lauantai 29. syyskuuta 2012

Kiva kimppareissu Vikakönkäälle

Satteen tihirusesta aamupäivästä huolimatta ajelimma soluporukalla laavulle. Soluporukka on pieni ryhymä ihimisiä jotka kokkoontuu sillon tällön yhteen. Ajatuksena on viettää aikaa yhesä, rupatellen, kahvitellen, lueskellen sannaa ja rukkoillen. Itekullakin ku sitä saattaa tulla viikkojen aikana etteen asijoita ja tilanteita joihin kaipaa rukoustukea. Pienryhymä on vallan mainio paikka sen toteuttamiseen.
 Laavulle ku tultiin nii alako aurinko paistaan mikä oli vallan ihanaa. Välillä kyllä pikkkusen sattaa tihhuutteliki mut niin vähäsen ettei se meitä häirinny. Me nautittiin syksysestä säästä ja hyvästä seurasta.


Makkaraa ja pekonia hiilloksella paistellen, namss...namss...

Väriä elämään

Lankoja ja langanjämiä ku on muutama pussillinen niin jotaki piti keksiä mihin ne käyttäs.
 
Isoäitin nelijöistä virkkasin alaosan ja yläosan neuloin silijää neulosta.
Pikkuset nelijöt ompelin kii toisiinsa, ois voinu kyllä virkkaamallaki kiinnittä mut sillo soi saumasta tullu näkyvämpi.
Reunaan virkkasin pitsikuvion.

torstai 27. syyskuuta 2012

Sehän alako kukkiin...

 Poijalta sain kiinaanruusun alun muutama vuosi sitte. Alakuperänen " emokukka" ei oo kukkinu kertaakaan. Otin siitä vuosi sitte pistokkaita ja laiton kasvammaan uuven, jota en oo leikkonu ollenkaan. Kesällä, ku olimma Unkarin reissulla poijan hommana oli huolehtia kukkien kastelusta. Kas kummaa, jokunen viikko sitte alako  nuorempi kiinanruusu lykkäämään nuppuja.
 Pienellä jännityksellä seurattu että tipahtaako nuput vai pysyykö. Ny alakaa olla kukka lähestulukoon auki ja onki kerrottu kukkanen versio.
Viirivehka on toinen mikä alotti kukkimisen " kesähoijon" jäläkeen. Mitähän lannotetta poika lie kukille antanu ku innostuvat niin kovasti kukkimmaan. :)
Ja orkideakin. Se jos mikä ihimetyttää, orkideat ku ovat hiukan vaateiaampia hoijettavia että ne kukkii toistamiseen. Pitänee pyytää poikaa toistekki kukkien hoitajaksi. :)


maanantai 24. syyskuuta 2012

Päivän mietelause

                            Ilman hengellistä ulottuvuutta,
                             jotakin minuutta suurempaa,
                                   ihiminen kutistuu.
                                                                   Dick Keys

torstai 20. syyskuuta 2012

Kahavilusikasta väännettyä

 
Joillaki sitä riittää kekselijäisyyttä, luovuutta ja taitua. Kierrätys kamasta, vanahasta kahavilusikasta tehty sormus. Unkarisa oli yhellä torilla myynnisä monenlaisia koruja jotka tehty vanahoista ruokailuvälineistä. Oli korviksia, sormuksia, kaulaketjuja, rannerenkaita. Että jos ei muuta tekemistä keksi nii alakaapi vääntelleen luiskoita kiemuralle. :)

lauantai 15. syyskuuta 2012

Saje

Ny on tullu taas vettä ihan reippahasti. Yöllä heräsin siihen ku vesiränni rämisi veen valuesa sitä myöte. Meijän asunto on talon päävysä, makkari just se nurkkahuone jonka ulukopuolella nurkalla on vesiränni. En tiijä onko ränni joteki huonosti kiinnitetty vai onko sinne sisälle jääny jotaki moskaa ku se pittää semmosta räminää aina vesisatteella.
Mut kaikkeen tottuu, jopa rännin räminään. Vaikka siihen havahtuuki yöllä, samantien sitä jatkaa unijaan eikä muista juurikkaa aamulla että ois ränninsoittoa kuunnellu.

Meillä ajatuksena lähtiä käväseen yhellä mökillä iltapäivällä. Jospa se tuo vesisaje tuosta vähä hellittäs. Ny se kyllä vaan yltyy. Piiskaa olohuoneen ikkunaan semmosella paineella että pesseytyy ikkkunat samalla. :) Mieletön ropina kuuuluu.
Puolukoita ois ollu kiva poimia tälle päivää ku on aikaa, mut taitaa olla mehtä nii märkä ettei sinne viitti lähtiä posuammaan. Mut saunommaan ja makkaraa paistelleen mökille on ihan kiva mennä.

Iltapäivästä saje lakkas ja oli oikeen ihana auringonpaiste. Kävin mökin ympäristösä vähä kahtelleen ja sielähän oli mahottomasti mustikoita. Iski hinku. Ei auttanu muu ku hakia autosta poimuri ja ämpäri jotta saa hinkunsa tyyvytettyä. Olihan ne marijat aika kosteita satteen jäliltä, mut mitäpä se haittaa. Muuten olivat vielä ihan hyviä ja napakoita, ei ollu pakkanen niitä päässy nipistelleen ku vaaran rinteellä olivat.
 Sillä aikaa ku minä kyykin mehtäsä kokki oli lämmittäny saunan ja tuli  huutelemmaan että sais tulla saunaan. Sehän vaan mulle passas ku ämpäri alako olla lähes täynnä. 
Saunas oli ihan järven rannalla , pari kertaa piti kävästä pulahtamasa järvesä. Kokkia en saanu mukkaan vaikka kuin keksin mielestäni hyviä houkutuksia.Tuumas vaan että vesi on liijan kylymää.
Mökin puolella keittelimmä kahavit ja paistomma makkaraa. Masu täynnä oli hyvä kellahtaa sohovalle loikoileen, eikä kauvaakaan ku olin unesa. :)
En varmaan nukkunu ku 10 minsaa mut jotaki unta ehin nähä, kokki kysäs ku sain silimäni auki: nukahikko sää?
Kotia ajeltiin toista reittiä mitä tullesa. Aateltiin että jos sattus vaikka löytymmään puolukkapaikka ja löytyhän se. Pienonen hakkuualue ja niin mahottomasti puolukkaa pienellä alalla että ei menny varmaan verttituntiakkaan ku oli 6 l poimittuna. Puolukoita meillä ei syö ku minä joten tuo määrä kyllä riittää. Olimukava ja nautinnollinen mökkireissu.

lauantai 8. syyskuuta 2012

Iski makijanhinku

                      Mustaherukkamurupiirakkaa ja tarte Tatin.

Lehesä oli tarte Tatin ohoje, näytti niin hyvältä että piti alakaa kokkeileen onnistuuko tehä gluteenittmista jauhoista.
 
Ranskalainen tarte Tatin
2dl jauhoja
1 dl tomusokeria
75 g voita
1 kananmuna
Sekota voi ja sokeri, nypi voi joukkoon. Lissää kananmuna. Sekota taikinnaa vain sen verran että siitä tullee tasasta. Laita jääkaappiin ässehtiin siks aikaa ku teet täytteen.
Täyte: viis omenaa, 2rkl voita, vajaa puoli desiä sokeria. Kuori omenat, poista siemenkojat ja leiko lohkoiksi. Kuumenna omenat, voi ja sokeri paistinpannusa niin että sokeri vähä paahtuu.
Kauli taikinasta hieman halakasijaltaan suurempi levy mitä paistoastia. ( paistoin tarten paistinpannusa, voi paistaa vuuaski ) ja laita levy kanneksi omenoitten päälle. Gluteeniton takina oli hiukan liijan pehemosta se meni hieman rikki eikä sitä pystynyy kääntään reunoille. Mut varmaan vehenäjauhoista tehtynä reunat onnistuu kääntään pannun reunalle. Taikinan pintaan tehhään jokunen viilto tai pistellään haarukalla reikiä.
Paista torttua 200 asteen lämmösä 25-30 minnuuttia.

                                       
Uunista ottamisen jäläkee torttu keikautettaanki lautaselle joten omenat tulleeki pinnalle eikä  taikinapuoli. Noh, täähän kertoo vaan siitä että ihan loppuun saakka en lukenu ohojetta ku taikinakuoren päälle koristeet väsäsin :) * tyypillistä mummelin hötkyilyä *
Tortun kans tarijolle vaniljajäätelöö pallo tai kaks, namss.
Torttua kipatesa lautaselle kuori hieman mureni ja halakeili mut tää oliki eka kerta ku tuollasta kokkeilin tehä, eikähän se näkö makkuun vaikuta, eihän? :)

Mustaherukkamurupiirakka:
4 lasia jauhoja
2 lasia sokeria
1 tl soodaa
1tl leivinjauhetta
200g sulatettua voita
Sekota aineet muruseokseksi. Ota muruseosta erilleen lasillinen.
Lissää taikinnaan lasillinen piimää ja yks kananmuna.
Levitä taikina pellille. Levitä mustaherukkahillua taikinan päälle ( tai ripottele marijoja mitä haluat käyttää). 
Ripottele jemmattu muruseos hillon päälle ja pukkaa piirakka uuniin. Paista 15-20 min. 200 asteesa.





               

perjantai 7. syyskuuta 2012

Syksy, nii se vaan on

Viikonloppu alakaapi, saa olla kutakuinkin lorvaillen. :)
Se on syksy. Luonto alakanu värijääntyyn syysassuunsa. Kovin loistelijasta ruskaa ei vielä oo, mut jospa se siitä pikkuhilijaa värittys.
                        Oounasvaaran hyppyrimäki näkkyypi toisella rantaa.
Tästäpä kuvasta tuli hassun näkönen ku otin iltapäivällä aurinkua vasten.
 

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Kiirettä pittää mut ehtii sitä jotaki töitten lomasaki touhuammaan :)

Eilen illalla töitten jäläkeen yks tuttava kysy että halutaanko musteherukoita. Hänellä oli paikka tievosa mistä sais käyvä poimimasa. No, mehän lähettiin kokin kans iltasella kellon käyvesä kaheksaa tutun luo että ajellaan siitä sitte yhesä marijapaikalle.
Muuten ois ollu oikeen hyvä homma mut alako sattaan vettä melekeen heti ku olimma päässy marijapensaille. Kyllä me kuiten niin sinnikkäitä ollaan että pienesä vesisatteesa  reilu ämpärillinen poimittiin.
Minä poimin riipimällä siten ettei tullu roskia juuri yhtään, saa suoraan pussittaa ja laittaa pakkaseen. Kokilla oli semmonen vauhti päällä että repi kantoineen ja vähä lehtineenki ja oliki sitte niin naama muikeena ja virneesä ku ehti enemmän poimija ku mää. Mut hyvä niin, ne marijat laitamma sitte mehuksi.
Ny oon töitte lomasa keitelly osasta marijosta hillua. Ku tulin kotia tuosa kymmenen aikoihin aattelin että ois se vaan niin hyyvvää mustaherukkahilloki. Tulomatkalla poikkesin Cittarista hakkeen hillosokeria. Viijen litran kattilalllisen puhistin marijoja ja siihen kilon hillosokeria. Mahtaakohan tulla ylimakijaa? :)

lauantai 1. syyskuuta 2012

Akkaporukalla


 Tää päivä oli varattu makkaran paistoon, saunomisseen ja kivvaan yhesä olemisseen akkaporukalla mökillä. Puoli kahentoista aikaan lähin ajelemmaan mökille. Ihan varma en ollu tiehaarasta mistä mun tuli kääntyä, mut sinne oli kuulemma laitettu ilimapalloja merkiksi. No niitä pallojahan sitte tiirasin ja tuijotin että millon ne vastaan tullee. Mut ei niitä tullu. Ku olin mielestäni ajanu jo turhan kauvan piti soittaa kokille ja kysyä että mistähän tiehaarasta mun oiskaan pitäny kääntyä.
 
 Kokki kerto että isommalta tieltä ei oo ku pari kilsaa niin kääntyy tie mökille. Voi, voi, minähän olin ajanu kilometritolokulla ohitte.  Eipä siinä auttanu muu ku kääntää auton nokka tulosuuntaa kohti ja palata takasin. (ripppimittari näytti 14 kilsaa ) 
Oikija tiehaarakin löyty ja ne ilimapallotki...:)
Miten ihimeesä ne oli aikasemmin näkymättömisä? ?
 

Meitä oli kaikkiaan reilu parikymmetä koolla. Päivän ohojelmasa saunomisen ja syömisen lisäksi oli laulua, rukkousta ja keskustelua. Porukka jaettiin pieniin ryhmiin. Ryhymisä sitte hetken aikaa keskusteltiin aiheesta lohutus, miten ja millasisa tilanteisa itekukaneki oli saanu sitä kokia.
Reilu varttitunti ku oli rupateltu, lauloin yhen laulun jonka jäläkeen jatkettiin keskustelua yhteisesti samasta aiheesta.

Yhen naisen tarina oli koskettava ja mieleenpainuva.

Nainen tuli hyvin varovasti esille ja kertoi elämästään miten hän on ollut ei toivottu lapsi. Hänen isänsä oli halveksinut ja pilkannut häntä. Naisen itsetunto oli jo ihan pienenä tallattu ja tuhottu, hän ei ollut mitään, eikä hänestä koskaan tule mitään.
Hän oli kasvanut aikuisuuteen kokien alamittaisuutta ja arvottomuutta, kaipasi isää ja sitä että häntä rakastettaisiin.
Eräänä iltana, hän oli istunut tuolilla. Siinä istuessaan hän oli kokenut miten hänen ylleen oli tullut Jumalan voima.
Nainen sanoi, siinä minä vain itkin kun tajusin että minulla on Isä, rakastava Taivaan Isä jolle olen arvokas.
Se hetki oli muutanut naisen täysin ja hän sanoi että hän on alottanut uuden matkan joka on vielä kesken. Matkan itsetunnon eheytymiseen, eikä hänen tarvi sitä matkaa tehä yksin.

Tälläsiä pieniä tojistuksia sitä saa kuulla siitä mitä Jumala voi tehä pienen ihimisen elämäsä. Hieno homma.





Päivän sana

Minä luotan siihen, että Jumala,  joka on teissä aloittanut hyvän työnsä,  myös saattaa sen päätökseen  Kristuksen Jeesuksen päivään ...