tiistai 6. maaliskuuta 2012

Lentämisen ihanuutta ja inhottavuutta

Ihanuutta
No sehän se on ku istuu konneesa kiitorajan pääsä ja oottaa että millo se hyrähtää siihen malliin että moottorien kierrokset kiihtyy ja meteli lissääntyy. Kone nytkähtää ja nii sitä mennään pitkin kiitorattaa vauhilla ja jännätään että misä kohtaa renkaat irtuaa kentästä. Siinä sitä sitte kahtelet alaspäin nopijasti pieneneviä taloja ja autoja. Hetken päästä kaikki näyttää muurahaisten maailmalta, pienenevät pienenemistään kunnes ollaan jo niin korkijalla ettei silimä ennää juuri erota rakennuksia vaan kaikki alakaa olla yhtenäistä massaa.

Tällä kertaa molemmilla lennoilla niin mennes ku tulleski oli aivan verraton keli. Aurinko paisto kirkkaasti koko matkan ajan, mukava oli kahtella ulos ikkunasta. Lennettiin senvarta alahalla että maa näky kaiken  aikaa. Tosin maisemat oli perin mustavalakoset ku lunta vielä kaikkialla. Niiltä osin misä puut olivat päässeet vappaaksi lumitaakasta ne tummina ja mustanpuhuvina seistä törröttivät hohtavien hankien keskellä.

Toisaalta koko maisema alako näyttää hieman aavemaiseltakin. Kaikki ne puut tummine sävyineen aivan kuin synkkää merta. Valkoset järvet, jokienuomat kuin saaria meren keskellä. Entäpäs jos tuo kaikki onkin upottavaa? Lähin mielikuvitusmatkalle. :)


Inhottavuutta
Menomatkalla ku kone alakao laskeentummaan, tiellä tais olla ilimakuoppia ku kone heilahteli vähä sinne tänne. Sitähän ei mun sisuskalut ja pääkoppa taho kestää. Kyllä tuli huono olo, mahasa tunne että kohta taitaa tulla aamupala ylähä. Hiki nousi ohtaan, kämmenet oli ihan hiestä märijät, samoten selekä. Eikä siinä auta muutaku istua ja sanua itelleen, hengitä syyvään ja rauhallisesti. Nieleskellä pois etovaa pahanolon tunnetta ja toivua että kone ois mahollisimman äkkiä maasa.

Eikähän sitä laskeentumista kovin  kauvaa kestänykkään ku  renkaat jo otti maahan ja sai huokasta helepotuksesta että ohi on. Huono olo helepottu lähes heti ku pääsi raittiiseen ilimaan. Se on tuo matkapahoivoinkiti tuollasta, se iskee päälle ku samala taivaalta jos on iskiäkseen.

Takasi tullesa ei olllu mittään ongelmaa alastulon kans. Kone hyrräs ihan tasasesti ja rauhallisesti , samoten mun maha ja pääkooppa.

3 kommenttia:

  1. *Vilkuti, vilkuti*
    Mä en kyllä lähtis lenteleen...

    VastaaPoista
  2. Mulla on ahtaan paikan kammo, joten lennot ahdistaa. Alastuloa ei korvat meinaa millään kestää. Missäs lentelet? :))

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...