tiistai 26. marraskuuta 2013

Kämppä alakaa muistuttaa kotileipomua

Nelijä uutta aikaansaannosta hajettiin hetki sitte. Toivottavasti tillaaja on tyytyväinen.
Toinen tillaus, gluteenittomia pikkuleipiä synttärijuhulille.
Ischelin pikkuleipä ohojetta hieman muuttelin.

250 g voita / margariinia
3-3,5 dl jauhoja ( glut.jauho+riisijauho+maizena)
1,5 dl sokeria
vähä vajaa desi manteli+pähkinäjauhoo * jauhoin ite sekotuksen*
1 tl vaniljasokeria
ripaus kanelia

Sekotettaan tiivis taikina. * taikina oli yön jääkaapisa mut ei oo välttämätöntä )
-kaulitaan 3mm paksuseksi
-otetaan muotilla pikkuleipiä, joka toiseen tehhään reikä * omenapora kätevä täs hommas*
-paistetaan 180 asteesa n. 15 min, ei saa ruskistaa
- jäähtyneisiin pikkuleipiin vadelmahilloa välliin 
Edellisten pikkuleipien sivutuotteena tuli " omenaporanreikiä" joista kasasin pieniä kukkasia. Koristelin pienet pikkuleivät pikeerillä.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Epävarmuutta ja merkkejä

Tämän sunnuntain sanankohta löytyy Tuomarien Kirjan luvusta 6 jakkeesta 11 luvun loppuun.
Luku kertoo miehestä nimeltään Gideon joka oli puintihommisa korijaamasa vilijaa talteen vilollisten käsistä. Hänelle ilimestyy Herran enkeli joka ilimottaa Gideonin olevan sotaurho joka pelastaapi Israelin kansan midianilaisten kynsistä. Uutinen oli Gideonille järkytys, sillä hän tiesi oman sukunsa olevan kaikista heikoin ja hän itse vähäisin isänsä perheessä.

Vaikka enkeli tekkee suoranaisen ihimeen Gideonin tuomalle uhrilahjalle. Koskettaen kalliota sauvallaan josta lähtee tuli mikä polttaa ja kuluttaa kaiken lihan ja leivän, siitä huolimatta myöhemmäsä vaiheesa Gideon vieläkin on epävarma ja eppäilee. Hän laittaa Herran koetukselle; " Jos sinä aiot vapauttaa Israelin minun kädelläni, niin kuin olet puhunut, niin katso ( jae 36 ). Sitte hän puhhuu Herralle suunnitelmansa kerityistä villoista miten ne tulis olla aamulla kasteesta märijät ja muu maa kuivaa. Se olis merkki mikä vahvistas ja  poistas eppäilyksen.

Ja tapahtuu niin. Gideon sai kaipaamansa merkin. Kovin oli Gideonin sydän epävarma ja eppäilevä ku toistamisseen laitto merkin, mutta nyt kosteus tulis olla toisinpäin. Herra näki Gideonin epävarmuuden ja antoi tapahtua niin kuten Gideon pyysi.

Miten usein sitä löytää ittensä vastaavanlaisesta tilanteesta laittelemasta jonkulaisia merkkejä Jumalalle saahakseen varmistusta ja vahavistusta omaan epäuskoonsa ja eppäilyynsä. Jos ja kun sisimmässään kokkee että mun tulis tehä näin, eikä oikein tiijä onko se vain mun oma ajatus. Jonkulaisen merkin laittaminen saattaa tuuva merkityksellisen ratkasun asijaan. Voi olla niinki ettei merkkiin tuu vastausta, sillo se ajatus on ollut vain mun ommaa, ei Jumalalta saatua joten sen voi unohtaa.
Jumalan sana itsessään on vahavistavvaa. Senpä takia sitä tulis lukia mahollisimman palijo. Jumalan sana on elävä ja voimallinen, se ruokkii hengellistä elämää kun Pyhä Henki luetun sanan kautta synnyttää uskoa.

Jotku taas oottavat merkkiä Jumalalta siinä mielesä että kyllä minä sitte uskon ku nään. Kuten eräskin sanoi;
" jos Jumala kerran on niin kai hän sitte joskus tullee elämääni jos on tullakseen".  Aivain kuin ihmisellä itellään ei olis sen asijan kans mittään tekemistä.
 Kuitenkin sana opettaa; "Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä". Jaak.4:8

Valtavimman ja suurimman merkin asettaminen Jumalalle vaatii uskallusta ja rohkeutta. Sitä merkkiä laittaessa ihimisen omat yritykset ja ylypeys ovat karisseet pois, jälijelle jää vain sanat; tässä oon, tule ja tee elämälleni mitä tahot. Rohkeutta se vaatii sen takia, koska laitettuasi tälläsen merkin annat Jumalalle luvan tarttua elämääsi. Eikä sen jälkeen voi tietää mitä hän tekee, mihin hän johtaa.
Tietää vain sen että elämä on annettu turvallisiin käsiin , Jumala pitää hulluistaan huolen. :)

Siunausta päivääsi !

Tään aamun aikaansaannos talo numero viitonen.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Taikinaa..taikinaa..trallallaaa...

Ollu vähä kiirusta rakennustyömaalla. Kolome annosta piparitaikinaa tuli taas väännettyä ja käännettyä hieman erilailla mitä aikasemmin. Riittää kai tuosta syyvä joksiki aikaa.. :)



perjantai 15. marraskuuta 2013

Ujostuttaako?

Mäkelän Martti ja Reeta oli kutsuttu naapurriin iltakahaville. Siinä kahavia ootellessaan  miehet puhelivat niitä näitä tavallisia asijoita. Talon tyttö, nuorimmasta päästä oleva kohta esikoululainen rupatteli ja puhua päläpätti naapurin emännälle omia juttujaan. Naapurin Martti huomasi tytön puhelijaisuuven ja kysäsi tältä:
- Ossaako se tämä tyttö ujostella?

Tyttö ei kommentoinut asijaan mittään vaan juoksi keittiöön.
Keittiösä hän kysy äiteeltään: - Äiti miten ujostellaan?
Äiti oli hieman ihimeissään tytön kysymyksestä miksi tämä sellasta miettii.
- No ku Marttisetä kysy että ossaanko ujostella, enkä tiijä mitä se tarkottaa.

Ujous
Ujoutta ei kaiketi ole pystytty tutkimmaan että mistä se johtuu. Sitä voi olla monenlaista ja se voi ilimetä monisa erilaisisa tilanteisa. Vaikeintahan se on sillon jos se häirittee ja hankaloittaa joka päivästä elämää.
Saattaa olla että ihimisten kans joutuessaan juttusille alakaaki niin jännittään ettei saa sannaa suustaan.
Vaikuttaako ujous itsetuntoon tai itsetunto ujouteen, tai onko vaikutusta ensinkään.
Koetaanko ujous ylleensä kielteisenä vai löytyykö siitä myös myönteisiä näkemyksiä.

" Maija Kuokkanen artikkelissaan; http://www.terve.fi/elamanhallinta/ujous-osa-temperamenttia
 Ujous on osa synnynnäistä temperamenttia, jonka kanssa voi oppia elämään. Tärkeintä on, että ujo ihminen hyväksyy oman temperamenttinsa ja arvostaa itseään.
Kuokkanen korostaa , ettei ujous itsessään ole negatiivinen ominaisuus, vaan siihen sisältyy paljon hyvää. "Ujo on usein empaattinen ja herkkä, hän osaa antaa toisille tilaa ja aistii herkästi ympäristöään ja toisten ihmisten tunteita. Jos oma ujous tuottaa itselle kärsimystä, ymmärtää tällainen ihminen paremmin inhimillistä kärsimystä yleensäkin. Ujouteen sisältyy myös kärsivällisyyttä, vaatimattomuutta, hienotunteisuutta ja vastuuntuntoisuutta, Kuokkanen luettelee. Sinänsä hienoissa luonteenpiirteissä, vastuunottamisessa ja hienotunteisuudessa on kuitenkin löydettävä sopivat rajat; liian kiltti ja vastuullinen ei tarvitse olla vaan ujonkin kannattaa opetella pitämään puolensa, olla terveesti itsekäs."

Sosiaalisten tilanteitten peleko
Meleko monelle on jääny kouluajoilta pienonen trauma siitä ku joutu menemään luokan etteen lukkeen ite kirijottamansa aineen tai laulutunnin pakkolaulamisesta että sais jonkukaanmoisen numeron tojistukseensa. Hyvin heleposti saatettiin sanua että  toinen on ujo ku ei halua laulaa tai sitte se ei vaan kehtaa.

"Tavallista ujoutta ei pidä sekoittaa sosiaalisten tilanteiden pelkoon, joka tarkoittaa elämää vähemmän tai enemmän rajoittavaa jännitystä ja pelkoa sosiaalisissa tilanteissa. Sosiaalisten tilanteiden pelko voi kehittyä esimerkiksi traumaattisten kokemusten seurauksena ilman että ihminen on temperamentiltaan ujo.

Ujous on osa synnynnäistä temperamenttia, jonka kanssa voi oppia elämään. Tärkeintä on, että ujo ihminen hyväksyy oman temperamenttinsa ja arvostaa itseään.
 Ujous on siis temperamenttipiirre muiden joukossa ja siitä seuraa omanlaisiaan tapoja toimia ja tuntea. Ihminen kuitenkin muuttuu ja harjaantuu esimerkiksi ujonakin menemään mukaan eri tilanteisiin. Sosiaalisten tilanteiden pelko sen sijaan vaatii monesti hoitoa. Maija Korhonen "

Täältä lissää aiheesta  http://www.city.fi/yhteiskunta/kun+ei+kehtaa/1663


torstai 14. marraskuuta 2013

Maijan tarina

" Elin pussissa, mistä ei näyttänyt olevan ulospääsyä. Minun ulospääsytieni olisi ollut se, että olisin jälleen painanut totuuden syvälle sisinpääni ja pyytännyt anteeksi sitä, että olin ottanut asiat puheeksi.
En kuitenkaan voinut tehdä niin."
Vanhoillislestadiolaisen Maijan lapsuus särkyi jo varhain kun hän joutui seksuaalisen  hyväksikäytön uhriksi. Siitä alkanutta traumaattista tapahtumasarjaa pahensi perheessä ja lähiympäristössä vaikuttanut vaikenemisen kulttuuri, joka mahdollisti hyväksikäytön jatkumisen.
Tässä kirjassa Maija kertoo lapsena koetusta seksuaalisesta väkivallasta sekä sen torjumisesta, unohtamisesta ja palautumisesta mieleen aikuisena. Yritykset purkaa lapsuuden tapahtumia oman lähipiirin ja uskonyhteisön kenssa johtivat uudenlaisiin vaikeuksiin.
Maijan lisäksi teoksessa kirjoittavat eri alojen asiantuntijat. Heidän teksteissään tarkastellaan traumatisoitumisen ja toipumisen prosessia, uskonnollisen yhteisön ja väkivallan kytköksiä, uskon ja moraalin välistä yhteyttä sekä hyväksikäytöstä puhimista ja siitä vaikenemisesta.
Kokonaisuutena teos on vahva yhteiskunnallinen puheenvuoro mutta myös kertomus uskosta, rohkeudesta ja selviytymisestä.

Toim. Johanna Hurting & Mari Leppänen

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

iiikk...marraskuu ei vielä puolesa välisäkkään...mulle iski hinku tehä piparitaloja....kuis tästä taas selevijää....

 Osat paistettu...siitä se lähtee...
 ..pikeeriä pintaan...
 ..eka ...sukulaku palasia katosa...
 toka..pikeeristä pursotettuja koristeita lumihuitalilla ja helemillä..
 kolomas...korkeempi tönö sai katolleen sydänkoristeet...
nelijäs..vähä toisenlaista mallia...katon tein kaulimalla hegelmätoffeeta ( Lidlistä appelsiinin makusta) josta leikkasin paloja ja ladoin ne katolle....

Talot lähtee srk;aan myyntiin, ei meillä näin palijo piparia syyvä. :)
Mukavaa sunnuntaita !

lauantai 9. marraskuuta 2013

Runon aika

Loppuuko syksy

Ei näy syksylle vielä loppua,
mutta onko talvellakaan vielä hoppua.
Tulee tänne aikanaan,
tuo lumen tullessaan.
Saisi halla maata panna,
ettei väki rapakkoa sisään kanna.
Yläkerran herra säät säätää,
lumet viskoo ,maat jäätää.
Turha luontoa vastaan taistella,
aamulla vain ilmaa haistella.
Pihaa laasta , lunta luoda
roikkaa auton kylkeen tuoda.
Sillä lailla selviää,
vaikka olis mikä sää.
Suomen säässä selviää,
kunhan jaksaa yrittää.

Kohtakankaan Runoratsu

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Lumihuntu valkoinen peitti tienoon, metsän puut..

 Jokohan se sateli pysyvän lumen....
 Täälä ne jossain on...tuosa...yks...kaks..ähh..kivi...kolomas...
 Kai se on vaan kaivettava ei täs muuten  saa kupuansa täyteen.
Täh? Mikäs ääni tuo oli?

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Juustokakkua ja vähä muutaki pikkumakijaa

Iltapäivällä on tulosa vieraita joten eilinen ilta meni osaltaan leipomistouhujen merkeisä.
Kauramyslikeksejä, pieniä sydänleivoksia ja juustokakkua. Eiköhän näillä kahavittelusta selevitä. :)
Juustokakku on tosi heleppo tehä ja onnistuu aina. Tähän kakkuun kokki halus vielä lisätä omenaviipaleita juustokerroksen alle antammaan extra makuelämyksen. Paistinpannulle voita ja siirappia, omenaviipalleet siihen hetkeksi aikaa ässehtimmään. Ku ovat pikkasen pehemenneet nostellaan viipalleet vuokaan kakkutaikinan päälle ja juustomaitomassa kaajetaan omenoitten päälle.
Nopia juustokakku

pohoja:
  2munnaa, 1 dl sokeria,
2,5 dl jauhoja, 1 tl leivinjauhetta
100 g sulatettua voita 
Kaikki aineet sekotettaan sekasin
ja kaajetaan irtopohojakakkuvuokaan

täyte:
2 munnaa, 2 dl sokeria,
3 rkl jauhoja, 2 tl vaniljasokeria,
2 prk. tuorejuustua, 2-3 dl maitua
Aineet sekotettaan sekasin ja
kaajetaan pohojan päälle.
Kakku paistettaan 150 asteesa tunti.

Pohojaan voi käyttää myös rahkaa, jukurttia, kermaviiliä tuorejuuston asemasta, kunhan mittasuhteet suunnilleen säilyy.  Sitruunan raastettu kuori ja mehu antaa tosi piristävän makuelämyksen jota kantsii kokkeilla. Jokkainen voi kehitellä ja keksiä omat lisukkeensa täytteen joukkoon ja saaha aikaan mitä ihanempia makuelämyksiä.

Makosaa sunnuntaita. :)


Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...