torstai 29. maaliskuuta 2012

Virtuaalimaailman pieniä suuria ihimeitä

Mää oon kohta kymmenen vuotta harrastanu sättäilyä, eli käyn jutteleen ihimisten kans oman ikästen chat huoneesa. Joitaki vuosia sitte sielä jutellesa tapasin yhen ihimisen jonka kans alako juttu luistaan niin palijo mukavasti että sitähän juteltiin usijamman kerran aina ku satuttiin yhtä aikaa sätis olemaan.
Sitä mukkaa ku juteltiin ja pikkasen tuli tietämmään toisen elämänvaiheista ja kuvioista, aloin rukkoileen tään ihimisen puolesta. Se on mulle niin luontaista ku ihimisä kohtaan.

Helepolla ei tämäkään ihiminen oo elämässään päässy. Sairastaa vaikijaa ja inhimillisesti aateltuna parantumatonta sairautta, mikä saa elämän toisinnaan tuntumaan todella sietämättömälle, suomeksi sanottuna kipujen helevetiksi.

Meiijän tuttavuus, ystävyys kehitty siihen malliin että ku alako tää naamakirija villitys nii sieläpä klikkasimma toisemma kavereiksi ja siten meijän jutustelu siirtyny sitte sinne. Sillon tällön jutellaan ja vaihettaan kuulumisia.

Yhen kerran tuli sitte juttua siitä että oon uskovainen, kerroin hälle mitä aattelen niistä asijoita ja miten oon tullu uskoon. Ihime kyllä ei sanonu että ooppa hilijaa ja lopeta tuommoset höpinät. Kuunteli ihan kiltisti, ja väitti vielä että ei tullu ees tunnetta että oisin saarnannu. :)

Ystäväni oli sitä mieltä että heille ei tuu mittää hengellistä talloon sisälle. Joskus heijän oven takana olivat jehovantojistajat käyneet ja olivat saaneet lähtöpassit samantien. Hänen elämässään oli ollu aika jollon asiat olleet jollakitavalla lähellä, sitte oli tullu vaihe että kaikki jääny kauaksi taka-alalle.
No, määhän en siitä sen kummemmin säikähtäny, vaan ommaan tyyliini juttujen lomasa aina sillon tällön jotaki hengellistä heitin välliin. Joskus saaton muistuttaa, että minäpä muistan rukkouksin.

Täsä viime syksynä mulle tuli voimakas tunne siitä että Jumala on tarttunu ystäväni elämään. Hänen kohallaan alakaa parantuminen tapahtua pikkuhilijaa. Yks tiistai-ilta, olin mukana rukkoushetkesä. Siinä penkillä istuessani ykskaks päläkähti päähän ajatus, tillaa kaverille Hyvä Sanoma lehti. No minähän aattelin että no eikai sitä voi tilata ku häenen kotiaan ei mittään hengellistä oteta vastaan ei ovesta eikä ovenvälistä.
Mut mää en päässy irti siitä ajatuksesta, se kiusas mua ja tuli aina vaan uuvestaan mieleen.
Viimmen sitte laiton sähköpostia kaverille kysyäkseni että mitäpä hän tuumais siitä jos sellanen lehti alakas tulemaan. Sain vastausviestin; " Voihan se lehti tulla, en tiijä tulleeko luettua", ihan sanatarkasti en muista oliko se noin mut pääajatus kuiten tuollanen.

Minäpä laiton lehtitillauksen postiin ja ilimotin kaverille että seuraavasa kuusa pitäs lehti postilootaan tipahtaa. Vähä jännitti että saapa nähä tulleeko mittään viestiä että onko saanu lehen , ja jos on, liekkö lukenu vai heittäny suoraan roskiin.
Meni varmaan kuukausi kaks, sitte oli tullu viesti. " Vai jopa on mielenkiintosia kertomuksia ihimisten elämästä." Ystävä oli kuin oliki uskaltanu ottaa lehen kätteensä ja lukija sitä.:)

Hyvä Sanoma on hengellien lehti jossa ihimiset kertoo omia kokemuksiaan uskoontulosta, parantumisesta, elävästä elämästä Jumalan yhteyvesä.
Joku aika sitte sain viestin. Ystäväni oli päättäny tehä testin. Hän kerto näin viestissään. " Pyysin Herralta yhtä kivutonta päivää, sain kolome ". Myöhemmin ku asijasta juteltiin hän sano;" Oikeestaan se oli merkki että kuullaanko mua, vastataanko mulle, vastaus tuli".

Ajatteleppa, vain se että mulle annettiin ajatus päähän tilata kaverille lehti, sai aikaan sen että hänen elämässään oli kivuttomia päiviä. Eiks se oo jotakin mahtavaa ja ihimeellistä?

 Niin, ehkä ei sulle joka et oo koskaan juuri kipijä etkä sairas, mut hälle jolle kipu ja tuska ovat jokapäivänen tuttava. Hälle kivuttomat päivät olivat ihme. Uskon ja luotan että niitä päiviä tulee jatkosa olemaan entistä enemmän 

 Kaiken tapahtuneen taustalla on se mitä Jumala tekkee kun hänen puoleensa kääntyy. Se totta, ihiminen itessään ei voi tehä ku pienen, pienen osan, pyytää ja rukoilla. Suuret ja yli ymmärryksen käyvät jutut hoitaapi sitte Hän jolle kaikki on mahollista.
Syy, miks tälläsen tarinan musta ja mun ystävästäni tänne kirijotan on siinä että se vaan päläkähti taas päähän. :)
 Se sisäinen tunne joka tullee että nyt pittää tehä näin, sitä on parempi kuunnella. Oon niin monen monta kertaa saanu nähä ja todeta että kaikella on oma merkityksensä ja tarkoituksensa jonku toisen elämään. Ehkäpä nyt sun ??

Ihimeistä iloiten ja kiitollisin mielin!

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Elämisen riemua

Sain eilen illalla  pikkulikat hoitoon, vanahempi täyttää joulukuusa nelijä, nuorempi syksyllä kaks. Kyllä riitti likoilla touhua , ei tullu mummelin aika pitkäksi. Likat jo tietää misä on mummolan romuloota, sehän piti melekeen enstöikseen käyvä kamarsista hakkeen.
Toine mieluinen tavatoitten paikka on pikkunen kaappi tuosa kiriijahyllysä. Kaapin ovesa on auvain jolla sen saa lukkoon ja aukastua. Ihan tarkotuksella laitan sen aina lukkoon että likat joutuu opettelleen miten auvvainta pittää kääntää jos haluaa saaha kaapin oven auki.

Vanahempi likka jo aika hyvin sen homman hallittee, mut pienemmällä meinas mennä hermot kun ei kaappi suostunukkaan aukijaan vaikka kuin auvvaimesta kisko. Viimen tuli auvain kourasa mummon tykö ja selitti kauheesti..auki..auki..samalla osotti sormella kaapin suuntaan.

Vanahemmalla on sitte hyvä muisti. Kysäs taas että eikös sulla mummu oo sauna tännään? Tavallisesti likat on tiisati iltasin olleet hoijosa ja tiistaisin on se saunavuoro. Ei tarvinnu ku kerran käyvä likkojen kans saunasa nii alako muistaan että saunaahan sitä pittää mennä. Ny sattu vaan olemaan maanantai ehtoo joten saunareissusta ei tullu mittään. Mut keksittiin jotaki muuta tekemistä.

" Minä voin mummu auttaa", tuumas likka kun kuuli että alan tekkeen lättytaikinnaa. No mikäpä se siinä senkus auttelet, ootpa tuota aikasemminki ollu vatkainta heiluttamasa kun taikinnaa tehty.
Kyllä siinä molemmat likat silimä tarkkana seisovat tuoleilla ja seurasivat taikinan valamistumista, vanahempi tietysti sai vatkata ja sekotella jauhoja joukkoon kun kerra oli siitä hommasta kiinnostunu. Jätimmä taikinan hetkeksi aikaa turpoomaan ja sillä välin olkkariin jatkaan leikkejä.

Likat leikki nukeilla ja navettarakennuksen elukoilla, yks kaks kuulu; " no nii, ny tehhäänki maja". Samantien juostiin mummon luo kysymään että misä on se peitto mistä voi tehä majan tuolien päälle.  Peittohan oli makkarin kaapisa josta se oli heleppo hakija. Käännettiin isot nojatuolit selijät vastatusten jätteän metrinen väli että majasta tulis sen kokonen että likat sinne mahtuu.
Iso parisängynpeite heitettiin tuolie päälle ja da..daa... maja oli valamis.
Piankos ne likat oli jo selijällään majan lattialla ja leikkiunihetkee viettämäsä. " Tyynyt pitäs saaha" kuulu likan komento majan sisältä. No laitomma tyynyt molemmille sopivaan kohtaan, sitte vielä unikaverit kainaloon ja mukava oli köllötellä.

Vaan eipä siinä maltettu pitkää aikaa maata kun jo alako eestaas konttaaminen majan ympäri, toiselta reunaa sisälle, toiselta ulos,  ja mikä kikatus ja nauru , olipa mukavan kuulosta.

Vanahempi likka huolehti lättytaikinasta, huomautteli välillä että pittää käyvä sekottamasa taikinnaa. No hyväähän se tekkee sekotella. Päästiin niitä sitte viimen paistelleenki. Valurauta pannusa paiston, en tällä kertaa pikkulättypannulla, vaan aattelin tehä isompia lättyjä.
"Minä voin auttaa",  oli taas likan kommentti ku huomas että otin paistinlastan laatikosta. " Iskä tekkee tälläitte, "( tyttö näytti heittoliikettä käsillään, viuhtoen siihen malliin että lastalla pittää lättytä vähä heittää jotta se kääntyy hyvin) . Sain hyvät ohojeet miten lätyt käännetään.
Eka lätty käännettiin yhesä, likka piti paistinlastaa ja minä autoin kääntämisesä. Koko ajan vähä varottelin että pannu ja levy ovat kuumia, pittää muistaa varua ettei polta itteensä. " Muistan mää muummu, en polta", oli likan kommentti.

 Noh, se lätty oliki tarttunu keskeltä pannuun kii joten repes keskeltä kahtia ku yritettiin sitä nostaa. Mut saatiinpa se kuitenkin lautaselle vaikka menikin palasiksi.
 Pienempi likka tarttu heti lätyn palasiin kii ja oli popsimasa niitä suuhunsa. Olivat vaan sen verta kuumia että hetken aikaa niitä joutuki puhaltelleen että jäähtysivät. Mansikoita ja vähä sokeria lättyjen päälle , ai jai jai ku oli namia.

Mukavasti meni ilta likkojen kans. Keksimmä vielä tehä piilopaikan makkariin, että ku isä ja äiti tulevat hakemaan heitä kotia, likkoja ei näykkään. Noh, ovikello kun soi, likat juoksi piilopaikkaan mikä oltiin sovittu ja harijoteltu sinne menua. Hetken oli hilijasta mut siinä vaiheesa ku vanahemmat alako huuteleen, " missähän ne tytöt mahtaa olla", ei malttanu pienempi pysytellä hilijaa vaan kilijasi ja tuli pois piilosta. Vanahempi maltto olla hilijaa eikä inahtanukkaan vaikka kuin toiset huutelivat. Olihan se  kiva päästä äitin sylliin ku oli pitäny piilosa oottaa ja jännätä että löytääkö ne hänet.

Semmosta mummuttelua, elämisen riemua. !

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Isä meijän

Lujeskelin viime viikolla Ristin Voitto lehtee. Siinä oli artikkeli rukouksesta, rukoilemisesta. Lopusa oli  erillinen pieni teksti rukouksesta, johon joku on viisaasti , elämänläheiseti osannu tiivistää rukouksen sisällön.

Enemmän ku rukkous

Samalla ku Isä meijän-rukkous on se miltä se näyttää - rukkous-, se on mahtava opetuskokonaisuus kristityn elämän arvoista, asenteista ja tärkeysjärijestyksestä. Jeesuksen opettaman rukkouksen rukkoileminen ei saiskaan muovostua uskovalle muusta elämästä irrallaan olevaksi hartauselämän suoritukseksi.
Päinvastoin. Ja samalla, ku rukkoilija elläytyy rukkouksen sisltöön, syväntä koskettava ja sieltä versova rukkous alakaa muuttaan häntä ihtiään.
Joku tuntematon on määritelly Isä meijän-rukkouksen elämää ohojaavan vaikutuksen osuvalla tavalla:

En voi sanua "meijän", jos elän vain ihtelleni.
En voi sanua "Isä", jos en pyri joka päivä elämään hänen lapsenaan.
En voi sanua " joka olet taivaisa", jos en kerrää sinne aarteita.
En voi sanua " pyhitetty olokoon nimesi", jos en pyri pyhitykseen.
En voi sanua " tulukoon valtakuntasi", jos en kaikin voimin toimi
jouvuttaakseni tuon ihanan päivän saapumista.
En voi sanua " tapahtukkoon tahtosi", jos olen tottelematon hänen sanalleen.
En voi sanua " maan päällä niin kuin taivaasa", jos en palavele häntä täsä ja nyt.
En voi sanua " anna meille tänä päivänä meijän jokapäivänen leipämme", jos
oon epärehellinen ja käytän asijoitten toteuttamisseen juonia.
En voi sanua "anna meille meijän velekamme anteeksi", jos hauvon
mielesäni kaunaa toisia vastaan.
En voi sanua " äläkä saata meitä kiusaukseen", jos ehoin tahoin
asettauvun sille alttiiksi.
En voi sanua " päästä meijät pahasta", jos en pue päälleni
koko Jumalan sota-asua.
En voi sanua " sillä sinun on valtakunta", jos en anna Jumalalle
lojaalisuutani hänen uskollisena alamaisennaan.
En voi tunnustaa hänen olevan " voima", jos pelekään
mitä ihimiset voivat tehä.
En voi tojeta hänelle kuuluvan " kunnian", jos etin kunniaa vain ihtelleni,
ja en voi sanua " ijankaikkisesti", jos elämäni sisältö
kohistuu vain tähän aikaan.(NN)
Siunausta päivääsi!

torstai 22. maaliskuuta 2012

Kevääksi vaaleita sävyjä

Nallelankoja oli pussin pohojalla ylimääräsiä keriä, jotakihan niistä piti alakaa vässäämään. Tämmönen niistä tuli...

Nallelangangasta on kiva kutua ku se on aika ohkasta lankaa. Mallin pitsikuvio on tosi heleppo.
Periaatteesa malli kujotaan koko ajan kaks nurin kaks oikeen  Aina nelijän kierroksen vällein seuraava kerros tehhään, 2 oikijaa s. yhteen eutneunoistaan, langankierto, 2 s. nurin, 2o s. yhteen, langankierto, 2 nurin, jne..kierros loppuun.
Nurijalla puolen neulotaan ihan tavallisesti 2 oikeen, 2 nurin, siten miltä silimukat näyttää.
Seuraavan kerran kun tekee yhteenkavennuksia, oikijat silimukat neulotaan yhteen takareunoistaan, jollon reikä muodostuu toiselle reunaa kuin edellinen.
 Tämmöstä ajankulua sitä mummelilla!

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Maanantaita

Katoppas kummaa ku viikonloppu mennä hujahti ohi ihan noin vain. Miten tää aika mennee näin nopijaa??
Viikonlopun kelit oli kyllä mainiot. Sain jopa kiskottua ihteni lenkille lauvantaina.

Pihalle ku menin, huomasin että yöllä oli sattaa tihuuttanu lunta senverta palijo että auton puhistaminen oli tarpeen. Otinpa autosta harijan ja puhistelin auton ikkunat puhtaaksi.
Siinä auringon paisteesa homma tuntu niin mukavalle että päätinpä puhistaa naapruri autojenki ikkunat.
Siinäpä saavat ihimetellä että kuka kumma kulukee pihalla putsaamas toisten autot. )

Kävelylenkin aattelin tehä tuolata vaaran alapuolelta, sieltä ku näkkyy aika kivat maisemat. Komia aurinkoinen keli ku oli nii otin kuvan ja lähetin kokille tojistusaineistoo että lenkillä on käyty.

Mut vaaran alla kulukevalla kävelytiellä oliki menosa tietyöhommelit. Kaivinkone oli keskellä tietä. Tien alakupäähän oli laitettu liikennemerkki joka ilimotti että tietyöhommia tehhään. Oishan siitä varmaan kävellen jollaki konstin ohi päässy mut olihan mulla maholliuus kiertää toista kauttaki.

Tänään onki sitte työpäivä, kaheksi meen töihin. Oon kyllä tykänny tästä systeemistä että vakituiseen saan tehä puolipäivähommaa, plus sitte muutamia siivouskeikkoja kuukautta kohti. Jää mukavasti vappaa-aikaa eikä tarvi joka aamu lähtiä liikkeelle. 
Kesälomapäiviäki kertyy sillaitte mukavasti että kesällä saa muutaman viikon pittää vappaata yhteenmennoon.
Pittää ne hillasuot päästä posuammaan. :)

Illalla onkin sitte lauluharkat täs meillä. Perustimma sellasen retromuija triijon. Kolome naista jotka jokkainen laulelllu yksin sillon tällön srk:n tilaiuuksisa. Kysäsin täs yks kerta heiltä että mitähän jos joskus kokkeiltas laulaa porukalla? No hehän innostu asijasta niin palijo että kokoonnuttiin viikko sitte eka kerran. Ja mukavalta tuntu laulaminen. Äänet soppii tosi hyvin yhteen,  voijaan laulaa kolomiäänisesti jos halutaan tai kaikki hoilaa sammaa ääntä.

Lauantaina on naistenpäivähetki, sielä oon luvannu vetää laulut, joten niitäki lauluja täs pitäs jossain välis vähä kahtella.

Mukavaa aurinkoista viikkoo ja voimahalit !

torstai 15. maaliskuuta 2012

Tiesikkö..

....että nukkumista kannattas harijottaa mahollisimman palijo elämässään se kun vaikuttaa hormooneihin. Nimittäin  sillo ku ihiminen nukkuu tuottaa hänen kehonsa tehokkaasti endorfiineja,( hormooneja tai välittäjäaineita,) mitkä vähentää kivuntunteita.
 Ja sehän jos mikä on hyvä asija.

....pitkäkestonen liikunta vapauttaa myös kyseisiä välittäjäaineita. Kai pitkäkestonen liikkunta on sitä että tullee kunnolla hiki? Lihaksissaan tuntee että nyt on vejetty treeniä vähä liikaa, tai hiihtolenkki alako tuntua turhan pitkältä. Mutta se hyvänolontunne mikä siitä rasituksesta seuraa , se on just sitä olotilaa jollon hormooneja syntyy.

....että mukavan musiikin kuunteleminen saa aikaan ihan saman asijan. Ei tarvi ku laittaa se lemppari cd soittimeen, ottaa hyvä lököasento vaikkapa sohovalla tai lepotuolisa. Pistää silimät kii ja antaa ajatusen liijellä musiikin matkas johonki, nauttia olosta ja elämästä.

....että nauraminen, ei ainuastaan pidennä ikkää vaan vappauttaa kehosta kans näitä hormooneja. Eli kannattaa hankkia semmosta lukemista mikä naurattaa. Tai ettiä sellasen ihimisen seuraa jonka kans saa nauraa niin että veet silimistä valluu. :)

....että seksin harrastaminenki vaikuttaa kivuntunteisiin. Niin niin, luit ihan oikeen. Siinä touhusa keho tuottaa noita endorfiineja jotka reakoittee niihin kivuntunteisiin. Ajatteleppa ku lissää seksin määrää yhestä kerrasta kahteen kertaan vuojesa nii sehän tuplaa endrofiinien määrää. :)

....että auringonpaisteesakin kehittyy ihan automaattiesti endrofiineja. Eikä sitä tarvi välttämättä maata löhöttää auringonpaisteesa paahtumasa, vaan ihan se normi auringonpaiste mitä sitä päivän mittaan saa, sekin jo vaikkuttaa.

....että voimmakkaat mausteet lissää välittäjäaineitten erittymistä kehosta. Jos käytät sapuskan laitosa mausteita, nyt niitten käyttyä kannattaa vähä lisätä sellasiinki ruokiin joisa ei tavallisesti käytä. :)
Miten ois kaurapuuro chilimausteen kera ? :)


Mukavaa päivää, muista ottaa päikkärit :) * unella oli tehokkain vaikutus*

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Tyynyt

Ikeasta ostimma uuvet tyynyt. Nää on sellaset mitkä muotoutuu lämmön ja nukkujan asennon mukkaan. Kaupasa niitä vähä käsin tunnusteltin että vaikuttaisivat aika hyviltä. Kotia ku päästiin ja aukasin paketin, otin esille tuoteselosteen ihan vaan lukiakseni mitä siinä mahetaan sanua.
Sinneppä oliki kirijotettu teksti; tämä tyyny ei sovellu yksin käytettäväksi vaan tullee käyttää yhesä toisen tyynyn kans. Eli tää tyyny pitäs laittaa toisen tyynyn sisälle.

No voihan paskanmarijat sanon minä. Tuollanen tieto tuotteesta tulis ehottomasti näkyä jo siinä myyntihyllyn reunasa olevasa lappusesa. Ei kai kukkaan voi tuommosta asijaa tietää pelekän ulukonävön ja käsitunnustelun perusteella.
No, me nukuttu parii yötä tyynyillä ihan tuollasenaan. Mun tyyny tuntuu tosi hyvältä joten eipä juuri kaipaa muutosta. Mut kokki sano että hälle tyyny on hieman liijan matala, saiskohan siihen jotenki laitettua vahavennusta.
No kai tuota saa ku ottaa ja laittaa. :) 
Ekana kokkeilin tuollasta tavallista vanutyynyä. Leikkasin tyynyn pään auki, tyhyjäsin osan vanuista pois ja laiton  uuven tyynyn sisälle. Sen jäläkeen lisäsin vähä vanua joka puolelle suhteellisen tasasesti, kuitekin aika vähäsen vaan ettei tyynystä tulis liijan paksu.
No, siitä tuli kuitenki liijan paksu, eikä tuollanen irtonainen vanutäyty soveltunu ollenkaan tuohon hommaan. Piti keksiä joku uus systeemi.
Muistettiin että meillähän on Ikean löytönurkkausesta joskus ostettu pari ohutta vanupeitettä. Ne ku makso yhen euron kipale nii pitihän ne ostaa vaikkei tarvinnukkaan.:)
 Nytpä tuli käyttyä niillekki. Peitteesä oleva vanu ei oo varmaan ku vajaa sentin vahavunen, joten tuntus että se vois olla just passeli tuohon tyynyyn.
Leikkasin peitteestä sopivan kokosen palasen, ompelin palan pussiksi jonka sisälle sai tyynyn heleposti pujotettua. Ommaan tyynyyn tein yksinkertasen päällisen. Kokin tyynyyn tein sellasen, että toinen puoli päällisestä on kaksinkertanen, Halutessaan voipi kääntää tyynyä ja nukkua välillä pehemiämmällä puolella.
Siinä ne tyynyt  uusine päällisineen oottaa koekäyttyä. Ens yön jäläkeen tietää oliko tuolla ohkaasella vanupeitepäällisellä toivottua vaikutusta vai palataanko takasi vanahoihin tyynyihin.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Sana viikonvaihteeksi

Lähettiinpä aamusella kaheksan aikoihin ajeleen kohti Haaparantaa, käytiin Ikeas ja Maxisa. Maxisa sen takia ku sieltä saapi noita gluteenittomia jauhoja reilusti halavemmalla mitä suomen puolelta.
Siinä ajellesa autosa soi Jaakko Löytyn cd ja yhen laulun sanat oli sellaset että ne alako mua puhuttelleen.

Laulu kerto remontin teosta.
Eka säkeistö kerto miehestä joka osti talon. Tarkemmin taloa tarkasteltuaan hän huomas että talo oli ihan rauska ja siihen piti tehä suuri remontti.
Toka säkeistös mies osti auton. Ajeli autollaan jonku aikaa kunnes autoon tuli vikoja ja siihen piti tehä remontti.
Sittepä miehen oma elämä alkoi reistaileen, tuli kaikenmoisia ongelmia ja hankaluuksia, kunnes hän viimein totesi, Jaska on aivan paska, pittää tehä remontti.

Paavali kirijottaa roomalaisille; "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa." Room. 3:23

Paavali uskalsi puhua ihimisille aika suoraan remontin tekemisestä. Hän ei kaunistellut sitä asijaa millasesa asemasa ihiminen on luonnostaan Jumalan eesä, vailla hänen kirkkauttaan.
Kyllähän synnintunto on sellanen hetki elämäsä että siinä kokkee täysin epäonnistuneensa, oon täys paska, ei mulla oo mitään mahollisuutta selevitä.

Vaikka Paavalin sanat osottivat sen että jokkainen oli rikkoja, remontin tarpeesa, hän ei jättäny ihmisiä siihen surkeuteen ja epätoivoon. Ei, vaan hän kertoi heille myös sen miten ihminen voi päästä osalliseksi Jumalan kirkkaudesta.
 Armo, syntien anteeksi saaminen, siinä se on perusteellisen remontin salasuus.

A ansaitsematon R rakkaus M minun O osakseni

torstai 8. maaliskuuta 2012

Talavipuutarhasa


Sunnuntaina oli tosi komija aurinkoinen päivä. Lähetiin porukalla käymään talavipuutarhasa. Matkaa oli reilu kilsa joten samalla tuli päivän liikuntapuoliki hoijettua .

Mustaoranssikirijavia karppeja uiskenteli altaasa, pienen suihkulähteen puluputtaisa ja pärskytellesä vettä ympäri allasta. Kivan näkönen.
Enpä muistanu tarkistaa nimikyltistä mikä tään ulukolainen nimi mahto olla. Mut joku huonekuusi lajike se on. Tosi hauskan näkönen käärmemäinen havupuu. Oisko kiva olkkarin nurkas? 
Kolibrikukat oli tosi upeita, hekuvan värisine " helttoineen"
Valtavia orkideoja kukintoineen. Perin mielenkiintosen näkönen kukka ku läheltä kahtoo.
Tää kuulunee sitte niihin ihimekasveihin  joka ellää lihalla, lihansyöjäkasvi. Ainaki on komija tuppelo mihin saaliiksi joutunneet ötököt sitte tipahtaa. En testannu miten ois käyny pikkurillille.
Tuollehan vois syöttää meijän villakoirakennelit sais nekin sillaitte hyötykäyttöön. :)

Mukavaa kevätpäivää! 

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Lentämisen ihanuutta ja inhottavuutta

Ihanuutta
No sehän se on ku istuu konneesa kiitorajan pääsä ja oottaa että millo se hyrähtää siihen malliin että moottorien kierrokset kiihtyy ja meteli lissääntyy. Kone nytkähtää ja nii sitä mennään pitkin kiitorattaa vauhilla ja jännätään että misä kohtaa renkaat irtuaa kentästä. Siinä sitä sitte kahtelet alaspäin nopijasti pieneneviä taloja ja autoja. Hetken päästä kaikki näyttää muurahaisten maailmalta, pienenevät pienenemistään kunnes ollaan jo niin korkijalla ettei silimä ennää juuri erota rakennuksia vaan kaikki alakaa olla yhtenäistä massaa.

Tällä kertaa molemmilla lennoilla niin mennes ku tulleski oli aivan verraton keli. Aurinko paisto kirkkaasti koko matkan ajan, mukava oli kahtella ulos ikkunasta. Lennettiin senvarta alahalla että maa näky kaiken  aikaa. Tosin maisemat oli perin mustavalakoset ku lunta vielä kaikkialla. Niiltä osin misä puut olivat päässeet vappaaksi lumitaakasta ne tummina ja mustanpuhuvina seistä törröttivät hohtavien hankien keskellä.

Toisaalta koko maisema alako näyttää hieman aavemaiseltakin. Kaikki ne puut tummine sävyineen aivan kuin synkkää merta. Valkoset järvet, jokienuomat kuin saaria meren keskellä. Entäpäs jos tuo kaikki onkin upottavaa? Lähin mielikuvitusmatkalle. :)


Inhottavuutta
Menomatkalla ku kone alakao laskeentummaan, tiellä tais olla ilimakuoppia ku kone heilahteli vähä sinne tänne. Sitähän ei mun sisuskalut ja pääkoppa taho kestää. Kyllä tuli huono olo, mahasa tunne että kohta taitaa tulla aamupala ylähä. Hiki nousi ohtaan, kämmenet oli ihan hiestä märijät, samoten selekä. Eikä siinä auta muutaku istua ja sanua itelleen, hengitä syyvään ja rauhallisesti. Nieleskellä pois etovaa pahanolon tunnetta ja toivua että kone ois mahollisimman äkkiä maasa.

Eikähän sitä laskeentumista kovin  kauvaa kestänykkään ku  renkaat jo otti maahan ja sai huokasta helepotuksesta että ohi on. Huono olo helepottu lähes heti ku pääsi raittiiseen ilimaan. Se on tuo matkapahoivoinkiti tuollasta, se iskee päälle ku samala taivaalta jos on iskiäkseen.

Takasi tullesa ei olllu mittään ongelmaa alastulon kans. Kone hyrräs ihan tasasesti ja rauhallisesti , samoten mun maha ja pääkooppa.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Ny se alako

Nimittäin hiihtoloma, sitä kokonainen viikko. Loman alaku mennee reissates syrijäsuomesa, ollaan muutama päivä sielä ja tullaan takasi. Loppu loma sitte lorvies kotona ja jos säät sallii nii joku päivä käyvään laavulla.
On teheny jo monena aurinkoisena päivänä mieli laavulle makkaranpaistoon, se kuuluu kevvääseen.
 Ens viikko vallan oiva hetki sen totetuttamisseen ku ei oo muita kiireitä. Toivotaan että ois komijoita aurinkoisia päiviä, ei sitä viitti räntäsatteella lähtiä.
Eikai täsä muuta. Koittakaahan pärijätä ihimiset. Elämä on ihanaa kun sen oikeen oivaltaa.

Kotikylällä

Ajelin iltasella kotokylälle, ku on muutama vappaapäivä töistä. Kotua lähtiesä sato vettä. Pohojanmaan rajapyykin jälkeen alako ilima kirka...