tiistai 31. joulukuuta 2013

Aika mennee ku siivillä...

...kun sais sua lujasti rutistaa, pitää
sua kainalossani, olla vaan.
Minä rakastan sua, sanon
sen silmät kyynelistä kosteina,
minä rakastan sua.
Minä rakastan sua.
En tiedä mikä tuli, mutta
kyyneliä saan poskilta kuivata.
Nuo sanat paperilla ovat vain sanoja,
jotka eivät pysty välittämään
kuin pienen osan siitä 
mitä sydämessäni on.
Ei sitä pysty koskaan
sanoiksi pukemaan,
se on paljon enemmän-
se on rakkaus.
11.11.1980 -kokki-

Mistä kaikki alako?
Kaikki alako kevväällä 1979 ku satuin menemään yksille 60-vuotis synttäreille. Synttärisankari oli kokin isä, tuleva appiukkoni, vaikken sitä sillon vielä aavistanu. 
Kokki, tuo punasiniruutupaitanen nuori mies seiso oven pielesä, seuras ja vilikuili siihen suuntaan misä istun. Sanoinki mun tyttökaverille jonka kans olin juhuliin tullu; - nuo pojat tuola ovensuusa vahtaa meitä, elä kato etteivät huomaa, että me tiijetään.

Kokin vanahemmilla oli puutarha ja he tarvivat tuona kevväänä sinne työntekijää kesäkuun ajaksi jotta seleviäisivät myyntisesongista. Kokki oli sanonu isälleen, että pyytäkää sitä tummatukkasta tyttyä, joka oli sillon synttäreillä.
Minähän menin heille kesäksi töihin. Eihän mulla ollu minkäänmoista käsitystä, ei koulutusta eikä kokemusta kukkien kasvattamisesta, taimien istuttamsesta, myyntityöstä jne. Kokki oli hyvä opettaja. 
"Juhannuksen lähestyessä kiirekkin hellitti ja minäkin jäin eräänä päivänä töihin kotiin. Tänä päivänä jotakin liikahti sisimmässäni.
Päivän mittaan istutuimme kasvihuoneesa ja perkkasimme petunioista vanhoja kukkia pois. Siinä kun kahdestaan saime olla, niin huomasin pitäväni Marusta.
Ei sillon vielä uskallettu toisilekkaan tunteistamme puhua, vaikka varmasti se oli sillon molemmin puolista ihastumista ja tykkäämistä". / kokki

Kesä meni ja seuraava talavikin. Meijän hyvin alakaneeseen stoorin oli tullu epävarmuus, mun puolelta sellanen oottelun aika, että katotaanpa ihan rauhasa mikä tää kaveri oikeen on miehijään.
Oliko mies tosissaan uskoontulossaan ja mun suhteen, vai esittääkö jotaki teatteria.
Mulle noilla asijoilla oli tosi suuri merkitys koska olin ite tullu uskoon reilu vuosi sitte. En voinu ennää ajatellakkaan alakavani suhteeseen sillä mielellä, että ollaanpa täsä hetken ja heivataan sitte toinen pihalle.

"Uskoontulo toi elämääni paljon uutta. Minä olin varma, että jossain vaiheessa vielä olisimme Marun kanssa yhdessä. Sitä asiaa saatoin todistella hänelle kirjeden välityksellä. Hän kun ei oikein suostunut keskustelemaan". / kokki

Niihän siinä sitte kävi että kaikkien väärinkäsitysten ja eppäilysten jäläkeen syyskesällä -80 kaikki muuttu totaalisesti. Yhesä yösä. Näin unta meijän häistä ja ku siitä heräsin, olin niin rakastunu, niin rakastunu ku olla ja voi. Samantien olis pitäny päästä tunteista kertomaan.

"Muistelen eilistä päivää ja sen onnen hetkiä.
Muistan sinun läheisyytesi
  kätesi, silmäsi
  ja huulesi.
Muistan miten otit minut
pienen tytyön syleilyysi
ja rutistit minua.
Nyt miulla on ikävä
ja seuranani 
rakkaat muistot sinusta".
syystalavella -80 -maru-

Eikähän siinä sitte menny aikaakaan ku alomma seurustelleen, mitä kesti kaks viikkoo ja mentiin kihiloihin. 
 Heti kihilajaisten jäläkeen kokki lähti kolomeksi kuukaudeksi opiskeleen. Tuona aikana posti kululuki aika tihijään.
"Kirjoittamiani kirjeitä ja kortteja tuon kolmen opistokuukauden ajalta on 47 kappaletta. Paksuimmassa kirjeessä oli 14 arkkia molemmin puolin kirjotettuna - siis 28 sivua. Se ei ollut mahtunut yhteen kirjekuoreen, joten posti vei sinä päivänä kaksi kirjettä Marulle". / kokki
 Mää muistan ku isä tuli kylältä ja toi postin tullessaan. -On se mahotonta touhua ku kaks kirijettä samalle päivää, oli isän kommentti ku kirijeet mulle anto.

Kolome kuukautta tuntu mahottoman pitkältä ajalta vaikka kokki kävi sieltä muutaman kerran lomallakin. Kolome viikkua opiston päättymisen jäläkeen oli häät vuojen viimmesenä päivänä.
Siitäpä se alako yhteisen elämän taival....ja jatkuu...
Aika on menny ku siivillä, voi hyvänen aika sentään.  Mukava on muistella menneitä päiviä. 

Lainaukset ja runot ovat kirijasta "Sanoja rakkaudesta". Sen kokki teki 30-vuotishääpäivän kunniaksi kolome vuotta sitten.

 Hyvvää ja Onnellista Uutta Vuotta!

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Pimijää ja valua

Kyllä on pimijää. Pimeyttä lissää entisestään lumen lähtö. Maa alakaa olla lähes musta, mitä ny mehtäsä vielä jonkuverran lumen ripppeitä. Herkemmille ihimisille tällänen kaamoskausi saattaa tuottaa ahistusta ja jopa pahempaakin masennusta.
Ovat keksineet mitä erilaisempia keinoja ennaltaehkästä ja välttää  masentumista. Yks konsti on valohoito. Siihen tarkotettuja valolamppuja saa ostaa kaupasta. Vissiin niihin lamppuihin on laittettu jotakin "ylimäärästä" plusenergiaa mikä sitte säteilyllään johtaa ihimiseen mielialankohennusta.
Lampun teho ja vaikutus on kai sitä suurempi mitä enemmän istuu ja oleskellee valon vaikutuspiirisä.

Viime aikoina on sähkökatkokset häirinneet ihimisten elämää. Kaiken sen pimeyden lisäksi, mikä on luonnostaan ulukona, moiset katkoset ovat tosi epämukavia.
Kynttilöille ja paristokäyttösille valloille ollu käyttyä melekosesti.

Muistan miten jännää se oli kakarana ku tuli sähkökatkos, koko talo oli ykskaks pimijä. Kaikki lähti hakkeen kynttilöitä. Kynttilät oli aina vähä hukasa, ei niitä koskaan oltu laitettu sillaitte että olisivat heti olleet saatavilla. Kynttilän valosa liikuttiin huoneesta toiseen. Ei passannu juosta ettei liekki sammunu. Jännää oli ku valo heitti epämääräsiä varijoja seinille...hu ..huuu...mielikuvitus lähti laukkaan.
 
Raamatusaki puhutaan pimijästä. Ihan jo luomiskertomuksen yhteyvesä mainitaan miten pimeys oli syvyyden päällä. Jumala loi auringon ja kuun erottamaan päivää yöstä. Hän pani ne hallitsemaan päivää ja yötä, erottammaan valon pimijästä.
Pimijä liitetään monesa kohtaan asijoihin, jotka vaikuttaa synkille ja kielteisille. Vanahan testamentin puolelta löytyy mitä erilaisempia mainintoja pimijästä: pimijän ja synkeyven maa, syvyydet pimijän peitosta, pimijän kauhut ovat heille tutut. Ei kovin mieluista eikä mukavaa luettavaa. Sanotaanpa vielä olevan heitäkin jotka tekevät pimijän valakeuveksi ja valakeuven pimijäksi.
Ei siis oo ollenkaan huono juttu eikä turhaa  Luukkaan  kehotus:
" Katso siis, ettei valo, joka sinussa on ole pimeyttä." Luuk.11:35
 
Luvusa yheksän, jae kaks Jesaja sannoo; " Kansa, joka pimeydessä vaeltaa näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.
Muutamia päiviä sitte me juhlittiin Jeesuksen syntymää, sitä juhulaa mistä Jesaja tuosa eellä olevasa jakkeesa ennustaa. Raamatusa on useitakin jakkeita joisa puhutaan samasta asijasta.

"Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus". Joh. 1:4
"Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan". Joh. 1:9

Myöhemmin ku Jeesus oli alottanut oman työnsä, vaeltaen kansan keskellä puhuen Jumalan valtakunnasta ja parantaen sairaita, hän puhui heille sanoen: " Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus". Joh.8:12

Valolampun vaikutukset saattaa olla aika hyvät ja siitä ainaki hetkellisesti saa apua ja mielen piristystä pimijän keskelle. Mutta huomattavasti paremman ja pitkäaikasen vaikutuksen antaa taivaallinen valohoito. Siihen valohoitoon ei tarvi tilata vastaanottoaikaa eikä ostaa lamppuja, päivystys on auki ympäri vuorokauven.
Valohoito on kaikille ilimasta ja mahollista.  Riippuu täysin siitä onko ite valamis elämään taivaallisesa valohoijosa vai haluaako sitä jatkaa pimijän tien kulukijana.
Taivaalliseen valohoitoon ei vaikuta sähkökatkokset eikä kaamosajan synkkyys. Se on aina yhtä tehokasta, lohduttavaa ja parantavaa. Kannattaa kokkeilla.





 



perjantai 27. joulukuuta 2013

Joulun jäläkeistä elämää

Hyvvää joulun jäläkeistä elämää.
Mikä murhe ja suru liene taivahassa ku on parin päivän ajan tipottanu vettä siihen malliin että alakaa pihanurmikko kohtapuolin näkkyyn.
Lähes kolomenkymmenen sentin kinoksista oo jälijellä ku rippeet. Pihamaa on mahottoman loskan peitosa, tiet märkiä ja tietysti osaltaan luikkaitakin. Enpä muista tällästä joulunaikaa olleen ....

Pimijääki on vielä ja mahoton tuuli. Mahtaako se pukata jonkusortin myrskyä tänne pohojolan perille ku tuollalailla nuita männyn oksia riuhtoo. Mene ja tiijä mitä aikoo mut kovasti on sääkirijat menny sekasin.
Tai onkohan sittenkään. Jospa kaikki onkin tarkkaan harkittua ja tiedostettua, että justilleen se näin pittääki mennä.

Joulun jälkeinen elämä tuntuu kohtuullisen mukavalle. Ei juurikaan tullu liikoja ahamittua jouluherkkuja että olis joutunu ähkystä kärsimmään. Maha ei kovin kauheesti tykänny siitä että samalla kertaa söi monenlaista sekasin. Kuten ny jokkainen tietää että jouluruokapöyväsä on senki seittemmää eri sorttia joita lattoo lautaselleen, siinä määrin ku luulee pystyvänsä syömään. Lautasen ku sai tyhyjäksi nii seuraavan puolen tunnin aikana saikin kahtella " hotelli helepotusta".
Karkkien ja suklaan kans oon ollu tosi maltillinen, eikäpä oo juurikaan tarvinnu pääsärystä sen takia kärsiä.  Liijallinen suklaan syöminen herättää mun pääkopasa ne " pikkuriiviöt" jotka alakaa takomaan pienillä nuijillaan ottalohkoon siihen tahtiin että sillo tietää, tää päivä tullaan viettämmään petisä. Jonkusortin migreeniä kai se on. Ei oo koskaan tarkemmin tutkittu asijaa, oon vaan teheny oman diaknoosin laskemalla asijoita yks yhteen.

Mutta tuonki asijan ku tietää nii oppiihan sitä ihiminen laittaan ihtelleen rajotuksia. Ei se aina heleppua oo, en sitä sano, mut antaahan se mukavan olon ja tunteen ku huomaa että minähän selevisin tuosta kiusasta. Ihimisen ihtetuntoonhan se kai vaikuttaa. Asettamalla itelleen tiettyjä rajotteita, niistä ku seleviää ja pääsee tilanteesa niinsanotusti voitolle, sehän jos mikä vahavistaa ja kasvattaa ihimistä sisäisesti. Yhen kerran ku selevijää voi selevitä toisenki kerran. Riittävän monesti ku toistuu nii siitähän tullee ajankans elämäntapa. Jos sitte käykin niin että repsahtaa ja suklaata mennee likaa, sitte vaan kärsitään pääkivusta ja alotettaan homma alusta.

Elämäsähän on muutenki kaiken aikaa mitä erilaisempia kiusauksia ja houkutuksia joittenka ympäröiminä jouvutaan elämään. Ihimisen pakottava tarve saaha ottaa ja tehä semmosta mistä tietää että sen ottamisesta tai tekemisestä on tietynlaiset seuraukset ihtelle. Siitä huolimatta sitä joskus vaan ottaa ja tekkee vaikka tietää miten käy, sitte saa kärsiä ommaa tyhymyyttään.

Se on elämää, just sitä semmosennaan ku se on. Kukkaan ei välty kiusoilta, kukkaan ei kykene täysin olemaan ja elämään niin etteikö jollaki elämänalueellaan repsaha. Me ku ei olla täyvellisiä.
 Kysehän ei ookkaan siitä misä asijasa sitä repsahtaa vaan siitä että aina voi alottaa alusta.


Kommentointi lootaan viestis jätä, kiva tietää sun lukevan tätä. :)


tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulurauhaa

Joulussa tärkeintä ei ole se mitä silmin nähhään, korvin kuullaan, suulla maistettaan
vaan se että saa tuntea Joulun Herran.

Siunattua Joulua sinulle!

torstai 19. joulukuuta 2013

Meinas alakaa pipo kiristämmään

Täsä päivän tuumaillu ja miettiny ommaa ihteeni, hieman piilosalla olevaa luonteenpiirrettäni mikä joskus putkahtaa esille. Sillo tartun ja takerrun asijoihin jotka mun mielestä mennee pikkusen niinku väärin.
Tilanne yhtäaikaa harmittaa, tekee surulliseksi ja ärsyttää. Se herättää sisikunnasa semmosen operaation mikä purkaantuu ulos tavalla tai toisella.
Tarttumista pikkuseikkohin voijaan kutsua kaiketi myös nipottamiseksi, niuhottamiseksi, pipon kiristymiseksi jne, mut joskus sekin kai on paikallaan.

No kaikki alako siitä ku ilimottauvun siihen piparitalokilipailuun. Mikä pettymys. Ei mun menestymiseni osalta, sillä todennäkösesti oon kymmenen parhaan joukosa. Vaan pettymyksen tuotti se miten kisa on järijestetty, kisan järjestäjien toiminta.
 Kilipailutalot piti olla SantaPark Shopisa viimmeistään 8.12. jolloin päätty ilimottautuminen. Talot tais ilimestyä feispuukkiin 10.12., SantaPark ilmoitti että taloja on kaikkiaan 29.  Kuvat oli aika huonolaatusia ja kuvattu osasta niin ettei taloista juurikaan saanu selevää miltä ne näyttää. Päivän päästä taloja oli ilmestyny kaks lissää vaikka ilmottautumisaika oli päättyny kaheksas päivä.

Viikon aikana seurailin tilannetta miten kisa kehittyy. Yks kaks iski tajuntaani semmonen tosiseikka että tää kisa on ihan ....sanonko mistä.
Feispuukin äänestyshän perustuu vallan siihen että leipuri ite on feispuukisa. Mitä enemmän kavereita sitä paremmat mahollisuuvet saaha iso määrä tykkäämisiä.
Täsä vaiheesa mua alako harmittaan että olin lähteny mukkaan kilipailuun, vaan eipä voinu peruakkaan.

Muutama talo joita ei oltu tykätty kertaakaan, ku toisella talolla saatto olla jo toista sattaa tykkääjää. Miten tällänen olis tasavertasta osallistujien kesken.

Lähetin viestiä SantaParkille, kysyin miten tällä tavoin järjestettyä kisaa voi pittää tasavertasena osallistujien kesken, en saanu vastausta. Sen sijaan ilmottivat vaan että halusivat järijestää hyväntekeväisyystempauksen, eikä tulis pohtia tuommosia kysymyksiä. Toisin sanoen kilipailun luonnetta ja järijestlyä ei saanu kyseenalaistaa. Kummallista perin kummallista.
 Kilipailuun tuodut talot myydään ja niistä saatu tuotto mennee hyväntekeväisyyteen. Leipuri sai itse valita haluaako antaa talonsa myytäväksi, mut se ei ollu ehtona kilipailuun osallistumisseen. 
Mua alako pännimään  tuollanen toimintatapa että kisaajat ovat eriarvosesa asemasa eikä kilipailun järijestäjä siihen korvaansa lotkauta.

Toinenki asija mikä alako ihimetyttään ja kummastuttaan järijestäjän touhuisa. Kilipailusa on mukana talo joka oli kulijetuksesa menny rikki. Leipuri oli yrittäny korijata sitä mut ei ollu saanu talua korijattua alkuperäsen näköseksi. SantaPark on kuvannut kisaan korjaillun talon.
Feispuukisa talosta on leipurin ittensä ottama ja laittama kuva alakuperäsestä talosta.
 Feispuukisa ihimiset äänestää ehyttä, alakuperästä talua kun taas liikkeesä äänestäjät äänestää korjailtua versiota. Järijestäjä kiitteli lisäkuvasta josta näkkee hyvin yksityiskohtia. Yksityiskohtia joita ei liikkeesä olevasa talosa oo lainkaan. Vaikuttaako reilulta?

Kyllä tuollanen toiminta sai mun sisuskalut kiehummaan ja pipon pikkasen kiristymmään. Mut onneksi mulla on kokki joka löysäs mun höyryventtiiliä ja katkas piposta kuminauhan.
Sano että eihän tuollanen kisajärijestely ihan oikeen oo vaan asijalle ku ei voi mittään niin parempi ku antaa asijan olla.


Pitänee kai sitä kuiten lauvantaina mennä kauppakeskukseen kuulemaan kenen talo voitti kisan, samalla näkkee joulupukinkin. Hän ku toimii virallisena kilipailutulosten ilimottajana.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Synttärilahaja

Pikkuneitin viisvuotis synttäreitä juhulittiin lauvantaina. Lahajaksi jotakin mikä säilyy pikkasen pitempään.
 Tunikan virkkasin aika ohkasesta langasta samalla mallilla millä tein lila-punasen tunikani.
 ( http://mummelinmutinoita.blogspot.fi/2013/04/haarukkapitsia.html )



Kommentointi lootaan viestis jätä, kiva tietää sun lukevan tätä. :)

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Pari ajatusta

Usko on samanlaista kuin rakkaus,
se ei riipu perusteluista, vaan kohteesta. 
Wilhelm Busch

Ilon löytäminen toisen ihmisen ilosta,
on onnen salaisuus.
Georgers Bemanos





Kommentointi lootaan viestis jätä, kiva tietää sun lukevan tätä. :)

lauantai 14. joulukuuta 2013

Marsipaanin alle piilotettu charlotte russe

 Mummun mukelon 5-vuotis synttärikakku.
Tein gluteenittoman kääretortun vadelma-mustaherukkahillo täytteellä. Vuorasin kulhon tuorekelmulla ja ladoin kääretorttupalat kulhoon.
Täyteeseen vatkasin 2 dl kermaa, purkki rahkaa, vähä tuorejuustoo, iso tölökki persikoita ja liemi, 5 liivatetta, vaniljasokeria . Täyte kaajetaan kääretorttupalojen päälle ja annetaan hyytyä yön yli jääkaapisa.
Hyytyny charlotte kipataan lautaselle ja koristellaan.



Kommentointi lootaan viestis jätä, kiva tietää sun lukevan tätä. :)

torstai 12. joulukuuta 2013

Joulu tulla jollottaa

Montakos aamua vielä aattoon?
Jos oikeen laskin niitä taitaa olla ykstoista.
Ootahan muistanu että tää aika on just se jollon tontut kulukee ja kiertää.
Meille jos tulevat joutuvat ottaan tikapuut mukkaan mikäli aikovat ikkunoista päästä kurkkimmaan.
Toinen vaihtoehto on tietysti että kiipiävät katolle ja sieltä kiipeilyköyven avulla sitte laskeentuvat kerros kerrokselta alas päin.

Kakarana ne nuo tonttujutut oli jänniä ja tärkeitä. Joulupukille kirijotettiin usijampiaki kirijeitä. Paperin palaset joihin olin toivelistani räntänny rullasin rullalle ja sijon kiinni potkukelekan käsinoijaan villalangalla.
Olihan se aamullä jännää mennä kahtommaan oliko paperirullat vielä paikallaan vai oliko ne hävinneet.
Toivelistat eivät täyttyneet kokonaisuuessaan koskaan ne ku tais olla ylimitotettuja. Joka joulu kuitenki muutaman lahajan sai. Tavallisesti ne oli ihan käyttötavaraa, vaatetta ja harrastusjuttuja.

Palapelit oli sellanen joita saatiin lähes joka joulu. Niitten kokuamisesa meni aika mukavasti. Yks joulu saatiin kolomen tuhannen palan palapeli jota tais koota koko porukka.
Värityskirijat oli mulle mieluisia ja ompelukuvahahamot. Kaikkihan tietää ompelukuvahahamot?
Pahaville piirretty kuva joihin oli merkattu pisteillä reikien paikat.
Ekana tökittiin toppaneulalla reijät, sitte villalankaa neulaan ja ommeltiin hahamon reunat.
Jos kuvasa oli esimerkiksi tyttö jolla mekko ja kukkia. Mekko piti ommella eri värillä kuin tukka. Samoten kukat piti olla eriväriset.

Nykysin ompelukuvisa on valamiiksi tehyt reijät jotka ovat aika isot verrattuna kuvan kokkoon. Toki isosta reijästä lapsen on heleppo pujottaa neula, mut lopputulos ei oo niin kivan näkönen mitä vanahanaikasisa.
Reikien tökkiminenhän oli kehittävää, se vaati tarkkuutta ja kärsivällisyyttä.

Tehhäänkö lelut nykyään liijan valamiksi ettei niitten kans sitte jaksakkaan leikkiä. Ei jää tillaa lapsen mielikuvitukselle ku aikuset ovat jo teheneet sen lapsen puolesta.
Tästä hyvä esimerkki jonka setä kerto. Olivat ostaneet pojalleen lahajaksi hienon paloauton.
Pikkupoika oli tietysti innoissaan repiny paketin auki ja löytäny laatikosta punasen vinkuvan ja  valoja väläkkyvän paloauton. Poika oli hetken aikaa ajellu autolla mut jättäny sen sitte laattialle. Hakenu sen laatikon ja alakanu leikkimään laatikolla, vinkunut ja vonkunut ite, päästellen suustaan moottorin kiihytysääniä sitä mukkaa miten luijaa paloauton piti kulukia.

Olipa niin tai näin, joulu on kerran vuojesa vaan, ja se on kohta.

Ollaan kilttejä, rakastetaan ja muistetaan toisijamme, eikä unoheta sitä mikä joulusa on tärkeintä.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Äläkää hullua yllyttäkö se ottaa asijan tojesta

Nuita piparitaloja ku oon värkänny usijampia niin moni on yllyttäny mua osallistummaan piparkakkutalokilipailuun.  No, mitäs yllytittä, ny oon sitte osallistunu.
 Santa Park järijestää kisan. Talo piti viijä Santa Park Shopin myymälään. Sielä voi käyvä taloja äänestämäsä 8.12. - 19.12. välisenä aikana.
Äänestää voi myös Santa Park facebookki sivulla.

Jotta eiku äänestämmään ihimiset.

p.s. voipihan se olla niinki että kyseesä on ihan tavallinen syntymähulluus :) :)

lauantai 7. joulukuuta 2013

Aika hämäs

Hyvvää aamupäivää. Pikkuhilijaa alakaa päivä valakenemmaan vaikka kello on kohta yheksän. Melekeen pimijää mut ei ihan. Taivasta vasten erottuu mäntyjen rungot kohtalaisen hyvin ja puitten takkaa naapuri talojen ikkunoita, niitä joisa ollaan herätty tähän päivään ja keitellään kaiketi parasta aikaa aamukahaveja.

Aamulla meni aikataulu sekasin. Heräsin ja yritin tiirata dikikellosta lukemaa mitä se näyttää, vaan enhän mää iliman silimälaseja mittään selevää saanu. Numerot oli yhtä samanlaista koukerua kaikki.
Kokki heräs kans; - se on kohta kuus, ja jatko unijaan.
Minäki nukahin ja ku heräsin aattelin nukkuneeni tunnin tai jopa enemmän.

Yritin hilijaa pukia vaatteet päälle ettei kokki herrää, hän ku oli hieman kipiä illalla, viluinen ja kuumeisen olonen. Nukkukoon niin kauvan ku unta piisaa.
Laittelin kahaviveen kuumenemmaan ja vilikasin keittiön seinäkellua...viittä vaille kuus, kuis se ny silleen??
Meinasin jo että meen takasi sänkyyn mut en kuitekaan. Keitin kahvit ja alon leipoon tillauspipareita, taikina oli valamiina jääkaapisa.

Siinpä tää aamu on menny pipareita paistellesa, tuli yhen piparitalon osatki paistettua..:) Taatelikakkuja pittää tehä pari kipaletta. Alotin jo tekemisen mut jätin puolivalamiiksi ku riisijauhot oli loppunu. En vihtiny alakaa jauhamaan niitä vielä tähän aikaan aamusta, mylly ku pittää senverran kouvvaa ääntä että herättää puoli talua. :) Jatkan kakkujen tekua päivemmällä.
Toinen taatelikakuista on tilauskakku jonka pittää olla täysin gluteeniton, jauhoisa ei saa olla vehenätärkkelystä. Glut.jauhoseoksisa sitä  on lähes kaikisa, joten käytän riisi-, tattari-,hirssijauhoja ja maizenaa.
Tekasin nopijan juustokakun uuniin. Sen paistamisseen mennee tunti, joskohan sitä jo sitte vois myllyn laittaa rämisemmään...

tiistai 3. joulukuuta 2013

Tämmöstä tännään

Ilosta tiistaipäivää vaan kaikille teille mutinoitten seuraajat täältä joulupukin naapurista. Heräsikkös sää tälle aamua hyvällä tuulella vai olikos herätessäs känkkäränkkä ?
Mää heräsin kutakuinki hyvän tuulisena. Kukko kieku kymmentä vaille seittemän, tosin olin jo ehtiny saaha silimäni auki varttituntia aikasemmin. En vaan viittiny nousta vaan lököttelin siihen saakka kunnes alako kuullummaan kukon plimputus pyvän kulumalla.

Kahavi vesi kuumenemmaan, pöönät pressoon ja vesi päälle, oottella hetkonen ja painaa pöönät pannun pohojalle ja niinpä on hyvän tuoksunen aamukahavi valamista juotavaksi.
 Yllätti tämäki aamu. Mittariin kahtoin niin plussan puolella.
Kyllä siinä saa naapurin ukkoki sääennusteita tiiviisti seurata ku ei varmaksi tiijä joutuuko laittammaan pyörät reen alle jotta Petterin olis kevymepi sitä kiskua. Vaan aikapa sen näyttää.

Aamutöisä ku olin nii siinä hommia tehesä taas jälleen kerran tulitte mieleeni ja ajatuksiini te lukijani. Työni yks hyvä puoli on se että sitä tehesä voi kaiken aikaa ajatella ja miettiä ihan muita asijoita ku ite työn tekemistä. Niin mää tännäänki tein. Rukoilin ja siunasin kaikkia lukijoitani. Juttelin Taivaan Isälle että hän kohtais ja koskettais joka ikistä siinä elämäntilanteesa misä itekukanenki just tällä hetkellä on ja ellää.
Et oo yksin. Sua muistetaan. Sua rakastetaan iankaikkisella rakkaudella.
Isän syli on avoin vastaanottamaan jokkaisen joka tahtoo tulla ja heittäytyä hänen käsivarsilleen.

Tämmösin ajatuksin tännään, huomisesta en tiijä mitä sillo mahtannee pääsä pyöriä. :)





Kotikylällä

Ajelin iltasella kotokylälle, ku on muutama vappaapäivä töistä. Kotua lähtiesä sato vettä. Pohojanmaan rajapyykin jälkeen alako ilima kirka...