sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Raijoista seepran tunnistaa

Pikku Petteri on reipas miehenalaku, vähä niinku Vaahteramäen Eemeli, jolle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Niinä päivinä ku iskä ja äiskä ovat töisä, Petteri on perhepäivähoijosa Maijan luona.
Yks päivä Petteri mennee Maijan luo, mukanaan piirrustuslehtiö ja lyijykynä.
 - Piillä mulle seepla.

Maija ottaa kynän ja piirrustuslehtiön, ja alakaa piirtämmään seepraa.
Hänen piirrustustaitonsa ei ole mittään huippuluokkaa, mutta saa kuin saakin paperille syntymään nelijalakasen hahamon. Kun pää on piirretty, laitettu silimät ja korvat, on hännän vuoro.

Petteri seuraa silimätarkkana piirrustuksen edistymistä. Ku Maija saa koko hahamon valamiiksi, Petteri toteaa pettyneellä äänellä: - Höh, sää piilsit koilan.
Maija ei oo kuulevinnaan Petterin huomautusta, vaan ottaa mustan tussin ja alakaa vetelemmään raitoja piirtämmäänsä hahamoon.

Petteri seuraa jännittynneenä vieresä ja ykskaks huudahtaa: - No ny sää teit koilasta seeplan. Sillä on seeplan melkit.

Kuultuani tuon pienen tarinan, se puhutteli mua.
Jäin miettimmään merkkien tärkeyttä.
 Merkit olivat ainoa seikka, mistä hahamon pysty tunnistammaan. Piirrettäänpä mikä tahansa elläin, siihen täytyy pirtää se jokin yksityiskohta mikä kertoo sen, mistä elläimestä on kyse. Pantterille pilikut, jänikselle pitkät korvat, porsaalle töpselikärsä tai kippura saparo. Lampaalle villaturkki, kukolle heltta, sarvikuonolle sarvi, jne.

Entäpäs tämän päivän poliitikot, kansanedustajat. Jokkaisella heillä on oma merkkinsä, "leima ohtasa" sen mukkaan mitä puoluetta he kannattaa ja edustaa. Tietysti joukkoon mahtuu heitäkin, joittenka merkkivalikoima vaihtellee vähä sen mukkaan, mistä päin tuulee.
Edustajan valihtema merkki kertoo muille sen, millasta yhteiskuntaa haluaa olla rakentamasa, tai hajottamasa.
Kansanedustajatkin ovat vain ihimisiä. Ihimisyyteen kuuluu inhimillisyys, inhimillisyyteen huono muistisuus. Hekin toisinnaan unohtavat sen tosi asijan, että edustavat ommaa puoluettaan, olivatpa misä tahansa.
Se tunniste, merkki, sehän seuraa heitä kaikkialle.

On toinenki ihimisryhymä, joilla on oma merkki.
Jumalan lapsen syntymämerkki, josta hänet tunnistettaan.
"Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, Ef. 1:13

Se ei välttämättä ihan heti ulukoisesti näy naamasta eikä vaatetuksesta. Mutta jos pikkusen pitemmän aikaa seuraa ja ihimisen rinnalla ellää, niin alakaapi hengen vaikutus näkymään joka päiväsesä elämäsä.
 "Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." Joh.13:35

Vaikka opetuslapen olemus ja elämä tulis olla rakkauven täyteistä, ei se sitä kuitenkaan aina oo. Meisä ku on se lihallinen, "vanha aatu" joka haluaa sotkia ja sekottaa asijoita ja tilanteita. Se kurija pirulainen tahtos saaha opetuslapsen tekemään juuri toisin mitä Sana opettaa.
Onneksi meijän ei tarvi yrittää olla täyvellisiä. Vaan saahaan olla epätäyvellisiä ja heikkoja, tietäen, että se työ minkä Hän on alottanu, sen Hän vie myös päätökseen.
Eikä tarvi olla huolissaan eikä murehtia tunnistettaanko mua, ku merkin antaja on ite sanonu:
"Minä olen se hyvä paimen, minä tunnen omani, ja omani tuntevat minut." Joh. 10:14



2 kommenttia:

  1. Toivoisin kovasti, että minutkin tunnistettaisiin Hänen merkistään. Vaikka itse kokee olevansa täysin merkit-ön tai -yksetön, niin Hänen silmissään olemme merkityksellisiä ja merkillisiä. :) Vaikka tänään sitä on itsestään vaikea uskoa. Onneksi Sana pitää, vaikka minusta tuntuisi miltä.

    VastaaPoista
  2. liian hyvä seepran kuva :) Niinhän se on, seepran tuntee raidoistaan. Mutta tunteeko ihmisen teoistaan.... terv. "kulkija"

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...