Aamupäivän askartelua

Iltapäivällä meno häihin joten pittäähän se kortti olla...

Leipää ja suolaa kirijasesta lainattua

Rauha

Olen vaeltanut vuosikymmeniä rauhattomana,
minä tiedän, mitä rauhattomuus on.

Rauhattomuus on kuin jotkut näkymättömät silmät
alati tarkkailemassa.
Kuin näkymätön tutkintotuomari tekemässä
muistiinpanoja.
Merkillinen syyllisyydentunne, kuin koulupoikana
tutkinnolla opettajan edessä.
Rauhattomuus on merkillinen levottomuus sydämessä,
alituinen värinä hermoissa, levoton uni, painajaiset
ja kuolemankammo, että jos lähden tälläisenaan,
miten minulle käy.

Mutta nyt tiedän, mita rauha on, olen tiennyt sen
jo kaksi kuukautta.
Kaksi kuukautta sitten tulin uskoon ja sain syntini
anteeksi Jeesuksen veressä.
Minä tiedän mitä rauha on.

Rauha on kuin lepäämistä uimaliivien varassa
syvässä vedessä.
Rauha on kuin makaamista piilossa kesäisessä ruohikossa.
Aurinko, pilkistää ruohonkorsien lomitse ja tuuli
heiluttelee vihreitä ruohoja ja minä
lepään siellä sisässä, piilossa.
Rauha on kuin makaisi aitan sängyssä kesäisen sateen
ropistessa aitan kattoon.
Rauha on kuin käpertymistä lämpimän peitteen alle
syksyisen tuulen piiskatessa ikkunaruutuihin
kylmää sadettaan.
Rauha on kuin tulemista pitkältä uintimatkalta
rantaveteen, jalka pohjautuu ja tuntee tukevan ja
kovan pohjan.
Rauha on kuin isä oli antanut anteeksi ja kiikutti
polvellaan.
Rauha on kuin äiti painoi povelleen ja hyräili
unilaulua.

Rauha on lepäämistä Jeesuksessa jokaisella solullaan,
pääni Jeesuksen rintaa vasten, Jeesuksen turvalliset
kädet ympärilläni.
Rauha on sitä, että Jeesuksen veri on pyyhkinyt pois
vääryyteni, syntini ja syyllisyydentuntoni.

Rauhattomuuteni on rauennut kuin tyyntyvä laine
rantahietikkoon.
Ja minä lepään siinä - Vapahtajan sylissä.
-Tapio Nousiainen-

Rosvoamista vastoin tahtoaan...

Kaikkia sitä pittääki sattua.

Lauvantaina, eli siis eilen, olimma kokin kans ulukomaanreissulla. Ihan aamusta lähettiin ajelemmaan jotta ehimmä kymmeneksi sovituille rehveille Ikean pihalle. Nimittäin kokin sisko ja hänen miehensä olivat kans innostunneet lähtemmään ulukomaille. :)
Noo, olihan meillä asijaaki Ikeaan, uus vaatekaappi oli suunnitelmisa hankkia ja sitä varten niinku olitiin liikkeellä.

Kyllä se vaan niin on, että ku sitä johatusta elämälleen pyytää, sitä myös saa. Kävi taas niin, että sellaset kaapinrungot mitä kuvastosta oltiin kahteltu löytyvät Ikean löytönurkkauksesta. Kuvaston hinta 495 ruunua kappale, me maksomma 89 ruunua kappaleelta. Hinta oli sen takia noin halapa ku paketeisa oli kulijetusvauritoita ja joistaki kaapeista näytti olevan taustalevysä pienonen reikä. Sehän ei käyttyä haittaa eikä näy mihinkään ku kaappi tullee seinää vastan.

Mutta se rosvous; sehän se vasta oliki melekonen hämmästys ja harmistus ku hokasin.
Sattu nimittäin sillaitte ku olin maksamasa tavaralastiani, josa oli nelijä kappaletta kaappien oveja, kaheksan pakettia hyllylevyjä, kuus koria ja kolome verhotankoo. Menin maksammaan itsepalavelu pikakassan kautta, misä saapi ite sellasella koodilukijalla lukia jokkaisesta tuotteesta hintakoodin. Näytölle tullee aina näkyviin montako tuotetta on kirijannu ylös.
 Olin käyny hyllylevypaketit läpi ja olin lukemasa ovipaketista hintakoodia ku tilttas se systeemi. Yritin uuvestaan painaa lukijakahvan nappia mut eipä se vaan lukenu tietoja. Yritin lukee koodin koripaketista, ei onnistunu siitäkään.
Siinä vaiheesa huutelin myyjää jotta tulis neuvomaan mitä pittää tehä. Tekstit näytöllä ku oli ruottia enkä mää siitä mittään tajunnu mitä siinä sanottiin. Myyjähän puheli sujuvasti ruottia ja neuvo oikeen hyvin ja saikin laitteen jatkamaan hommaansa... tai ainaki yrittään sitä. Yhesä yritettiin koreista lukia hintakoodia, ei onnistunu. Suoristettiin paketoimismuovia jotta lukija sais paremmin tiedot luetuksi. Pari kolome kertaa saatiin kokkeilla ennenku suostu lukemaan hintakoodin.
Katoin että kaikki on käyty läpi ja maksoin ostokseni.

Kotimatkalla autosa rupesin laskeskelleen että mitähän meijän vaatekaappi tojellisuuvesa tuli meille maksammaan. Ykskaks hoksasin, että kuitisa ei näykkään ovien hintaa. Kaikki muut se kone oli ottanu ylähä mut ei oveja.
Siinä kelasin mielesäni kassalla oloani, että kuis se oikeen menikään. Olin lukenu yhen oven tiejot kun se kone tilttas, eikä se ollu sitäkään tallentanu ylähälle. Sitte olin ottanu hintakoodit koreista ja verhotangoista, ovet oli unohtunu siinä hässäkäsä tyystin.
Kotona kahtottiin kuvastosta ja löyty numero mihin voin soitta ja ilimotella millanen rosvous on päässy tapahtummaan. Kai ne sieltä laskun laittaa...

Ikkunanpesua...soodasotkujen siivous vähä vielä kesken....

Eilen ilimaantu ikkunoitten pesijät takapihalle. Puolen päivän aikoihin olivat tuosa meijän ikkunan takana joten aattelinpa vähä jututtaa kavereita ja kysellä millasen komennuksen olivat saaneet.
Noh, sehän oli just sellanen ku osasin oottaa, he pessee vain ikkuat ulukopuolelta. Voi kökkö.

Sittepä otin puhelun isännöitsijälle ja kerroin että nyt on ikkunanpesijät jotka pesseepi ulukopuolet mut kukas pessee muut pinnat ja pokat. Jutusteltiin siinä vielä soodafirman aiheuttamasta sotkusta ku eivät olleet suojanneet ikkunoita. Soodafirmasta olivat kertoneet että eivät olleet voineet laittaa mittään suojauksia ikkunoihin ku niisä on metalliset pokat. Eikö nykypäivänä muka oo olemas sellasta teippiä mikä pysyy metallis kiinni. Olisivat vaikka lasiin kiinnittänneet suojamuovit, sekin olis ollu parempi vaihtoehto ku jättää suojaamatta.
Ny sitte asukkaitten pitäs ite pestä kaikki muut pinnat vaikka soodafirma on laiminlyöny suojaamisen. Ei mee läpi tollanen.
Isännöitsijä sano että tokihan voijaan hommata siivousfirma pesemään kaikkien ikkunat mut se taas maksaa taloyhtiölle. Halooo!! Asukkaatko muka maksas sen laskun, eihän toki. Laskuhan lähetettään tietysti soodafirmalle, senhän ny luulis olevan ihan päivänselevä juttu.

Soitin soodafirmaan. Kerroin millasen sotkun oli soodapuhallus saanu aikaan, kaikki pinnat asunnosa pölysä ja ikkunat ihan kamalat. Mies puhelimen toises pääs oli perin hämmentyneen olonen sanoessaan,- niinkö.
Pijin pienen selostuksen työlaadusta , lopuksi totesin ; ku soodafirma on jättäy suojaamatta ikkunat  eikös se oo heijän vastuullaan ja velevollisuus myös pestä ikkunat. - Joo, kyllä on vastas mies ja sano että tullaan pesemään. Aiko ottaa yhteyttä isännöitsijään.
No, siihenpä loppu se soitto ja sanoin jääväni oottelleen ilimotusta ajankohasta millon ikkunat tullaan pesemään.

Käväsin jututtaan naapureita ja kyselemäs että millaset sotkut heillä, samanlaiset sotkut ja osasta vielä pahemmat mitä meillä. Kukkaan muu ei vaan oo ottanu yhteyttä asijan tiimoilta isännöitsijään, ovat vaan ootelleet että millon ikkunat pestään, mitenhän tuo asija hoijetaan.

Jotta ootellaan...eiköhän tää tästä ennen joulua seleviä....

Kamala kangas .... veti pitemmän korren..

Kävi nimittäin niin että ku olkkariin laitomma uuvet tapetit sohovan värisävyt  hävis. Sohova tavallaan " hukku" seinää vasten ollessaan ku vaalijammat raijat sohovasa ovat lähes saman väriset seinän kans, ei hyvä. Vanaha kangas alako näyttään perin hailulta joten se jouti lähtiä vaihtoon, meille tuli reissu Eurokankaaseen.

Alakuperänen kangas sohovasa on ollu punasävynen joten sellasta siihen kahteltiin nytkin. Löyvettiinki kaks oikeen kivan näköstä kangasta. Ekasa oli n. 10-15 cm halakasijaltaan olevia kukkasia sopivan harvasa, toinen kangas oli yksvärinen, samaa mitä ekan pohojaväri. Ne lähti sovitteellee.
Sillä aikaa ku myyjä laitto kangaspakkoja pussiin, kahtelin ja pengoin kangaspakkoja josko löytys jotaki muutaki vaihtoehtua.
Silimiin osu kamala kangas, ihan järkyttävän  näkönen, kaakaonruskija josa limen värisiä kukkia.
Kokille vinkkasin että tuuppa kahtoon mitä löysin. Pikkusen oli veikee ilime kokin naamalla ku huomas millasen kankaan kimpusa häärin, sano kuiten että ota vaan kangas sovitteelle sittehän sen näkkee miltä näyttää sohovasa.

Otin pakan kainalooni ja kävelin kassalle, myyjälle sanoin että löyty tämmönen kamalan näkönen kangas, pakko ottaa sovitteelle jos mahtas sopia meille. Myyjää pakkas hymyilyttään sanomiseni mut totes vain ; - aika palijon värisävy vaihtui.

No kotona sitte leviteltiin kankaita sohovalle, ekaksi tietysi punasia. Aattelin laittaa selekänojan kukalliseksi ja istuinosan yksväriseksi. Saahan sitä aatella mut yhistelmä ei ollu hyvännäkönen sohovasa, ehkä soppii nojatuoleihin paremmin. Yksvärisenä sohovasta tuli liijan punanen, kukallinen oli oikeen hyvä ku käännettiin nurijapuoli pintaan, jolloin kukkien ääriviivat olivat vaalijammat ja tulivat paremmin esille. Tosi hyvä.

Sitte se kamala kangas. Hyvänen aika, kangashan oliki limenviherijä josa kaakaonruskijoita kukkia, ny se vasta kamalalle näyttiki. Kankaan nurijapuoli oli kaakaonruskija viherijöillä kukilla. :)
Saatiin kangas aseteltua sohovalle ja mentiin huoneen toiselta laitaa sitä vähä kauempaa kahtommaan...hmmm...tuota tuota... vaan sehän on aika makee..aattelin.
- Noh?? Mitä oot mieltä, onko aivan kamala?
- No on se aika kamala mut tykkään.

Kokkeiltiin vielä laittaa punakukkanen kangas toiselle laitaa sohovaa ja vertailtiin. Ei puhuttu mittään, kahtoimma vaan toisiamma ja sohovaa, tosiamma , sohovaa, kokki hymmyili.
- Kyllä se tuo viherijä on sitteki mukavempi, tuumas kokki.
- No niin minäki aattelin, se on raikaampi ja pirteempi ku tuo punanen.
-Muutaman tyynyn ku vielä tekaset siihen, laitat tuosta punasesta vähä väriä nii jopas hyvä.

Niin sitä punastaki tuli vähäsen se antaa sopivasa määrin kontrastia väreihin. Käsinojien laittaminen paikalleen muutti sohovan ilimettä aikalailla. Ny se on taas ku uus.

Lainattuja ajatuksia rukouksen maailmasta

"Jumala on suunnitellut, että ihmisten pitäisi kuoriutua ulos itsestään ja kasvaa täyteen elämään Jumalan ystävyyden paisteessa. Kasvun on tarkoitus suuntautua ulospäin, kohti taivasta, kohti vapautta ja iloa ja sisältää ohessa runsaasti iloista naurua. "
-Christopher Coelho

"Jumala panee meidät ottamaan selvää sisimmästämme. Se on hidasta työtä, niin hidasta että Jumalalta kuuluu aika ja ikuisuus muovata mies ja nainen suunnitelmansa mukaisiksi. Ainoa tapa olla siinä hyödyksi Jumalalle on antaa hänen johdattaa itsemme oman minämme jokaiseen soppeen.
Tyrmistyttävää miten vähän tiedämme itsestämme!...
Kuinka monella on rohkeutta katsoa suoraan sisimpäänsä?"
 -Oswald Chambers

"Jumalan perimmäiseen luovaan rukouksen tarkoituksena ei ole tehä elämäämme helpoksi. Rukouksen tarkoitus: ei saavuttaa tuloksia vaan solmia Kristuksen kanssa liitto, jossa olemme vapaita."
 - Veli Roger

"Rukouksen ja toiminnan välistä suhdetta voi lähestyä myös vapaa-ajan ja työn näkökulmasta. Jos mahdollisuus vapaa-aikaan nähdään mahdollisuutena hiljentyä, se rikastaa arkipäivän uskonelämää. "
- Äiti Mary Clare

" Rukous on tykki joka voittaa vielä nytkin"

Rikastuttavaa rukouksen sunnuntaita!

Ehtii välillä muutaki tekkeen remontti siivousten keskellä

Pikkulikan synttäreille pari kakkua, toiveina oli nalle- ja kruunukakku. Eipä autanu muu ku laittaa mielikuvitus ja luovuus taas liikkeelle. :)

Nallekakun täytteksi laiton kinuskikermavaahtua ja mansikan palasia.

Nallen ja kukat tein vaahtokarkkimassasta.

Kruunukakun tein unelmatorttupohjasta. Täytteeksi laiton mangotuorjuusto+kermavaahtomössöö.

Kuorrutus vaahtokarkkimassaa, koristukset pikeeriä.

Etenee se pikkuhilijaa..

Remppa nimittäin. Tapetit on saatu seiniin ja laminaatit lattioihin. Laattia listojen kiinnitystä tälle aamua, kokki hoitellee ne hommat siihen ei tarvinne mun sekkaantua. Olkkarin kattolistojen laitto on vielä suunnittelu vaiheesa, vaihtoehtoja ku on kaks eikä oo päästy vielä keskinäiseen sopimukseen miten tehtäs.
Saattaa kulua kahavia muutama kupillinen ennenku päätös on saatu aikaan.

Semmosta päätöstä kans täs teheny, että ku on saatu remontti valamiiksi ja alakaa tavaroitten paikalleen järijesteleminen, niin kaappien päälle ei laiteta mittään ylimäärästä. Muutama kukkaki löytää tiensä kompostiastijaan.
Ei tää eka kerta oo ku moista päätöstä tehhään, on sitä tehty ennenki, mut aika heikolla menestyksellä. Mikä kumma se on ku aina kertyy kaikenmoista roinaa just sen kaapin päälle, joka eritoten on päätetty pittää tyhyjänä.
Pitänee tunkee roinat johonki kaappeihin pois näkyvistä joksiki aikaa, tai viijä kirppareille. Ainaki semmoset roinat joutaa kirppareille, joita vain ja ainoastaan säilytettään kaapeisa eivätkä ikuna oo näkyvisä tai käytösä.

Vissiin se on tunnearvo mikä estää heittämästä jotaki pois. Arabian savupiippuleimalla varustetut kukkakahavikupit mummon jäämistöstä; eikai niitä voi mitenkään heittää pois vaikken oo kertaakaan kahavipöytään niitä laittanu. :)

Sanoja ja säveliä sunnuntaihin

Keskellä pientä katasrooffia

Niin se on taas yks kesäloma lusittuna. Iltapäivällä meen töihin, siitäpä se uraputki sitte jatkunnee.
Ulukoseinien maalaus on vielä osaltaan kesken ja ikkunat pesemättä. Soitin maanantaina isännöitsijälle kysyäkseni että miten tuo homma oikeen menneeppi. Isänöitsijä sano että maalausfirma on luvannut suojata ikkunat ja pesevät ikkunat ulukopuolelta. Kerroin hälle että ikkunoita ei oo suojattu mitenkään, eikä riitä että pestään vain ulukopuoli, kaikki pinnat ikkunoista ovat soodasa.
Soodapuhaltamisen jäliltä soodaa on sisätiloisa joka paikasa. Selitin moninaisin sanoin millasen sotkun remonttimiehet ovat jäläkeensä jättäneet. Olis hyvä jos isännöitsijä kävis ite paikan päällä kahtomasa ja tutkimasa tilanteen.
Mies lupasi ottaa yhteyttä soodamiehiin ja maalareihin, aika näyttää...

Kaiken muun sotkun keskellä rupesimma tekkeen pientä pintaremonttia olo- ja työhuoneeseen. Laminaatit ja tapetit irti ja uuvet tialle. Pienonen katasrooffi...

..mut kyllä tästä selevittään ja kirijatki pääsee josaki vaiheesa takasi omalle paikalleen...

Aurinkoista keskiviikkoo!

Raakkuja ehtimäsä

 Aamusella , poika soitteli ja kyseli että lähetäänkö raakkuja kahtelleen jos löyvettäs. Mikäpä se siinä ku on vappaapäivä, lämmin aurinkoinen aamu, lähetään vaan. Kokkiki innostu lähtemmään mukkaan, tuumas että hän voi kahtua likkojen perrään.
Suunnistettiin hiidenkirnuille ku muutama vuosi sitte sielä käytiin ja sillo löyty raakkuja monen monta litraa.

 Mielenkiintosia luonnon muokkaamia " veistoksia" on nää hiidenkirnut. On siinä vesimassalla ollu melekonen voima, kivenmurikka tai murikat saanu kyytiä jotta tuommoset uurteet on kallioseinämmään syntyny.

 http://hiidenkirnut.com/

Paholaisen liemikirnu.

Raakkuja, siis variksenmarijoja me ei löyvetty mut mustikoita löyty. Likat jaksovat aika hyvin kävellä mehtäsä vaikka välillä rinteet oli aika jyrkkiä. Välillä pienempi likka istahti mustikkapuskan juurelle, keräs marijoja pieneen kätöseensä, pisti marijat suuhunsa ja hetken päästä kellahti selijuun pehemoseen mättäikköön. Naama oli likalla kyllä sen näkönenki että mustikoita oli syöty.
Ämpärit oli saatu suunnilleen puolilleen ku sanon että eikös se alakas olla kahavitauvon paikka. Hyvä kahavipaikka oli  kallionn päällä, sinne piti vaan ensin päästä. Kyllä kannatti kivuta rinne ylös oli niin  mahtavat näköalat ja tuuleskeli oikeen mukavasti. Kumma kyllä, pikkuisia kärpäsiä, liekkö mäkäräisiä tai jotaki sen tapasia oli ylhäällä palijo enemmän mitä alahalla. Likatki kattovat tarkasti eväsleipiensä päällystää ennenku haukkasivat ettei vaan sattus tuoretta lihhaa suuhun menemään.

Likat ja pappa lähtivät kahavitauvon jäläkeen meneskelleen autua kohti, poijan kans jatkettiin poimimista jotta saatas ämpärit täyteen. Vartin yli kakstoista huutelin mehtäsä poijalle että misä päin mahat olla. Mittää ei kuulunu, oli kaiketi menny kallioitten toiselle puolelle. Vähä ennen yhtä soi puhelin, - alahan jo tulla sieltä, mää oon jo täälä autolla.

Oli oikeen mukava ja onnistunu marijaretki. Kaiken kruunas vielä se ku tulimma poijan asunnolle niin päästiin suoraan valamiiseen ruokapöytään. Miniä oli kokkaillu todella herkullisen intialaisen aterian, meinas mennä kieli mukana, oli sen niin hyvvää.

Kiitos tästä päivästä !

" Soodasota" jatkuu

 Alakuviikosta sai remonttimiehet ulukoseinät puhallettua soodalla. Parvekkeelle oli tullu melekoset kerrokset soodavettä vaikka pohojanmaalle lähtiesä teippasimma ikkunat ja laitomma ison muovinki vielä suojaksi. Tähän päivään saakka annettiin sotkun olla mut haju alako olla niin karsee että pakko oli siivota. Osa soodasta oli märkää osa kuivaa. Kuivunutta sooda joutu rappaamaan ja harijaamaan jotta sen sais mahollisimman suurelta osin irti ja imurilla loput. Kastelukannulla ja ämpäreillä kannettiin vettä laattialle jotta sen sai hyvin huuleltua. Lattian ja seinän rajasa on pari reikää joista on ulkonevat putken pätkät jotta vesi valluu pikkusen kauemmas eikä alakerran parvekkeelle. Toki sitä jokuverran pakostaki tippasee alakertaanki mut suurin osa kuiten lenti mukavasa kaaresa takapihan asvaltille.  Ikkunat on vielä pesemättä, ootellaan josko nuot pesis joku muu ku mää.

Pohojosen puolen kammarin tuuletusikkuna on tämän näkönen. Osaksi kuivunutta soodaa on välisä vaikka kuin. Lasien pinnat kaikki töhönän peitosa, ulukopinta tietysti pahiten. Kaiken aikaa on ikkunat auki jotta soodan katku häviäis, inhottavan tunkkanen haju tullee kostuneesta soodasta.
 
Että tällästä tännään.

Mukavan lepposta perijantaita lukijani!