Raijoista seepran tunnistaa

Pikku Petteri on reipas miehenalaku, vähä niinku Vaahteramäen Eemeli, jolle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Niinä päivinä ku iskä ja äiskä ovat töisä, Petteri on perhepäivähoijosa Maijan luona.
Yks päivä Petteri mennee Maijan luo, mukanaan piirrustuslehtiö ja lyijykynä.
 - Piillä mulle seepla.

Maija ottaa kynän ja piirrustuslehtiön, ja alakaa piirtämmään seepraa.
Hänen piirrustustaitonsa ei ole mittään huippuluokkaa, mutta saa kuin saakin paperille syntymään nelijalakasen hahamon. Kun pää on piirretty, laitettu silimät ja korvat, on hännän vuoro.

Petteri seuraa silimätarkkana piirrustuksen edistymistä. Ku Maija saa koko hahamon valamiiksi, Petteri toteaa pettyneellä äänellä: - Höh, sää piilsit koilan.
Maija ei oo kuulevinnaan Petterin huomautusta, vaan ottaa mustan tussin ja alakaa vetelemmään raitoja piirtämmäänsä hahamoon.

Petteri seuraa jännittynneenä vieresä ja ykskaks huudahtaa: - No ny sää teit koilasta seeplan. Sillä on seeplan melkit.

Kuultuani tuon pienen tarinan, se puhutteli mua.
Jäin miettimmään merkkien tärkeyttä.
 Merkit olivat ainoa seikka, mistä hahamon pysty tunnistammaan. Piirrettäänpä mikä tahansa elläin, siihen täytyy pirtää se jokin yksityiskohta mikä kertoo sen, mistä elläimestä on kyse. Pantterille pilikut, jänikselle pitkät korvat, porsaalle töpselikärsä tai kippura saparo. Lampaalle villaturkki, kukolle heltta, sarvikuonolle sarvi, jne.

Entäpäs tämän päivän poliitikot, kansanedustajat. Jokkaisella heillä on oma merkkinsä, "leima ohtasa" sen mukkaan mitä puoluetta he kannattaa ja edustaa. Tietysti joukkoon mahtuu heitäkin, joittenka merkkivalikoima vaihtellee vähä sen mukkaan, mistä päin tuulee.
Edustajan valihtema merkki kertoo muille sen, millasta yhteiskuntaa haluaa olla rakentamasa, tai hajottamasa.
Kansanedustajatkin ovat vain ihimisiä. Ihimisyyteen kuuluu inhimillisyys, inhimillisyyteen huono muistisuus. Hekin toisinnaan unohtavat sen tosi asijan, että edustavat ommaa puoluettaan, olivatpa misä tahansa.
Se tunniste, merkki, sehän seuraa heitä kaikkialle.

On toinenki ihimisryhymä, joilla on oma merkki.
Jumalan lapsen syntymämerkki, josta hänet tunnistettaan.
"Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, Ef. 1:13

Se ei välttämättä ihan heti ulukoisesti näy naamasta eikä vaatetuksesta. Mutta jos pikkusen pitemmän aikaa seuraa ja ihimisen rinnalla ellää, niin alakaapi hengen vaikutus näkymään joka päiväsesä elämäsä.
 "Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." Joh.13:35

Vaikka opetuslapen olemus ja elämä tulis olla rakkauven täyteistä, ei se sitä kuitenkaan aina oo. Meisä ku on se lihallinen, "vanha aatu" joka haluaa sotkia ja sekottaa asijoita ja tilanteita. Se kurija pirulainen tahtos saaha opetuslapsen tekemään juuri toisin mitä Sana opettaa.
Onneksi meijän ei tarvi yrittää olla täyvellisiä. Vaan saahaan olla epätäyvellisiä ja heikkoja, tietäen, että se työ minkä Hän on alottanu, sen Hän vie myös päätökseen.
Eikä tarvi olla huolissaan eikä murehtia tunnistettaanko mua, ku merkin antaja on ite sanonu:
"Minä olen se hyvä paimen, minä tunnen omani, ja omani tuntevat minut." Joh. 10:14

Eikö kannata rukkoilla

Pekka oli innostunu lähtemmään jokaviikkoseen rukkousiltaan. Hänen mielessään oli pitemmän aikaa ollu yks rukkousaihe, jota hän oli itekseen huokaillu ja tuuminu. Pekan huolenaiheena oli saaha töitä. Olihan hän niitä hakenu jo jonku aikaa, mut ei vaan tunnu työpaikkaa aukiavan.
 Hän päätti kertua asijasta rukkousillasa ja pyytää että sielä rukkoiltas hänelle töitä.
Kaks päivää rukkousillan jäläkeen, Pekka soitti henkilölle joka oli ollu mukana rukkousillasa.
 Pekka oli hyvin ilonen ja innoissaan: - Mää sain töitä.

Elija oli eellisenä päivänä ollu Karmelin vuorella tulikokkeesa Baalin profettojen kans. Elija oli ilimottanu kuningas Ahabille, että tämän tullee kerätä porukat vuorelle. Kun he olivat tulleet sinne koolle, Elija laitto kansan valinnan etteen. "Jos Herra on Jumala, niin seuratkaa häntä, mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä. Se jumala joka vastaa, on Jumala, kaikki kansa oli sitä mieltä, että näin on hyvä.

 Baalin profeetat teki kaikkensa jotta saisivat tulta aikaan, mut mittään ei tapahtunu.
Ku tuli Elijan vuoro, hän rakensi Herralle alttarin ja rukkoili Jumalaa, että tämä vastais tulella taivaasta.
Jumala vastas ja tuli lankes taivaasta.

Elija rukoili vielä Jumalalta sajettakin, ku maa oli kärsiny kuivuuesta jo pitemmän aikaa.
Vaikka taivas oli ihan pilivetön, Elija rukkoili ja pyysi palavelijaa käymään kahtomasa näkkyykö meren yllä mittään.
Ei näkyny. Seittemän kertaa toistu sama homma. Seittemännellä kerralla palavelija ilimottaa Elijalle, että ny näkkyy kämmenen kokonen pilivi nousevan. Sillon he lähtivät vuorelta kiireesti alas, sillä hetken päästä tuli rankka vesisaje.
*Eilijan puuhista voi lukia Ensimmäisestä Kuningasten kirijasta luvuista 18 ja 19 *

Kaukon ja Kaarinan tyttären perheellä oli muuttoo eesä, eikä uuvesta asunnosta oo mittään tietua. Kauko ja Kaarina ovat tottunneet rukkoilemmaan kaikkien asijoitten puolesta. Niinpä he nytkin tämä tyttären asunto-asijan kans menivät tillaisuuten, misä tiesivät ihimisten rukoilevan. He olivat jo aikasemmallakin kerroilla esittänneet esirukousta samasta asijasta, luottaen ja uskoen että Jumala vastaa tavalla tai toisella.
Kolomen viikon päästä tuli rukkousvastaus. Tytön perhe oli saanu valamiiksi kalustetun asunnon ja pääsivät muuttamaan siihen heti.

Paavali oli kävelemäsä pienen porukan kans Filippin katuja, ku yks palavelija, misä oli tietäjähenki, alako pyörimmään heijän ympärillä ja seuras heitä usijampana päivänä. Paavalia alako tympimään ja vaivaamaan ennustajan käytös ja huutelut, niinpä hän käänty ennustajan puoleen ja käski tietäjähengen lähtemmään tästä.
Siitä seuras se, että Paavali joutu vankillaan virkamiesten ja kansan vaatimuksesta.

Vankillaan Paavalin ei tarvinnu mennä yksin vaan hänen kaverinsa Silas joutu kans sinne. Sieläpä ne miehet yön tunteina rukkoilivat ja ylistivät Jumalaa, toisten vankien kuunnellesa heijän sointuvasti sointuvaa tenori-baritoni esitystä.
Yhtäkkiä kesken kolomannen säkkeistön alako mahoton maanjäristys. Vankilan perustukset järkky, ovet aukes ja kaikkien kahaleet irtosivat.
Vartija luuli että kaikki vangit olivat karanneet ja meinas tappaa ihtensä. Paavali ehti kuitenki hättiin ja ilimotti, että kaikki ollaan tallella. Vartija johatti miehet ulos ja nämä jatkovat matkaansa kertoen ihimeellisistä Jumalan teoista.

Palijo rukkousta, palijo siunausta.

Vähä rukkousta, vähä siunausta.

Ei yhtään rukkousta, ei yhtään siunausta.

Ainutlaatunen tillaisuus, pääsin käymään MM-kisoisa

 

Hrrrr....kylymää....vaan sinneppä ne uimarit sukeltivat sekkaan.

Ei siinä kovin kauvaa menny ku uimarit oli toisesa pääsä. Kukapa tuola jäisesä veesä viittis pitkään virua.
Yhen erän noppein mies pyyhkäs ton matkan 13,10 sekunttiin.

Uimisen jäläkeen uimarit istuskelivat lämmittelemäsä kuumavesialtaisa. Varmasti oli kihelmöivä ja kipristelevä tunne iholla ku kylymästä sai siirtyä kuumaan. Kaikesta sitä ihiminen voi nauttia.

Mistä näitä kasseja pukkaa....

Poppanavillitys, millohan näistä oireista pääse erroon. Vaan eipä tää taija pahimmasta päästä riippuvuuksia olla, eihän. :)

 Pieneen punaseen kassiin laiton vetoketjun, jotta pyssyy tavarat kassisa kovemmasaki vauhisa.

 Isommasa kassisa ei oo kansiläppää, joten se on avomalli. Kassi on kuitenki sen verran syvä, että luulis tavaroitten pysyvän sisällä ihan hyvin.

Vähä rakkauvesta

Rakkaus on tunne kun tuntee tunteen,

jollasta tunnetta ei oo ennen tuntenut.

Murrosikänen tyttö oli sotkenu koulukirijan sivut tuommosilla lauseilla monen monta kertaa. Sama riimitys löyty monesta kirijasta ja sitä hoettiin kavereitten kans välitunnilla.

Ihan eka kertaa elämässään tyttö oli ihastunu poikaan ja luuli rakastuneensa. Mitäpä siitä rakkauvesta sillon muka tiesi. Ei yhtikäs mittään. 

Vaikkei tiennykkään, oli se olotila ja tunne kuitenkin aivan ihana.

Rakkaus on tahon asija.

Aamuhommia tehesä tuumailin mielessäni että on se aika jännä ajattelu, ku jotku meinaa ettei se kaikkien kohalla oliskaan sitä. Vaan, että rakkaus olis asija joka tullee ja mennee, yks kaks vaan, eikä sille ihiminen yksinkertasesti voi mittään. Eikö muka?

 Ajatellaanpa hetkinen. Mies näkkee ihastuttavan naisen ja hällä herrää mielenkiinto päästä tutustummaan naiseen vähä enemmän. Niinpä he tapaavat muutamia kertoja ja pikkuhilijaa alakaa rakkauven tunteet herätä syvällisemmin ja huomaavatkin pian että ovat rakastunneet toisiinsa.

Käy kuitenkin ilimi että nainen onkin naimisisa. Hän ei ollut halunnut eikä uskaltanut kertua asjiaa, ku mies vaikutti niin mukavalta ja miellyttävältä. Suuri peleko siitä miten mies reakoi.

Mies ku saa tietää tämän, syntyy hänelle vääjäämättömästi sisäinen ristiriita. Tunnemaailma kokkee pettymyksen rajut tunteet. Mitä hän tekkee tunteittensa kans. Hän rakastaa naista, sisimmässän hän tietää tekevänsä väärin kun nainen on toisen miehen kans naimisisa. Miten mies seleviää tilanteesta. Mikä on se asia jonka avulla hän tekkee päätöksensä, valintansa miten hän tästä tilanteesta jatkaa.

Tahto, sehän se on se voimavara mikä vaikuttaa päätösten ja valintojen tekkoon. Rakkauvesa jos misä tahtomisella on valtavan suuri merkitys. Jopa sillonki, ku sattu ne vastamäen vuojet, ei ihan kaikki mee kuten suunnitellee. Tahto on se juttu mikä sannoo, että rakastan vaikkei tunteet just täs vaihees siltä tunnukkaan.

Miehen päätöksen tekkoon tahon lisäksi vaikuttaa myös hänen moraalikäsityksensä. Millanen arvomaailma hänellä on. Onko se krsitillisiin arvoihin, vai hälläväliä tyyliin perustuvvaa.

Ihiminen on teheny raamatun ohojeista palijo tulukintoja. Ihan selevästi kirijotettua Jumalan sannaa ei haluta ottaa sellasenaan. Siitä tehhään väännöksiä, joitten avulla omalle mielihyväelämäntavalle etitään jonkulaista myönteistä tukea. 

Esimerkiksi tuon miehen ristiriitaseen tilanteeseen, löytyy aika selekiä ohoje korinttolaiskirijeestä, misä sanotaan; " mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella oma miehensä."

Ajatellaanpa vielä tuota miestä.

 Hän muistaa kuulleensa tuollasen raamatun kohan, tietää tekevänsä väärin ja tuntee siitä syyllisyyttä. Mikäli hän tekkee sen päätöksen, että jatkaa suhetta, joutuu hän sanan kohdasta muokkaamaan itelleen tulukinnan. Tulukinnan, jonka avulla olis "lupa" jatkaa vääränlaista suhetta. Hän luulee tekevänsä oikean valinnan, eikä huomaa tulleensa petetyksi. Tulukinta ohojaa hänet harhaan ja valheeseen.

Rakkaus on tahon asija.

Tahto ja tunteet käy köyvenvetua. Kumpi voittaa?

Ennaltaehkäsyä väsymykseen

Monikin asia saattaa ihimistä väsyttää ja uuvuttaa jolloin tuntuu että kertakaikkiaan ei jaksa.
Olipa elämäntilanne millanen tahansa, aina voi kääntyä Jumalan puoleen ja ettiä apua häneltä, tarttuen kiinni hänen sanansa lupauksiin.

Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin.
 Jesaja 40:49

Hän antaa iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan. Jesaja 61:3

Mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy. Jesaja 40:31

Siitäpä tuli lehtijuttu

Vuojen 2012 maaliskuun yks plokkaus oli; Virtuaalimaailman pieniä, suuria ihimeitä. Juttua vois verrata lumipalloon joka vierii alas mäjen rinnettä, tiijättähän te miten siinä käy. Sehän vaan laajennee ja kasvaa.
Täsäpä juttua kuvina.

Kuvien tekstin pääsee lukkeen ku klikkaa kuvvaa hiiren oikeen puoleisella näppäimellä, ja valittee; aukase uus välilehti. Ku se uus välilehti on auki, nii klkikkaa tekstiin jollon se aukijaa luettavaan kokkoon.

Elämä on, sanosinko perin mielenkiintosta.

On se kevät pikkusen pitemmällä Unkarisa mitä meillä kotona

 Muutama kuva Unkarin kevväästä... puistosa alako nurmikko pikkuhilijaa vihertämmään.

 Ensimmäiset kevvään kukkijat nauttivat aurinkoisesta kevätpäivästä.

 Kirsikkapuu kukki komijasti Gellertin rinteellä.

 Rinteelle nouseminen oli suhteellisen heleppua ku ei tarvinnu alakaa polokua raivaamaan, vaan saatiin tepastella päällystettyä tietä pitkin. Välillä oli toki portaitakin joitten nouseminen oli ehkä matkan rasittavin vaihe, tai olikohan. Alaspäin tuleminen saattaa olla kans aika rasittavvaa. Polovinivelet ja pottuvarpaat joutuu aika lujille, ja muutki kinttulihakset. Pakosta joutuu pikkusen pinnistämmään ja pijättelleen jottei alastulo olis liijan vauhikasta. Mut hyvin me siitäki hommasta selevittiin. Kukkaan ei kaatunu.

Hyvät oli kelit koko viikon ajan. Parina päivänä oli hieman satteisempaa, suurimmat sajekuurot sattuvat yöaikaan, joten meijän reissua ne ei häirinneet. Tosi mukava kokemus oli polskutella kylypyläsä ulukoaltaasa, ku ulukona oli pimijää, tuulista ja viileetä.

Mukava oli olla reissusa, mut mukava oli tulla kotiakki. Tästä se taas lähtee arki rullaamaan.....

Maailmalla

Reissus oltu kohta viikko. Netti pelittää vähä kehnosti täälä Budan kauppakeskuksesa. Sunnuntaina lento koti suomeen. Jotta mukavaa oloa ja eloa vaan sullekkin.