisen oma asia, enhän minä sitä tarkottanukkaan etteikö ois. Ihimettelin vaan että yhen laulun takia tarvii noin antaa tunteilleen valtaa.

Miesten kesken tuntu syntyvän pienonen eipäs juupas keskustelu Tapanin kritisoidessa ja antaessa aika kärkeviäkin kommentteja siitä mitä hän ajattellee uskonnoista ja jumaluusopeista.

-Ei kai minkään muun takia maailmasa tapella ja sodita niin hirvittävästi kuin uskontojen takia? Jatkuvasti on jotku äärilahkot toisiaan tuhoamasa ja heitä vielä tulis kunnioittaa. Kuka sellaseen haluaa uskoa, en minä ainakaan. Ja se kauhia naisten alistaminen, se jos mikä on niin kieroutunutta ajattelua että en voi mitenkään hyväksyä, että uskonnon varjolla voidaan niin tehä. Koko jumala-ajattelu on ihan sanonko mistä.

Rauno ja Masa olivat kuunnelleet jutustelua tyynen rauhallisesti ottamatta kantaa puoleen taikka toiseen. Rauno kai oli ainut joka tiesi tarkemmin Tapanin elämän taustoista. Ne olivat sellaiset, ettei hän yhtään ihmetellyt miehen kielteistä asennoitumista ja ärtymystä.

-Ihan totta sinä Tapani siinä sanoit, että uskontojen takia sotia on hirvittävästi. Mutta ainahan tulis osata nähä ja ymmärtää mitkä asiat sielä taustalla vaikuttaapi. Eikä meijän taija kannattaa alakaa tällä reissulla niitä liikaa pohtiin. Jos asiat enemmän kiinnostaa nii sovitaan ihan tietty ilta jollon jutellaan asiasta ihan perinpohojin. Sillo voi jokkainen sanua mitä ajattellee, eikä kenenkään tarvi kokia, että mun mielipitteeni ois toista väärempi. Rauno vilikuili taustapeiliin tutkaillen mitä Masa ja Tapani asiaan sanosivat.

-Eipä oo hullumpi idea, sai Seppo sanotuksi. Mua ainaki asiat jonku verran kiinnostaa.

Tapani ei asiaan kommentoinut mitenkään. Istua jörötti vaan paikallaan synkän näkösenä yrittäen keskittyä kuuntelemmaan ratio-ohojelmaa, joka kuulosti joltakin kuunnelmalta.
Matka jatku hilijasuuven vallitesa useampia kymmeniä kilometrejä. Hilijasuuven rikko lopulta Masa.

-Nyt kyllä pitäs saaha kahavia, pysähytäänköö seuraavalle huoltsikalle?

maanantai 9. toukokuuta 2011

Kätevät apuvälineet


Kun käytiin pohojanmaalla niin sain mukkaani kassillisen villalankoja, ois tarkotus tehä niistä äiteelle villatakki. Langat äitee oli hankkinu velipojan keheräämöstä, heillä kun on lampaita ja alottivat viime vuojen puolella keheräämötoiminnan. Siinäpä mulla meni yks puoli tuntinen mukavasti kun kerin vyyhit keriksi. Onneksi mulla hyvät apuvälineet moiseen puuhaan.


                                                                                                      






Kirppreilta löytää vaikka mitä. Vyyhinpuut, ei sen parmpaa härveliä oo sillon kun lankavyhti pittää saaha kerittyä. Eikä kätevämpää systeemiä kerimiseen kuin leipämoottorilla toimiva kerimislaite. Laite on HomeTwister ja valamistaja Darum. Kerästä tullee semmonen että se purkautuu sisältäpäin.


Vyyhinpuut kiinni tuolin selekänoijjaan, kerimislaite keittiön pöyvän reunaan ja niin on " kerimistyökeskus" asennettu.

Tämmösiä keriä niistä siitte tuli.

torstai 5. toukokuuta 2011

Pilikkireissu jatkuu

Tupa on kodikas ja sisustettu vanhanaikasilla kalusteilla joista silimiinpistävin on suuri klaffipiironki eteläisellä seinustalla. Kalusteista suurin osa on perinnöksi saatuja, kuten keskellä lattiaa keinahteleva kiikkutuolikin. Kiikkutuoli on harvinaisuus ja todella kaunis. Yleensä on totuttu näkkeen kaks jalaksisia kiikkutuoleja niin tässäpä jalaksia onkin kolome, jokkaisesa jalaksesa käsin koverretut kruusaukset. Sama kruusaus toistuu selekänojasa.

Tuvan toisella laitaa keittiön puolella on iso tiilistä muurattu tulisija. Siinä on leivinuuni, puuhella ja avotakka jonka luukut aukenivat oleskelutilan puolelle. Seppo huomasi myös takan sivusa todella hienosti suunnitellun pienen syvennyksen misä oli hyvä paikka säilyttää polttopuita. Näyttipä tuohon keräntyneen vanahoja sanomalehtiäkin.

-Juokko sää kupin kahavia, täsä ois?

-Kiitos vaan mut enpä välitä. On tullu päivän aikana juotua usiampi kuppi, alakaa olla kiintiö täys.

Samasa näky pihamaalla kahet auton valot. Raunon Tojotan valot tunnisti heti, mutta toisesta autosta ei saanu sisälle saakka selevää. Rauno ajo autonsa ihan portaitten juurelle, toinen auto jäi alemmas alamäkkeen sielä ku oli enemmän tillaa kääntyä. Rauno oli jo autostaan ulukona avvailemasa takakonttia kun Tapani vielä haeskeli tavaroitaan Renuksi osottautunneen auton peräkontista, kiroillen nii että portaille saakka kuului.

Masa heitti pusakan päällensä, käväsi antamasa Kaarinalle halin ja pusun, keräs kassinsa ja pakkinsa kainaloon, Sepon seisoessa omien kantamuksiensa kans jo uluko-ovella ootellen, että menevät sitte samalla oven aukasulla.

Aika hyvin oli saaneet muitten tavarat takakonttiin sullottua, ennään ollu ku Masan tavarat jotka tuli saaha jotenkin sinne sopimaan. Masa oli aina iloinnu siitä, että Rauno piti autonsa siistisä kunnosa. Nytkään tavaratilasta ei nähäny mitä sielä oli viimeksi kuskattu, vaan se oli yhtä siisti kuin auto ois liikkeestä haettu.

-Taijanpa ottaa tään pikku repun jalakatillaan, hän sanoi ja löi takaluukun kiinni. Seppo oli vallottanu vänkärinpaikan, joten Tapani ja Masa sai istua takapenkillä.

-Onkohan ny kaikki mukana mitä tarvitaan? Rauno kysy kuin varmistaakseen ettei tarvis kahenkymmenen kilsan  päästä kääntyä takasin ku joku yks kaks muistaaki että jottain on unohtunu.

-Eiköhän ne kaikki romppeet  oo matkasa, jos ei oo nii sitte pittää pärijätä iliman.

Tojotan keula käänty lumiselle tielle ja matka alako kohti pohojosta mukavan lepposasa ilmapiirisä.
Juttuahan äijillä riitti vaikka kuinka, jokaisella kun on oma työnsä ja touhunsa mitä viikottain tekkeepi. Tietysti työasiat on työasioita, eikä niistä kovin jaksa jauhaa, mut sittehän on ne iänikuiset aiheet, autot ja naiset joista huulta heitettiin vaikka kuinka.

 Masa ja Seppo ovat metallialan miehiä, samasa työpaikasa olleet kolomisen vuotta, joten he tietävät toistensa tekemiset aika tarkkaan. Rauno on töisä verotoimistosa, hallittee sen alan melkosen hyvin ja on monta kertaa antanu hyviä neuvoja. Tapani on kirvesmies, ollu eri rakennuksilla töisä vaihtelevasti, millon lyhyempiä, millon pitempiä jaksoja kerrallaan.

Yhteistä näille äijille on se että he ovat tavanneet toisensa muutama vuosi sitte vähä vanhempien miesten peli-illasa. Vähä vanhempien miesten ilta tarkottaa sitä, että ei olla ennään kloppeja, mut ei vielä niin vaarejakaan, vaan siinä hyväsä mukavasa keski-iäsä.

Peli-ilta sisältää useammanlaista pelaamista, lentopalloa, sulkapalloa ja sähälyä joita pelataan vuorotellaan tiettyjen viikkojen välein. Sen lisäksi he ovat kokeneet hyvänä yhteiset retket ja reissut luontoon. Sellaselle reissulle sitä nytkin oltiin menosa.
Joillakin reissuilla ovat naisetkin olleet mukana mikä tietysti tuo oman mukavuutensa ja hankaluutensa. Naiset kun on naisia ja usein aika sanovaisia. Päästäppä sitte aina yhteisymmärrykseen siitä kuinka asiat hoidetaan. Mutta sopu sijaa antaa, sehän pätee aina.

jatkuu.. .. .. ..

Ohi on

Nyt on enin kiire hellittäny, ku myyjäiset on ohi. Viikonlopun myyjäisisä kävi reilu nelijä tuhatta ihimistä mikä tietää sitä, että heijän m...