perjantai 28. kesäkuuta 2013

Kassikakkonen


  Rantakassin jonka tein lähti poijan matkasa Helsinkiin. Hän tykästy siihen niin kovaa jotta halus sen itelleen. Mikäpä se siinä, saipahan mieluisen synttärilahajan.
 Mut mää jäin iliman kassia joten piti tehä toine. Samanlaisella tekniikalla tein tämänki mitä ekanki. Sillä eroavaisuuvella että täs virkkailin ensin pieniä ympyröitä jotka liitin toisiinsa. Sen jäläkeen virkkasin reuna- kantohihnakaitalleen.
Kassista tuli aika tilava. Virkkaus antaa periksi, toimii vähä niinku verkkokassi.

torstai 27. kesäkuuta 2013

Sattaa vai paistaako?

No ny ei taas tiijä että sattaako vaiko paistaako. Eilen hellepäivä, tännään tällänen viliposempi +14 lukemisa mittari. On tää suomen kesä sitte mukavaa, vaihtelevaista, ei ehi kyllästymmään. :)
Ja mikä ihana uutinen, hilloja pitäs tulla hyvin. Aika näyttää.
Mukavaa kesän jatkua!

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Tupaseurat osa 2

Sattupa siihen kahavipöyvän ääreen sammaan aikaan kahavikupposijaan hakkeen papinalaku ja kirkkoherraki. Puhelijaana miehenä papinalaku kysymään kuin ohimennen Bertalta, samalla nisusiivua ottaen kukalliselta tarijottimelta:
-Mitäs te piditte illan seuroista?
-No kyllähän ne ihan tavalliset seurat tais olla, puhetta ainakin tuntu papilla piisaavan. Tai mahattako olla pappi laisinkaan ku en muista että oltas aikasemmin nähty?
-Oih anteeksi kovin, epähuomiossani unohdin esittäytyä. Nimeni on Perttu Pitkänen, hoidan tämän kesän apupapin virkaa kirkkoherra Huttusen vaikutusalueella. Mahtoiko jäädä puheestani joku asia mieleenne?
-Hieman se parannuksen teko jäi mietityttään. Että mitä sitä hyvän ihimisen tekemään ku ei oo elläissään mittään pahhaa kelleen teheny? Aina oon työni teheny tunnollisesti ja oon ollu mukana vappaahetoistyösäki.
Kerran olisin saanu ylimäärästä tienestiäki mutta ku tiesin että sen järijestelemisesä oli käytetty kieroja systeemeitä, kieltävyn vastaanottamasta sitä. Voiko rehellinen ja luotettava olla syntinen?
-Vai sellasia ajatuksia sitä Bertalla, sano kirkkoherra Huttunen liittyen mukkaan keskustelluun.
-Sellasia. Minä ku en oo koskaan ymmärtäny sitä asijaa. Enkä sitä, että Jumala ny olis niin ankara, että hyvät ihimiset sinne helevettiin heittäs.

He siirtyvät jatkammaan keskustelua sivummalle pienemmän pöyvän ääreen. Bertta oli tiukasti sitä mieltä, että kun hän ei oo pahhaa teheny kenellekkään, nii ei hän oo syntinenkään. Keskustelua käytiin uskon perusasijoista; maailman luomisesta, syntiinlankeemuksesta, Jeesuksen sovitustyöstä, kuolemasta ja iankaikkisesta elämästä. Kirkkoherra oli ottanu raamattunsa ja aukasi sen.
-Ku puhuimme hetki sitten ihimisen luonnollisesta halusta Jumalan puoleen, meijän syntisyydestä, niin lujempa roomalaiskirijeen kolomannesta luvusta muutamia jakkeita
 jospa ne hieman valasis ajatuksia näkemään asijoitten tojellisuuven.
 Ei ole kettään vanhurskasta, ei ainuttakkaan, paitti Bertta, ei ole kettään ymmärtäväistä, ei kettään, joka etsii Jumalaa, paitti Bertta. Kaikki ovat poikenneet pois, paitti Bertta, kaikki tyynni kelevottomaksi käyneet, paitti Bertta. Ei ole ketään joka tekkee sitä, mikä hyvvää on , paitti Bertta, ei yhen yhtäkään, paitti Bertta. Sillä kaikki ovat syntiä teheneet, paitti Bertta ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, paitti Bertta ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan, paitti Bertta.

Bertta pääsä alako kohisemmaan verenpaineen lissääntyesä. Hänen kätensä hikos, silimät menivät viiruun , suupielet kiristyvät sen tunnemyllerryksen takia mitä hän sisikunnassaan tuona hetkenä koki ja tunsi. Hän ampas ylös tuolista, laski napakasti kahavikupin pöyvän päälle ja sanua paukautti kirkkoherralle päin näkyä:
-Ettäs kehtaatte tuollalailla sanua. Vaikken ookkaan joka kerta saarnojanne ollu kuuntelemasa oon mää sentäs teijän myyjäisiin aina jotaki teheny ja tuonu. Ja tämän siitä saa palakaksi.
Hän oli niin suutuksissaan ja äkänen ettei keksiny enempää mitä olis sanonu. Tuhahtaen hän käänty ja lähti jättäen kirkonmiehet ihimettelemään ja pohtimmaan sattunutta tilannetta.

.Hän taisi suuttua ihan tosissaan? kysy papinalaku hieman vaivautuneena.
-No siltähän tuo noin äkkiseltään näytti. Vaan eipä mulla ollu tarkotus häntä suututtaa. Muistampa semmosenki ajatuksen jostaki kuulleeni; sanan sattuessa ihiminen joko muuttuu tai suuttuu.
Jumalan sanan yks tehtävähän on herätellä ja puhutella meitä synninorijia. Sen sanan eesä me jokkainen ollaan ihan samalla viivalla. Miten me siihen sitte reakoijaan sehän on meistä ihtestä kiinni.
Jospa sittenki joisin sen toisen kupillisen kahavia.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Tupaseurat osa 1

Kesäillan aurinko paisteli vielä aika lämpösesti  Bertan astellesa hilijoskellen kohti seuratuppaa. Olivat kaupalla puhuneet että Törmäsen isäntä olis menny luppaamaan kirkkoherralle jotta heijän tuvasa järijestettään kesän ensimmäiset tupaseurat, ihan sen kunniaksi että uus tupa oli vihon ja viimmen saatu valamiiksi. Olihan sitä rakennettukki vähä niin ku pitemmän kaavan mukkaan, mitä lie hankaluuksia ollu, mut mitäpä niistä, pääasija jotta tupa on ny valamis ja asuttavasa kunnosa.

Bertta ei ollu erityisemmin ahkera seuroisa kulukija, hyvä ihiminen ku on mielestään, mut utelijaisuus vei voiton. Hän oli tavattoman innostunu, ettei peräti kiihkeän innostunu näkemään millasen tuvan Törmänen oli tontilleen saanu kyhättyä. Törmäsestä ku kuluki yhen- jos kahenkilaisia juttuja kylällä. Mikä jutuista sitte totta ja mikä tarua, sitäpä ei taija tietää muut ku Törmänen ihte. Luonteetaan mies on vähä sellanen hittaanolonen, liekkö lapsuuvessaan kärsinyt jonkulaisesta sairauvesta tai mitä lienen ollu. Mutta eihän sitä issoon ääneen sellasista, ihimiset vaan puhelee ja jokkainen tekkeepi omat arvijonsa kuulemastaan.

Bertan tullesa pihamaalle hän huomas ettei ollu ainua joka saapu paikalle pikkusen viime tinkaan. Oli ihan outo pariskuntaki jota Bertta ei muista koskaan nähäneensä, ei ees kaupalla käyvessään.
-Mitähän nuotkin tänne tulevat? Niin ovat tyyrihin olosia etteivät vaan olis ihan kaupungista saakka tulleet utelijaisuuttaan tuppaa kahtommaan, tupisi Bertta mielessään.
-Hyvää iltaa, sanovat ja nyökkäsivät päätään ku porstuan ovelle yhtäaikaa sattuvat. Siinä vähä silimäiltiin toisijaan että kukahan täsä menis ensin. Mies liikahutti kättään osottaen Bertalle että tämän soppii mennä.

Tupa oli suuri ja lähestulukoon täynnä kyläläisiä. Penkkejä oli laitettu seinänvierustaa myöte jotta mattimyöhästenkin on heleppo löytää istumapaikka.
Keskellä tuppaa oli iso pirtinpöytä ja penkkejä oli heti pöyvän eesä jos takanakin. Seurojen puhujat näyttivät istuvan ikkunan etteen laitetulla penkillä. Pullevaposkinen, virallisen näkönen vanaha kirkkoherra Huttunen ja tämän vieresä meleko nuorehko mies jonka tukka hapsotti ja roikku olokapäille jokseenkin takkusen näkösenä suortuvina. Yllään miehellä oli perin kirijavakuosinen raitapaita, josta Bertta päätteli miehen olevan alotteleva oppipoika, papinalaku.
  Bertta löysi oman istumapaikkansa takapenkiltä, muualla ku ei ollu tillaa. Senverta hilikulle oli menny hänen tulonsa että ku sai takalistonsa penkkiin, nousi kirkkoherra jo ilimottammaan ensimmäistä virttä.

Alakuun veisattiin perinteisesti muutama virsi ja sitte nousi tämä papinalaku puhumaan.
Puhe oli alakuunsa rauhallista, aaltoilevvaa ja siinä oli semmonen erikoinen nuotti mistä erotti että papinalaku ei ollu paikkakuntalaisia. Mitä pitemmälle puhe jatku sitä enemmän siihen tuli pontta ja voimaa. Välillä mies jopa hyppelehti heilutellen käsijään hiukan huvittavalla tavalla innostuessaan puhumisestaan.

Bertta istu ja kuunteli. Välillä hän silimäili seinällä olevaa käsinkirijailtua perinnepeittoo tai yritti kurkistella vitriinikaapin sisältöä laskiakseen montako arapian kuppia sielä mahtaa olla.
 Papinalun puhe oli selekijää evankeliumia. Puhheen alusa hän kertoi fariseuksesta ja puplikaanista, näitten rukoushetkestä temppelisä. Toisen tarinan hän otti apostolientekojen kohasta misä Paavali sannoo kansalle että ihimisen tullee tehä parannus ja uskoa evankeliumi, niin te saatta lahajaksi Pyhän Hengen.
Olihan Bertta tämän ennenkin kuullu mutta ei ymmärtänyt sitä sillon eikä ymmärtäny nytkään.

Miksi hänen hyvän ihimisen tulis parannus tehä? Eihän hän oo ikipäivänä kenellekkään mittään pahhaa teheny, eikä kenenkään ommaisuuteen kajonnu. 
Jumalahan rakastaa kaikkia, eikai hän kettään ihimistä mihinkään kavotukseen lähetä. Kyllä tämä papinalaku puhelee ny omijaan.
- Niin eikä meistä kukaan voi omilla teoillaan auttuutta saavuttaa, vaan saamme sen uskomisen kautta, kaikui papinalun soinnukas ääni halaki tuvan takapenkkiin saakka.
Kun papinalaku sai sanottua aamenen nousi jo ensimmäiset seuravieraat takapenkistä ja hiipparoivat ulos. Berttakin aatteli nousta ja lähtiä muitten mukana mut muuttiki mielensä ku kuuli että emäntä tarijuaa nisukahavit seuraväelle.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Harmajaataloutta

Ny mennee kyllä maailmankirijat lopullisesti sekasin ku meinaavat jotta naapurin auttamisestaki pitäs alakaa verua maksammaan. Eikö sitä ennää saa ihimiset vappaaehtosesti toisiaan autella?
Ohan se ny ihan hulluntouhua jos ei naapurin kukkia voi käyvä kastelemasa tämän ollesa reissusa.
Nuot AikaPankithan verottajaa ny kiinnostaa. Niitä ku on ilimaantu jo aika monneen kaupunkiin.
Nehän toimii iliman rahan käyttöö, pientä apua ja palavelusta tehhään toisille niin vastaavasti saapi sitte itekki apua ku sitä tarvii.
Ainahan sitä on talakoilla tehty hommia. Miksi kaikki hyvät vanahanajan tavat, perinteet ja jopa arvot pittää tappamalla tappaa. Tuhota ja hävittää. Sitenkö muka luodaan uutta ja hyvvää suomea?
Eppäilempä vaan.


sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

T-paijat kiertoon

Mikähän viikko se mahto olla ku innostuin siivuammaan vaatekaappeja. Hyllyistä löyty usijampi semmonen t-paita joka jo aikansa eläny, joutivat lähtiä kiertoon. Roskiin en niitä heittäny vaan jemmasin, ajatuksena oli että josaki vaiheesa ehtisin virkkailla niistä kassin.
Olin nähäny josaki lehesä vanhasta trikkoosta virkatun kassin, joten sitähän piti kokkeilla.
Leikkelin t-paijoista ensin pois kaikki saumat. Sitte leikkelin palasista vajaan sentin vahavusta kujetta, kankaan pystysuuntasesti. Sen takia pystysuuntaan ku halusin että kankaan oikijapuoli jäis näkyville kutteeseen.Venyessään trikkoo rullaantuu. Vaakatassoon leikatesa rullaantuu nurijapuoli päällimmäiseksi, mikä ei ollu hyvä vaihtoehto täs tapaukses.
Alotin virkkaamisen ihan tavallisesti kuin olisin teheny patalappua.
Virkkasin trikkoonauhat kassiin siten että käytin trikkoota kutteena. En siis virkannut ite kujetta vaan käytin kalastajalankaa ite virkkaamisseen. Kassin pinta muistuttaa vähä räsymattua, kalalanka toimii loimena.
Kassin yläossaan tein reikäkujan mihin pujottelin vaalijanpunasen trikkoonauhan. Nauhalla saapi sitasta kassin suuaukon kiinni. Isot napit ovat kansiläpän sulukemista varten. Olokahihinaa varten virkkasin pitkän nauhan jonka kiinnitin ompelemalla kassin sivuille.



perjantai 14. kesäkuuta 2013

Kokin siivousinto

Ollu täsä muutamia vappaapäiviä ja melekeen on menny elämä täysin lorvailuksi, ellei oteta huomioon parvekkeen siivousta ja käsitöitten näpertelemistä.
Harmittaa ku olis hyvvää aikaa ollu auringosa lekotella, mut kuis lekottelet ku aurinkua ei näy mailla ei halameilla.
Tyyvyttävä on tähän viliposseen kesäkelliin mitä tällä hetkellä meille annettaan.

Mut tälle aamua päätin siivota. Olin jo kiertäny muut matot rullalle. Olohuoneen mattua olin käärimäsä rullalle, sillo kokki liikahti nojatuolisaan, oli tuijottamasa vissiin aamuteeveetä, nosti päätän, kahto silimälasiensa yli hyvin kysyvä ilime naamallaan, - mitäs ny?
 -Aattelin siivota, viijä matot kartanolle.
Siivota, tiijä mikä mielentilahäiriö mahto tulla, mut kokille iski siivousinto. Sano näyttävänsä miten hän siivuaa, se on kuulemma miehinen tapa hoitaa hommat.
Siinä samasa napsahti telekkari kiinni. Läppäri, joka oli kokin eesä jalakarahin päällä ollu auki, läpsäytettiin kiinni. Kaukosäätimet, erinäiset piuhat ja hännätön hiiri katosivat pölytälaatikkoon. Mies nousi tuolista ku sotasankari joka käy hyökkäykseen, nosti housunvyötärön oikijaan kohtaan, se ku oli tainnu hiukan valahtaa tuolisa istuisa, vilikas vähä ympäri huonetta kuin kahtuakseen että mistäs täsä ny sitte alottas. Siivoussuunitelma synty hetkesä.

Hain imurin siivouskaapista ja aattelin alakaa imuroimaan, mut jäinki silimät suurina kahtommaan ku olohuoneesta kannettiin nojatuolit, kiikkutuoli, lepakkotuoli etteisen käytävälle. Muu pienempi tavara, jumppakuminauhat, käsityökorit, kirijat nosteltiin sohovalle.
-Mitä sää ny niinku touhuat?
- Näin mää siivuan. Palijo helepompaa siivota ku laattia on lähes tyhyjä. Ei tarvi kyykkiä tuolien alle ku nostaa ne pois eestä. Siivuan yhen huoneen kerrallaan, siirtelen tavarat pois eestä. Sitte ku on valamista tuon ne takasi. Homma ku on valamis voi pittää kahavipaussin.

Kokki käväs hakemasa lastan ja veteli sillä pölyt laattialta yhteen kassaan, harijalla ja kihivelillä otti roskat pois, imuria ei kuulemma siivotesa välttämättä tarvita.
Hyvin on kokki oppinu tietään misä on siivousvälineet ja pesuaineet. Onhan hällä ollu syksystä kevvääseen saakka harijottelua monen monta kertaa. ( palakattu kotiorija, jos muistanette )
Suihkepullosa on valamista pesuaineliuvosta jolla kostutteli mopin, sitte vaan moppi heilummaan ja hyvä tuli.

Sillä aikaa ku kokki puuhasteli olohuoneesa mää imuroittin kamarit ja keittiön. Käytäväsä oli tuolit eesä enkä alakanu niitä siirtelleen, kokin homma ku oli ne siihen tuonukki. Vähä oli olohuoneen siivous kokilla kesken, joten minäpä ehin heilummaan siivousliinan kans vähä pöytien pintoja ja ovenpieliä putsaillen.
Käytävältä siirty huonekalutkin hetken päästä omille paikoilleen, enkä ees sanonu asijasta mittään :)

Kokki sai olohuoneen siivottua ja sitte oli kahavipaussin aika, se kuuluu siivuamisseen. Liekkö jostaki alan kirijallisuuvesta lukenu tuonki tievon.
Kahavipaussilla rupateltiin siitä miten erilailla mies ja nainen saattaa tehä hommia. Mut mitäpä sillä merkitystä ku lopputulos on sama.

Ulukona on raikas keli. Harmi ku alako sattaan vettä, piti käyvä hakemasa matot sisälle etteivät kastu litimärijiksi. Muutehan nuo olis saanu olla vaikka iltaan saakka tuulettumasa.




maanantai 10. kesäkuuta 2013

Salomonin viisauksia

Salomon, Israelin kuningas tuli tunnetuksi suuresta viisauvestaan jonka avulla hän kykeni johtammaan kansaa taijollisesti.
Viisaus jonka avulla hän johti kansaa oli Jumalalta saatua. Aloittaessaan kuninkaan virkaansa hän esitti Jumalalle pyynnön että saisi viisaan ja ymmärtäväisen sydämen.
Moni muu olis ehkä pyytänyt jotakin muuta?

Salomonin viisaita oivalluksia on kirijotettu muistiin sananlaskujen kirijaan.
Sananlaskut; viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi, taitoa tuovan kurin,
vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,
mielevyyden antamiseksi, yksinkertaisille, tiedon ja taidon nuorille.

Poikani, älä unhota minun opetustani,
 vaan sinun sydämesi säilyttäköön minun käskyni;
sillä pitkää ikää, elinvuosia ja rauhaa ne sinulle karttuvat.

Älä riitele kenenkään kanssa syyttä,
 kun toinen ei ole sinulle pahaa tehnyt.
Älä kadehdi väkivallan miestä
 äläkä hänen teitänsä omaksesi valitse;
sillä väärämielinen on Herralle kauhistus, 
mutta oikeamieliselle hän on tuttava.

Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, 
mutta loukkaava sana nostaa vihan.

Kultaomenia hopeamaljoissa
 ovat sanat sanotut aikanansa.

Voima on nuorukaisten kunnia;
 ja harmaat hapset ovat vanhusten kaunistus. 

Terveydeksi on iloinen sydän,
 mutta murtunut mieli kuivattaa luut.

Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä,
 mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.

Vaimojen viisaus talon rakentaa,
 mutta hulluus sen omin käsin purkaa.

Herran siunaus rikkaaksi tekee,
 ei oma vaiva siihen mitään lisää. 

Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää,
mutta ahkeran käsi rikastuttaa.

Heitä työsi Herran haltuun,
niin sillon hankkeesi menestyvät.

Rauta rautaa hioo
ja ihminen toistansa hioo.

Pettävä on sulous, kauneus katoavainen;
ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Siperia

 Torstain toimintaa;  kävelykierros Siperian poluille. Mettähallituksen mehtän tutkimusalueita  lähettiin kahtelleen etelästä tulleitten vieraitten kans.
                                                    

Kiva päivätupa on mehtän siimeksesä. Sinneppä menimmä ihan ensimmäiseksi ja joimma kahavit jotta jaksettaan talsia mehtäsä.
Lehtikuusikuja niin helekkaan viherijä ku just neulaset alakanneet puhkiammaan puihin.
Alueelle on istutettu monia eri puulajeja joitten kasvua mehtäntutkimuslaitos seuraa ja vertailee. 



 Dahurianlehtikuusen uuvet kävyt aika veikeen näkösiä. Myöhemmin ne aukijaa ja muuttavat muotoonsa.
Välillä piti istahtaa nuotion äärelle, paistella makkaraa ja keitellä kahavit.

 Koivumänty oli vallan uus lajike, hyvin se näytti muitten puitten joukkoon soppeutunneen.:) Mustakuusikuja oli kans aika hieno. Kuusen neulasten alapinta on hopijanhohtonen. Mehtäsä sitä ei juurikaan erottanu. Mut jos puu kasvaa yksittäisenä pihamaalla sillon hopijan sävyt huomaa paremmin.
 Kontortamännynkäpy on tiukasti kiinni oksasa. Kävyn pinta on aika rösönen, suomujen päisä ku on pienet nystyrät tai väkäset. * en tiijä millä sanalla niitä parahiten kuvvailis* :)


 Palluumatkalla pysähyttiin yhen vaaran juurelle ja noustiin rinnettä ylös, vaaran päällä ku piti oleman jotaki erikoisia puita. Olihan sielä. Melekosen vanaha ja isoksi kasvanu raita. Puu oli ontto, eikä riittäny yhen miehen käjet ympäri , oli se sen verran paksu ympärysmitaltaan. Vanha runko toimi monen muun kasvin kasvualustana. Sen rungosa kasvo varpuja, sieniä, sammalta ja puun omia nuoria versoja kasvo ympäri runkua kurottautuen kohti taivasta.

 Päivän päätteeksi käytiin vielä kirkkorannasa kahtelemasa miltä sielä
näytää.

 Eipä tarvinnu illalla palijo unta ootella, päivän kävelyt tuntu pikkasen pohkeisa ja takalistosa.
Mukava päivä kaikkinensa, etenki ku saatiin sukulaismiehiä pittää vieraina.



keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Tulihan se valamiiksi

Pari vuotta sitte löysin kangasvarastosta mustan villakankaan ja alotin kirjomaan siihen ristipistokuvioita. Suunnitelmisa oli tehä joko uus kiikkutuolinmatto tai seinävaate, keskenhän se sillon jäi. Kevvällä otin sen uuvestaan työn alle ja uus suunnitelma oli tehä kankaalle huovutustyö.
.
Seinävaate pääsi koristammaan etteisen seinää. Ossuu mukavasti heti silimiin ku astuu ovesta sisälle.

Aikasemmin tehyt ristipistokuvijot oli ihan mukavan näköset, en alakanu purkammaan niitä vaan jäitin ne silleen. Villasta neulahuovuttelin erilaisia kukkasia jotka kiinnitin neulalla huovuttamalla villakankaaseen. Samoten tein tekstin. Neulahuovutusta tehhään siihen tyhön tarkotetulla neulalla. Neulan kärijesä on pieniä väkäsiä jotka tartuttavat villakuidut kiinni toisiinsa kun niitä tökitään neulalla. Tökitään, pökitään, tökitään ja taas pökitään villoja niin kauvan jotta ne ovat riittävän tiiviitä, sen mukkaan millasen lopputuloksen haluaa saaha aikaan.
Seinävaate tuntu kaipaavan kehykset ympärilleen. Nauhalaatikosta löyty tuollasta hieman vanahanaikasta nauhaa jonka ompelin kankaan reunaan. Taustakankaaksi laitoin vahavan puuvillakankaan mikä antaa ryhtiä seinävaatteelle jotta pysys kutakuinki suorasa seinällä roikkuessaan.
Lehtien huovutuksesa käytin erisävysiä villalankoja villan seasa, sillaitte sai aikaan kivan eläväisen pinnan. Kukkien varret tein kiertämällä villalankaa ja villaa rullalle jonka sitte neulahuovutin.
Villalla on heleppo " värijätä" sitä kun voi laittaa ohuen ohuita suikaleita vieriviereen jotka mennee huovuttaisa sitte lomittain. Värisävyt voi joko rajata ihan selkeesti tai häivyttää.


tiistai 4. kesäkuuta 2013

Mummelin menopeli

Kaks resua fillaria joista koottiin yks ajokuntonen.

Punasesa pyöräsä kaikki kumit ihan sököt. Vaihettiin sinisestä pyörästä vanteet, niisä oli hyvät päällykumit ei tarvinnu ku uuvet sisäkumit laittaa.


Vielä on rungosa olevista leimoista jotaki jälijellä.

Retrua sen olla pittää.
 Eilen ajelinki sitte pyörällä töihin, pari kuvvaa työmatkan varrelta.


 





sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Luonnonilimiö

Äitienpäivänä saatu pieni runkoruusu jatkaa kukkimistaan. Pari nuppua ehti nuukahtaa ennen kukintaansa, oletan että siiihen syynä oli huoneiliman vaihokset. Nostin ruusun parvekkeelle, sielä se tykkää olla ku saa reilusti valua. Uutta nuppua pukkaa mukavasti. Josaki välisä kunhan kukinta on vähimillään siirrän sen isompaan ruukkuun, jospa se siinä jaksas kukkia syksyyn saakka. Syksyllä vois sitte viijä juurakon alakerran viileeseen varastoon, tiijä vaikka menis sielä talaven ylitte.
 Mullahan alakaa entiset puutarhurin vaistot herräämään. :) 
Aikoinaan ku sitä työkseen kasvatteli kaikenmoisia kesäkukkia, perennoja, taimia ym.. siitä hommasta sai sillaitte tarpeekseen etten oo sitte puutarhan myymisen jäläkeen kovin kauheesti kasvatellukkaan mittään.  Mut, tuo ruusu on niin kivan näkönen "pikkupuu" jotta pittää yrittää josko sen sais pijettyä hengisä.

Täälä muutes sato eilen illalla sormenpään kokosia rakkeita ja vettä tuli niin että yhesä kohtaa katu tuluvi. Kokin kans oltiin liikkeellä ja ihimeteltiin yhesä tuumin että eipä olla moista luonnonilimiötä ennen nähty. 
Aurinko paistoo, lämmintä +24 , sattaa vettä ja rakkeita. Ihimeellinen on suomen kesä. :)

Ohi on

Nyt on enin kiire hellittäny, ku myyjäiset on ohi. Viikonlopun myyjäisisä kävi reilu nelijä tuhatta ihimistä mikä tietää sitä, että heijän m...