maanantai 30. huhtikuuta 2012

Laavulla

Lähikaupan kautta ajettava oli, tyhyjä ku sattu olla  makkarakori. Kokki haki kaupasta Wilhelmi paketin, sillä aikaa minä lippuja kuvailin. Kahtoin että kylläpä ulukona tuulee, liput liehuu niin että huminan ihan kuulee. Tulikohan mulle tarpeeksi päälle etten vaan vilustu ja kipijäksi tuu, sillo mennee mutruun mummelin suu.
Siinäpä ollaan reitin pääsä kaikki ympärillä lähes vielä jääsä. Luntaki polulla viistoista senttiä eikö tosijaankaan laavulle muuta oo reittiä? Eipä se auta ku jalakoja siirrellä välillä voi lummeen kuvijoita piirrellä. Varovasti astua ja kahtua etteen ettei luikastu ja kellaha vetteen.
  
Kivalta kuulosti veen solina, kosken kohalla kävi ihan kohina. Vilikasin vähäsen jäänkin alle, kovin näytti kolokolle perin viliposalle. Luonnon hienua taijetta mitä saapi ihiminen ihastella.
Saatiin me viimmein nuotio syttyyn, muuten ois menny reissu ihan myttyyn. Kokki kasasi kalikat pinnoon, hienosti teki ei menny pahasti vinnoon. Mun hommana syttyjen sytytys, tulitikkuaskin kiivas tyhyjennys. Tuuli ku puhalsi pikkusen liikaa meinas vähä haitata, sytyttämistä vaivata. Sitkeesti kuiten ku tikkuja raavin se tuotti tulosta alako kohta savut tupruta.
Wilhelmin pintaan muutamia viiltoja, paistokepin avulla hiillokselle siirtoja. Ettei ne palas pittää käännellä niitä, kuori jos ruskee ei se vielä riitä. Makkaran pittää olla sisältäkin kuumaa, niin että suuta polttaa..auts..auts..huutaa.
 
Sinappi ja chilisoosi kuorrutteeksi päälle, ny valamis makunautinto on keväiselle säälle. Laavu hetken kruunaa  kahavi ja donitsi, mikä saanu pintaansa sipauksen suklaata.

Palluumatkalla vielä luontua kahtelin, veen juoksua, kauneutta ihhailin. Luojan lahajaa meille on suurta, ellää ja tuntea eloa uutta.

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Vappu

Sima pullotettu, sitruunarahkapiirakka leivottu, laukut pakattu ja talo siivottu. Pääseepi iltasella töitten jäläkeen lähteen viikonloopuksi vapun viettoon mökille. :)
Eipä ny muuta. Oikeen ilosta ja mukavaa Vappua!

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Kiukun seuraus

Se oli puhelinlasku, mikä tipahti maanantai aamulla postiluukusta.
Sen ku aukasin nii mulle tuli kiukku. Alako veri kiertää pikkusen tiuhempaa tahtia suonisa ja pijin melekosta yksinpuhelua mäkättäen ääneen. Kokkiki kävi vilikasemasa että mitähän se sielä  paasaa yksinään. Joka ikisesä puhelinlaskusa maksan resusta kännykkää joulukuulle saakka, paskanmarijat sanon minä. Kyllä otti hermoon...ggrrrrr....

Nii, se mun kännykkä ku hajos täs alakuvuojesta. Ekana meni usb-liitin sököksi, huollosta tuli takasi samanlaisena, ainut vaan että takkuu lakkas ku en alakanu maksammaan korijausta.
Pari viikkoo siitä kännykkä sippas kokonaan. Näyttö meni mykäksi, eikä saanu virtaakaan ennään päälle. Yks kaveri joka työkseen on tekemisis kännyköitten sano mulle ku olimma juttusilla että puhelimiesta on menny virtapiiri sököski. Eli kännykkä oli entinen.
Otimma yhteyttä valamistaijjaan.
Valamistaja ilimotteli että lähettää kännykkä toiseen huoltoliikkeeseen mut ku ei siinä ollu sitä takkuu ennää voimas nii enpä viittiny alakaa moiseen hommaan. Heitin kännykän pöytälootaan.

Reilut kaks kuukautta se on sielä lootasa ollu. Mun mäkättäisiä ja paasatesa yksikseni, kokki oli hakenu kännykän ja kokkeillu että toimiiko, ei siihen ollu saanu ees virtaa päälle. :(
Laiton puhelinlaskun lootaan ja menin keittiöön. Siinä se kännykkä oli pöyvällä.
Otin sen kätteeni, aukasin takakannen, irrotin akun. Istun siinä ja mutisin; ottaa niin päähän tää puhelin,ku pittää resusta puhelinta maksella. Pijin puhelinta kämmenten välisä ja siunasin sen. Huokasin ajatuksissani; näpertele vähä noita virtapiirejä jotta tää resu toimis. Purin kiukkuani Taivaan Isälle. Laiton kortit ja akun paikalleen, sulijin takakannen, painon virtanäppäintä.

En osannu oottaa enkä ees toivua että se toimis ku sitä niin monet kerrat aikasemmin jo  kokkeitu. Aina sama tulos, mykkä mikä mykkä.

TÄH??   SEHÄN TOIMII ! !

Näyttöön ilimesty valo, hetken päästä kysy pin koodia.
Kännykkä aukes ja toimi ihanku siinä ei ois koskaan mittään vikkaa ollukkaan.
Toiminu jo kaks päivää ja vielä tänäkin aamuna  toimii.
Joka aamu siunaan puhelimeni, siinä ku on ny ihan uus virtapiiri. :)

Taas kerran vahavistu se ajatus että ei oo elämäsä semmosta asijaa eikä tilannetta mitä ei voi Taivaan Isälle esittää ja puhella. Vaikka se ois kuin arkipäivänen, jopa tekninenki juttu, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ku asijasta puhelee. Juju kaiketi siinä puheleeko ?

Kiitos Iskä !


sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Lauvantai

Menua oli koko päivän.
Puoli kymmeneksi meno srk,aan laittelleen äänentoista kuntoon , yheltätoista alako hautajaiset.
Ehittiin vielä kävästä läpi laulut mitä muistotilaisuuvesa laulettaan. Siunaustilaisuuvesa oli yks laulu ja papin puhe joten siltä osin pääsin aika helepolla miksaamisesta.
Muistotilaisuuvesa oli usijampi laulaja ja soittajakin, sain välillä juosta miksauspöyvän takana säätelemäs namiskuukkeleita jotta äänet ja soitto kuulus tasapuolisesti.
Hautajaiset kesti nelijään. Puoli viis olitiin kotona ja ehittiin pikkasen oikasemmaan selekärankaa petille ja ottaan varttitunnin tirsat. Kuuvelta kun alako sitte Gospel konsertti.

Clasic Praise oli konsertoimassa illan tilaisuuvesa. Bändin kokoonpano oli tällä kertaa;  Junnu Aaltonen saksofoni ja huilu, Uffe Krokfors  basso , Seppo J. Järvinen piano, Tiina Sinkkonen laulu.
Olihan musiikillisesti aivan huippua. No tietäähän sen kun huippu ammattilaiset ovat soittamasa ja laulamasa. Uffe piti pienen puheen kertoen omasta elämän muutoksestaan. Siitä miten hän omalla elämällään voi kertoa soittaja porukan keskellä sitä viestiä, että Jumalan rakkaus muuttaa. Uffe sano, että ei sitä aina tarvi ääneen toitottaa että minä uskon, kyllä se alakaa elämäsä näkymään kun ihiminen uskoon tullee. Uffenkin kohalla se näkyy. Huumeet ja alkoholin käyttö kun on miehen elämästä jääneet pois. Miehen olemus kertoo rauhasta ja ilosta. Musiikkiin on tullut mukkaan hengelliset sävelet, taatustihan se vaikuttaa ja kertoo siitä että jotakin uutta ja elävää on mies löytäny.

Tännään on sunnuntai ja sai nukkua aamulla pitkään. Eikä oo sillaitte menemistä muuten ku iltapäivän tilaisuuteen, lupauduin säestelleen yhteisiä lauluja. :)

Taijanpa ottaa kanafilleet lämpiään ja laitella  päivän päälle kanapattaa sapuskaksi. Jos jääkaapisa sattus olla vielä jotaki sallaattivärkkiä niin vois tehä sallaatin. Toin kyllä kaupasta semmosen voikukan lehen näkösen yrtin, nimiä en muista. Siitä sanottiin että voi käyttää sallaatisa mut kaipaa jotaki seurakseen. Ehkä vois vähä porkkanasta veittellä vejellä siipaleita ja sitte jos ois kaalta laittaa sekkaan. Nii , pakasteesta jos löyty maissipaprikasekotuksta, kävisköhän semmonen?

12.50 Olin liijan hijas. Kokki ehti ottaa kanafilleet ja oli niitä jo pannulla käristämä ku menin keittiöön aikeisa ottaa filleet hetkeksi aikaa pöyvälle lämpenneen . No eipä siinä mittään. Hyvän kanakeiton tekiki eikä mun tarvinnu sallaatin tekua miettiä sen kummemmin.
Tehhään huommenna sallaatti jos ehin. :)

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Nisua

Meijän yläkerrasa on ollu asunto myynnisä muutaman kuukauven. Alakuviikosta sinne näytti tulleen uuvet asukkaat. Portaikosa tapasin vanhemman herrasmiehen joka kanteli tavaroita nuoremman miehen kans. Vanhempi mies että ei hän tähän muuta, poika muuttaa vaimonsa kans.
Mullapa päläkähti päähän että leipasempa nisukranssin ja käyn viemäsä uusille naapureille tervetulotoivotuksena talloon.
llalla iski leipomishinku kaheksan jäläkeen.:)
Sanoin kokille että oonkohan mää sairas ku tähän aikaan päivästä alan leipoon. Viimeset paistokset ku sain uunista pois nii kello oli ykstoista.

Olisin saanu leipomiset vähä aikasemmin päätökseen mut teki mieli kokkeilla uutta murupiirakkaohojetta miten mahtaa onnistua mun jauhoista.
4 dl glut. jauhoja, 2 dl sokeria, 1tl soodaa, 1tl leivinjauhatta, 1tl vaniljasokeria, 100g sul. voita
Kuivat aineet sekasin, lisätään sulatettu voi.
Muruseos jaetaan kahteen ossaan.
 Toiseen lisätään 1 dl piimää ja 1 muna. Taikina laitettaan vuokaan ja päälle tehhään täyte.
Täyte: 1purkki rahkaa, 1 dl sokeria, 1 tl vaniljasokeria, sitruunan mehu, 1 muna
Loppu muruseos ripotellaan täytteen päälle. Paistetaan 200 asteesa 15-20 minnuuttia.
Kantsii kokkeilla, oli aika hyvvää.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Haltijana

Siskonlikka laitteli eilen iltapäivällä viestiä, kyseli että pääsisinkö töitten jäläkeen heille poijalle ( kohta täyttä 2v )haltijaksi, vanhemmille kun tuli lähtö laitokselle hakemaan uutta tulokasta.
Tokihan minä pääsin kun ei illaksi ollu sovittuna muita juttuja.
Ajelin töistä kotia hakkeen käsityön mukkaan että on jotaki tekemistä jos sattuu synnytys venymään kovin myöhälle iltaan.

Pikku mies oli pappansa kans ovella vastasa kun soitin ovikellua. Meinas ensi että laittaa oven kii etten saa tullakkaan.:) Mut pianpa hän hoksas että "tätihän" sieltä tuliki ja naamalle leves mellevä hymy.
Pappa lähti kotiansa ja me jäätiin vesselin kans kahestaan.

Siinä hetken kahteltuani sanoin poijalle mitähän jos siivottas nii ois isin ja äitin kiva tulla kotia vauvan kans. Poikahan innostu valtavasti, käveli saman tien komerolle mistä löyty imuri, otti hyllyltä imurin lattiasuulakkeen ja selitti kauheesti että tää osa pittää laittaa tuohon putkeen kiinni. :)
Olipa poika seurannu tarkkaan vanhempiensa imurointia kun tiesi tarkalleen mihin osa piti kiinnittää.

Nappasin imurin päälle ja sekös oliki poijan mielestä tosi hauskaa. Imurista kun puhalsi poistoilimaa, siihen ku laitto päänsä lähelle niin tukka nousi ilimaan. Minä siirtelin imuria paikasta toiseen, poika kulki peräsä ja tuuletti tukkaansa. Kyllä nauratti.

Sitte ku saatiin imuroitua sanoin että pyyhittään vähä pölyjäkin, niii, vastas pikku mies.
Hain itelleni siivousliinan ja kostuttelin sitä suihkepullolla kun vesseli sano tomerasti; tätä, ja osotti sormellaan mun siivousliinaa. Haluakko sääki oman liinan? Joo, vastas poika.
Minähän annoin hälle liinan ja poika lähti mut palas samantien takasi ja sano, tätä, osottaen suihkepullua. Pikkasen suihkautin nestettä liinalle ja poika oli tyytyväinen.

Poika kävi vähän väliä pyytämäs, tätä. Pyöritteli liinaa pienisä käsissään aivan kuin ettien hyvvää kohtaa mihin sitä ainetta ois hyvä laittaa. Kulki mun perässä ja niin tosissaan pyyhki pieniä alueita sieltä täältä. Millon kirijahyllyn reunasta, millon omasta potkuautostaan. Keinutuolia kun pyyhin, poika meni keinun taakse kontilleen ja pyyhki selekänojan pinnoja niin totisen ja vakavan näkösenä että multa pääsi nauru.

Kyllä meillä meni ilta hupasasti hommia tehesä. Kaheksan jäläkeen iltapalalle ja hampaitten pesulle. Sitte kahtelimma kaapista yöpukua että millanen se ois kiva päälle laittaa. Sängysä poika selitti kauheesti omalla " kielellään",  lujen hetken aikaa kirijaa ja sitte alan nukkumaan.
Sehän soppii vallan hyvin vastasin ja toivottelin hyvvää yötä.
Käväsin hetken päästä vilikasemasa poijan touhuja. Sielä hän istu sägyssään selaten kirijaa  ja jutteli omia juttujaan. Seuraavan vartin pääsä oli aivan hilijasta, uni oli voittanu pienen siivoojan.

Mullaki jäi käsityö tekemättä ku löysin konneelta kivan pelin jota pelasin. Kello oli kai kakskyt yli kymmenen ku puhelin soi; Poika tuli! Nonii jopas se sitte kävikin melekosen nopeesti kun olin varautunuu että taitaa mennä seuraavan vuorokauven puolelle. Isä sano tulevansa jonku ajan päästä.
Pelasin vielä hetken aikaa mut sitte alako niin silimiä karvastelleen ja väsyttään että sulujin konneen ja kellahin sohovalle. Nukahin heti. Heräsin siihen ku isä tuli kotia. Kello oli vähä vaille kakstoista.
Onnittelut ja halaukset isälle, takki päälle ja kotia ommaan sänkyyn.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Kokkeilu

Me ku asutaan kerrostalosa nii ei oo ommaa pihamaata eikä kukkapenkkejäkkään mihin sitä vois joitaki kukkasia joskus laitella. Mut on meillä parveke.)
Parvekkeella ollaan kukkaruukuisa joitaki kesäkukkasia pijetty mut päätimmä tehä yhen pienen kokkeilun.
Laitomma syksyllä kukkasipuleita kukkaruukkuun. Multaa siinä pitäs olla senverta palijo että sipulit pärijäis talaven. Ruukun päälle laittiin talaven ajaksi tyroksilevy mikä vähäsen suojaapi.
Aamulla nappasin kuvan miltä näyttää tämän hetkinen tilanne. Perin kuolleen näköstä on. Ei minkäänlaista elonmerkkiä siitä että mullan alta ois jotaki nousemasa. Kastellu oon kerran multaa ettei kuivummaan pääse. Voihan se olla että sipulit on talaven aikana paleltunneet. Myyrät niitä ei ainakaan oo pölliny :)
Joten ootellaan ja kahtellaan.

Mukavaa maanantaita !

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Yhtä säheltämistä

Meninki täs yks ilta räpelöimään noita sivun asetuksia ja malleja että jos vaihtas vähä ulukoasua. No säheltämiseksihän se taas meni. Ensin en saanu vaihettua taustaa, sitte en saanu muokattua sivupalakkien tekstejä. Viimmen ku löysin mistä sai ees otsikon vaihettua tuli joku toinen ropleema etteen. Tuota hommaa ku tekkee liijan harvoin nii ehtii unohtua mistä kohtasta mitäki saa tehyksi. Pitänee vissiin vielä kahtella jos sais jotaki muutosta aikaan. :)
Menneehän täs sununntai ehtoo mukavasti.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Muistoja

No niin, pääsijäisen pyhät alakaa olla takanpäin ja arki koittaa. Käväsimmä pyhien aikana pohojanmaalla ku oli usijampi päivä vappaata. Otin ihan tarkotuksella läppärin ja skannerin mukkaan että sain skannata vanahoja kuvia konneelle.
Kyllä oli kiva kahtella vanahoja kuvia sukulaisista, isovanahemmista, isoisovanahemmista jne.  Siitä miten sitä ihimiset ovat ennen asuneet ja eläneet. Miten palijo maailma onkaan muuttunu vuosikymmenten aikana.
Vaatetus ja pukeutuminen on yks asija mihin mun huomio kiinnittyy kuvia kahtellesa. Kyllä naisilla ollu aika upeita ja hienojakin mekkoja, jos taas sellasiakin kolttuja jotka muistuttanu enemmän navettakakkia ku mekkoo. Mut muotihan on juttu joka vaihtellee ja se voi olla joskus aika karmivanki näköstä.

Meillä ihan oma muoti, siitä muutama esimerkki:
Kyllä vaan on siskoksilla komijat lakit. :) Voi vietävä ku tälle kuvalle on naurettu makijasti monen monet kerrat jäläkeen päin. En tiiä mistä kumman karvakankaasta lakki oli tehty, ainaki se kutitti päätä ja näyttää kuin pääs ois kananmunankuori. :)
Äitee ompeli meille tyttöille kaikki mekot ja hammeet. Ei niitä ostettu kaupasta. Joka mekosa ja hammeesa oli jonkumoista hörsylää tai rypytystä, koristenauhaa tai muuta kivvaa somistusta.
Ison siskon paijasa oli somia pieniä kuvijoita. Ajan myötä paita periyty mulle ja olinhan mää vähä olevinani ku sain laittaa paijan päälle.
Mekkomallia vuodelta - 68, jolloin olin eka luokalla koulusa. Koulun joulujuhulaan saatiin uuvet punaruutuset mekot. Mekosa oli punanen pyörijäreunanen kaulus. Ison siskon mekosa oli koristeena rinnan kohalla vielä punanen silikkinauhaki. *epistä*
Kaulasa valakoset simpukoita muistuttvista helemistä tehyt helemet. Joulujuhulasta en muuta juuri muista ku sen että jokkainen oppilas sai ison punasen omenan. Kotimatkalla ihastelin komijoita lumisia puita, istuen traktorin peräkärrysä heinäkasan päällä. Lämmikkeinä oli vilttejä ja turkkeja joitten alla sai kääriytyä ettei pakkanen ja tuuli kovin päässy puremaan.

Lissää muotia...
No joooo, entäs tää sitte? Ruskija keinonahkatakki, joka oli pari kolome numerua lijan suuri. Tumman punaset trumpettilahkeiset housut joitten lahkeet ylttää just ja just nilikkaan. Kengät, piikkikärkiset ja punaset. Kyllä vaan ollu nuori neiti perin muotitietonen, heh heh heheee..

Seitkytlluvulla siirryttiin pillifarkku aikakauteen, oi joi sitä nuoruutta. :) Sisarukset ja naapurin likka lähösä Pyhänkoskelle poikia kahtelleen. :)

Mummula:

Mummulasa oli aina mukava käyvä.Mummulla aina jotaki hyyvvä millä sai suunsa makijaksi. Mummulan kaapit ja laatikot oli mielenkiintosia. En varmaan oo ainut joka niitä penkonu ja teheny tutkimustyötä niitten sisällöstä. Yks mukavimmista löydöistä oli just tuon ison ruokapöyvän laatikko. Sieltä löyty nappiloota. Mulla aika kulu tosi mukavasti siinä ku etin samanlaisia nappeja ja niitä kasasin ja pujottelin lankaan. Varmaan sitä tuli teheneeksi semmostaki mistä oli enemmän haittaa ku hyötyä, mut enpä muista että vaari tai mummu ois koskaan kovia sanoja sanoneet. Ajattelivat kaiketi että tuollanen termiitti ny ehtii vaikka mihin. :)

Suurtuluvien aikaan mummula ollu ihan järven rannalla. Myöhemmin järvi kuivattu pelloiksi, nykysin mummulan vierestä kulukeepi kylätie. Mummula on tuo hieman taaempana oleva talo, etualalla on kunnantalo.

Muistelemisiin :)


torstai 5. huhtikuuta 2012

Pääsiäisen riemua

Nyt käymme tyhjän haudan luo                          
se riemun sydämiimme tuo
on käärinliinat paikoillaan
mut poissa Jeesus haudastaan.
Mä tunnen jotain sisälläin
kun viivyn haudan eessä näin
kun tyhjää hautaa tässä katselen
niin aivan selvään tiedän sen.

Vain hälle kuuluu elämäin
vain Häntä palvon syömmessäin
vain Hän mun kiitokseni saa
vain Häntä tahdon rakastaa.                                       

Mä huomaan aamun raikkauden
mä tunnen sielun puhtauden
mä tiedän haavat Jeesuksen
ne toivat mulle vapauden.
Mä tunnen voiman sisälläin
nään tyhjän haudan edessäin
nyt tiedän ylösnoussut Jeesus on
siis riemuni on loputon.

En enää kuulu maailmaan
en usko pilkkapuheita
nyt tahdon vain mä julistaa
on Jeesus noussut haudastaan.

Iloista Pääsiäistä !

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Pilikillä

 Ku näkkee ihimisiä istua nököttävän jakkaroillaan aurinkoisena kevätpäivänä joen jäällä, nytkytellen ja nykien pientä pilikkivappaansa, niin onpa käyny mielesä että oispa mukava kokkeilla tuotaki hommaa.
Poika oli hommannu pilikkivehkeet ja kysy että haluttasko mua lähtiä joku päivä kaveriksi. Ku kerran semmonen mahollisuus etteen tuli nii tokihan sitä piti kokkeilla.
Päivä oli mitä mahtavin. Aurinko paistoo täyveltä terältään. Jäällä kävellesä tuli ihan hiki ku kahteltiin reijän paikkoja. Poijalla ku ei oo vielä kairaa jolla sais reikiä tehyksi niin toisten pilikkijöitten tekemiä reikiä käytimmä hyväksi. Jos ei kovin paksu jää oo ehtiny reijän suulle kertymmään sen saa vasaralla kopahutettua rikki. Jäällä sattu olemaan kaks nuorta miestä pilikkimäsä. Heiltä saatiin lainata kairaa ja kun lähtivät pois, niin heiltäpä jäi monta valamista reikää joista saatiin pilikkiä.










Pilikkivarusteita:
Punasia, reilun sentin mittasia kiemurtelevaisia matoja. Aika heleppo oli laittaa koukkuun. Piti kysellä poijalta että kuis nää laitettaan, samalla laillaku kastemato onkeen? 
Pilikkivapa poijalta lainasa, vyötärölaukku termaripullon kulijettamista varten. Otin kuumaa kaakauta mukkaan että saa välillä juuva jotaki lämmintä. Ku ei tiiä miten kauvan sitä jaksaa istua, jos alakaa tulla kylymä nii kuuma juoma mukavasti lämmittää. Jonkulainen istuin piti keksiä ottaa mukkaan ettei tarvi lumen päällä istua. Appivanahemmilta peritty punane kukkapöytä hoiti tosi hyvin pilikkijakkaran virkaa.

 Eka tunti.... ei mitään liikettä veen alla..hoh hoijjaa....



Puolitoista tuntia...heiii..ny nykkiii...voiha rontti..joku söi mavon.


Ei muuta ku uutta tuoretta matua koukkuun ja istua nököttelleen jakkaralle.
Meillä oli kymmenkunta reikää joita vuorotellen kierrettiin. Hetken aikaa aina istua yhellä reijällä, jos ei alakanu kala syömään siirtyy seuraavalle.
Reilun puolentoista tunin päästä poika huutaa; " Heiiii..mää sain kalan." Makia virne naamallaan heittääpi viijentoistasenttimetrisen ahavenen lumelle. Ja heti toista narraamaan. Hetken päästä huutaa..."No ny tuli toinen".

Siinä vaiheesa mää olin jo vaihtanu monta kertaa reikää eikä ollu ku kerran käyny kala nykimäs. Laitoin kaks matua koukkuun ja menin sille reijälle mistä ne kaks nuorta kaverusta olivat kaloja ylös nostelleet, siinä toivosa että jospa se mullakin nappais.

Vapauta siima, anna sen solijua ihan pohojaan asti, näät ku siima jää löysälle nii sillo se on pohojasa. Sitte vähä kellaat siimaa kirijämmälle ja nostat n. 10-15 cm pohojosta. Toistein mielesä poijan antamia ohojeita.
 Siinäpä sitä sitte taas vaan istukelleen ja oottelleen. Ehti ihastella komijaa kevätpäivää. Käyvä ajatuksisa läpi eilisen päivän taapamista yhen ihimisen kans. Muistaapi joitakuita ihimisiä miettien mitä heille kuulunee tähän päivään. Monenmoistahan siinä ehtii tuumaileen.

Vai mitä ihimettä...jeee...joku nykii simaaa....viuhhh...se on siinä...

...elämäni ensimmäinen pilikillä saatu kala. Vauuuuu....

Noooo...eihän tää ny oo kyllä koolla pilattu, mut kala se on :)

Nuoret miehet jotka olivat ennen meitä olleet pilikillä, olivat saaneet muutamia ahavenia. Eivät huolinneet niitä mukkaansa ku olivat kuulemma niin pikkusia. Poika tuumas että kyllä nuista yhen ahavensopan keittää , keräs ne pussiin ja vei kotiaan. Meijän yhteinen saalis oli kolome ahaventa. :)
Että ei ihan turha reissu ollenkaan.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Kirpparilöytö

Lauvantai päiväksi olimma suunnitellu laavureissua mut toisin kävi. Aamulla ku herättiin nii kokki oli kuumeesa. Kuuntelin jo edellis iltana ku yskiä röyskytti että nyt taitaa olla mies kipijä. Tuntuu että yskii keuhkonsa pihalle yskänpuuskan tullesa. Kyselin että mistähän moisen tauvin mahot saaha, sano että oli perijantaina takki auki leuhottanu kaupungilla. Senverran oli tuulinen ilima että tottahan se kurkkuun otti , nyt sitte saapi vaan toivua ettei mee keuhkoihin asti. Komensin hengittään höyryä että sais röörinsä auki ja henki kulukis vähä paremmin. Mut se siitä...

Soittelin sitte poijalle ja kyselin oisko he innostunneita lähteen laavulle kaveriksi, ku oli niin mahottoman kaunis ililma. Heilläpä oli suunnitelmisa mennä kirpparikierrokselle ja kysyvät että lähtisinkö mää heijän mukkaan sinne. Tottahan mää lähin. Sovittiin että tulevat hakkeen mua kunhan saavat aamutouhut touhattua.

Olihan sielä kirpparilla vaikka mitä mut mun kätteen ei tarttunu muutaku yks takki. Kokkeilin takkia kirpparilla päälle, miniä totes, " tuo on ihan sun tyylinen ".

 Pikkusen piti takkia tuunata että sain sen istummaan justilleen. Sivu- ja takasaumoista otin sentin verran sisälle. Seläsä olevan vyötärötampin laskin viitisen senttiä alemmas jotta se ois kutakuinkin oikeella kohtaa. Lopputulos oli kokin mielestä oikeen soppeli.
 Hintaa takilla oli kaikkiaan 7 euroo, senkin miniä makso.:)
 Hyvä löytö!
Kiva yksityiskohta on eesä olevat isot napit. Nappien alapuolella on nepparit joilla yläosan saa kiinni, muuten takisa on piilonapitus.
Kaulus on vähä isonlainen mut jotenki se on retrohenkinen, vai kuvittelenkohan vaan. :)

Mukavaa palamusunnuntaita!

Ohi on

Nyt on enin kiire hellittäny, ku myyjäiset on ohi. Viikonlopun myyjäisisä kävi reilu nelijä tuhatta ihimistä mikä tietää sitä, että heijän m...