Meijän kojin Valioyksilöitten kenneli
Vuosien varrella meille on kottiutunu mukava koiraperhe. Täsä on pieni esittely heistä.
Roope: Pieni sisupussi, joka pienen kokonsa takia ei koskaan päässy osallistummaan koirakilipailuihin. Rufuksen mielipuuhaa pentuna oli aamutossujen raahaaminen paikasta toiseen. Turha oli kenenkään yrittää piilottaa aamutossuja, ellei laittanu niitä kannelliseen puulaatikkoon, mistä Rufuksen oli mahotonta saaha niitä hampaisiinsa. Roope on ihan tavallinen kotikoira jota kaikki rakastavat ja hellivät.
Helmeri: Kuten kuvastakin näkkee Helmerin lempipaikka on iso, pehemiä lepotuoli. Helmerin erikoisuus on siinä että se juo kahavia. Erityisesti tykkä Zoegasta, eikä oikeen suostu enään muuta juomaankaan. Kulta Katriinaa jos tarijoo, murahtellee, nostaa kuononsa siihen malliin, että vie pois tuollanen litku.
Helmeri on vanha vetokoira. Sen paikka oli toisesa parisa johtoparin jäläkeen.Vaikka Helmeri on luonteeltaan rauhallinen, joutu se kerran tappeluun ärhäkkäämmän johtajakoiran kans. Tappelun seurauksena Helmeristä tuli arka, eikä sen ura enää jatkunu vetokoirana. Uran loppumisen jäläkeen Helmeri sai olla pitkään terapiakoirana ikäihimisten iloski Kaarikosken vanhainkojilla. Sielä se oppi kahavin juonnin.
Nella: Nella on varsinainen seurakoira. Luonteeltaan tosi rauhallinen, ei kuitenkaan mikään laiskimus joka vain maata rötköttää. Mielellään se lähtee ulos lenkille säällä kuin säällä. On mukana marijamatkoilla ja uintireissuilla, joita se vallan rakastaa.
Pontus: Hieman arvaamaton ja itepäinen johtajatyyppi. Ison kokonsa vuoksi hieman pelättäväkin. Vaikkei se koskaan oo kenenkään kimppuun käyny, onhan se paimenkoirien rotua. Jonku aikaa se oli paimenkoirakoulutuksesa, meinasivat tehä siitä lammaskoiran vaan haaveeksi jäi. Pontuksen itepäisyys tuli ongelmaksi. Se ei oppinu tottelemmaan vihellettyjä käskyjä, vaan jostaki kumman syystä se teki aina yhen vihellyksen kohalla toisin kuin olis pitäny tehä. Vahtikoirana Pontus on vallan mainio. Sen haukku on niin kauvas kaikuva ja mörijä, että kukkaan ei tuu pihhaan eikä sisälle etteikö Pontus siitä ilimottas.
Pimu: Pimu on varsinainen lady. Vähä sellenen pilalle hemmoteltu villakoiraneito, jonka elämä on ollut pelkkää hemmottelua. Pimu ei voi sietää: kurakelejä, kahen päivän vanhaa vettä juomakipossaan, räksyttäviä lajitovereitaan, trimmaamatonta turkkia, liijan pitkiä automatkoja, asusteita, eikä epäsopivaa makkuualustaa. Sen sijaan se tykkää: rapeitten hauhaurakeitten rouskuttamisesta, pienistä kävelylenkeistä aurinkoisella säällä, kirppusaippuan tuoksusta, koruista, rapsuttelusta ja paijaamisesta. Pimulla on oma peli, josta se voi katsella kuvvaansa ja tarkistaa trimmaustaan. Ilmoittaa kiivaalla haukulla ku on aika siistiä trimmaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)