keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Äly hoi, järki älä jätä

Sattupa taas silimiin paikallislehestä semmonen juttu, mikä herätti minusa kritisoimisenpeikon herreille.
 Voijaanko tosijaanki toimia näin ja kuinkahan yleistä mahtaa olla.

Ite lehtijuttuun, otsikko osu silimiin.
 Onko tässä mitään järkeä?
Jutun oli kirjottanu nainen, joka asui lähes kaheksankymmenen kilsan pääsä kaupungista. Hänen piti päästä laboratorioon ja lääkäriin,  joten hän tilas taksin. Nainen oli soittanu lähitaksille kysyäkseen neuvoa taksin tillaamisesta. Hän sai kelataksin numeron ja tiedon että lähitaksi on tilattava mikäli se on vappaana.
Nainen soitti kelataksille ja tilasi auton, samalla ilmoittaen että lähitaksi on vappaalla.
Lähön piti tapahtua 11.30 aikoihin. Kymmenen maisa lähitaksista soitettaan, että heille ei ole tullut tillausta kulijetuksesta. Nainen soittaa kelataksiin ja saa tiedon että auto on tulosa.

Taksi oli tilattu kaupungista, lähes kaheksankymmenenkilsan päästä vaikka lähitaksikin oli vappaana. Käsittämätöntä. Eikä täsä vielä kaikki.
Käytyään laboratoriosa ja lääkärisä, naisen piti päästä vielä rönkkenin, joka oli toisesa paikasa mitä laboratorio. Nainen tillaa jälleen taksin joka vie hänet rönkkeniin. Sieltä päästyään naisella alakaa kotimatka, joten hän tillaa kolomannen taksin ja maksaa kolomannen kerran myös omavastuun.

Jos ois käytetty lähitaksia, mikä oottaa asijakasta, ois matkan pittuueksi kertyny reilut sataviiskyt kilsaa. Lisäksi nainen ois selevinny yhellä omavastuu maksulla. Kolomen eri taksin käyttäminen lisäs ajokilometrejä puolella ja naisen omavastuuta myös.

Kyllä tosijaanki saa kysyä, onko täsä mittään järkiä??
Uudet lukijani, tervetulua mukkaan!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Pahaviloota ja pala kangasta

Joskus tullu laitettua talteen Haltin kenkäloota, ajatuksena että siitähän vois värkätä jonkumoisen rasijan.  Lauvantai aamuna kävin lootan kimppuun ja tein siitä vähä toisen näkösen.
Ekaksi tein pienemmän lootan jonka voipi laittaa isomman sisälle.
 
Seuraavaksi verhoilin lootan kankaalla.




Lootan sisustan verhoilin vanahalla verhokankaalla. Samoin pienen lootan johon tein kahavan, josta lootaa voi nostaa.


Sisäkanteen liimasin koristeeksi kullattua ketjua ja perhosen.






  Kanteen liimasin hieman pientä kimallusta.



Kulumia koristaa vanahat helemikorvikset.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Liina

 Pienten käsitöitten lomasa on aina joku isompi työ teon alla.
Vuosi sitte kevväällä rupesin kirijommaan pöytäliinaa. Sain mallin ystäväni pöytäliinasta, jonka hänen äitinsä oli kirjaillu nuoruusvuosinaan.

 
 Mulla sattu olemaan pellavakangasta metri x metri palanen, sehän ihan passelin kokonen liinaksi. Tosin oli kooltaan suurempi mitä malliliina, joten keskuskuvijon ja reunakuvijon välliin jäi levijämpi väli. Malliliina oli kirijottu mustalla ja valakosella. Mää tein valakosella ja harmajalla, pikkusen oranssia väripilikuksi joukkoon.

Eihän siitä kuvijoista tuu täysin samanlaista vaikka kuin yrittää. Vaan siitähän sen erottaa, että on käsin tehty eikä konneella.
 Sammaan aikaan kirijontatyön rinnalla nypäilin liinaan reunapitsiä. Metrin matkalle tuli 26 kuvijokertaa,..huh.. eka metri ku oli puolesa välisä niin alako mietityttään, että jospa en tekiskään. Mut ku alotettu oli nii eihän sitä kesken passaa jättää.






Tulihan se valamiksi vaikka ensin aattelin että jääpi kesken. Mitäs sitä sitte alakas värkkäämään, jos vaikka nypläis lissää pitsiä. :) 
Ei vainkaan, kyllä pitsin nypläyspulikat joutaa nyt joksiki aikaa kaapin hyllylle.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Testit ja kyselyt, utelijaisuuen herättäjät

Mitä ikäsi kertoo sinusta?

Katso, mitä silmiesi väri kertoo sinulle.

Mikä työ sopisi sinulle parhaiten?

Katso, mitä sormiesi pituus paljastaa persoonallisuudestasi.

Mikä eläin olet?

Mitä sukunimesi kertoo sinusta?

Kyllä se niin vain on, että ihiminen on kauhijan utelijas. Naamakirijasa pyörii eellä mainittuja testejä joita voipi klikkailla ja kurkkailla mikälli haluaa tietää jotain mitä ei ehkä vielä tiijä.
Ihan käsittämätöntä miten palijo ihimiset klikkailee tuollasiin testeihin.  Onhan ne tärkijöitä asijoita saaha tietää miten ihana ja valloittava persoonallisuus olet. Miten suuri merkitys sillä onkaan jos nimettömäsi onkin etusormea pitempi. Sehän palijastaa persoonastasi sen , että olet hurmaava ja vastustamaton. Henkilö jonka sormet ovat toisella tavalla eri mittaset ei tietenkään voi olla yhtä hurmaava eikä vastustamaton. Sormethan sen kertovat.
 Suuri merkitys silläkin miten silimät toimii erityisesti pimijäsä. Oletko näin ollen kissaelläin tai joku muu. Kunhan saahaan seleville mikä elläin olet, varmaan kyseisen elläimen luonteenpiireetkin näin ollen ovat sinusa joko piilevinä tai ihan konkreettisesti esille tulevina. Testit kertovat meistä kaiken. :)

Hieman kummastuttaa testien selitykset. Sama selitys, vaikka nimet ja ihimiset vaihtuu. Miten se sillaitte voipi mennä? Olishan se jotenki uskottavampaa jos joka nimelle ois ihan oma selityksensä. Se kaiketi on liijan työläs homma selitysten keksijöille. Ovat aatelleet, että pääsevät vähä helepommalla ku tekkee sellasia yleispäteviä selityksiä. Ainaki ovat löytäneet ihtelleen tekemistä ja saavat ihimisten mielenkiinnon ja utelijaisuuen herätettyä ja pijettyä yllä.
Eikähän nuisa testeisä mittään pahhaa oo, ei tokikaan. Hupasiahan ne on. Varmaan ne voi jonku päivää piristääkkin ku saa lukia hienoja, positiivisia ajatuksia ihtestään. Sehän aina rohkasevvaa.
Siitä syystäpä kopsaan tänne yhen selityksen jonka näin kaverin sivulla. Selitys on just sellanen ku voi vaan kuvitella sen olevan, soppii taatusti kaikille.

Elämäsi innostaa kaikkia lähimmäisiäsi. Olet roolimalli maailmalle edes haluamatta sitä tietoisesti. Olet rehellinen, ystävällinen ja ihmisläheinen. Olet onnistunut saavauttamaan unelmasi, ja elät sitä nyt.
Kaikki, jotka tapaavat sinut, ihalilevat tasapainoisuuttasi ja iloisuuttasi. Kaikki tahtoisivat olla yhtä asialle omistautunut kuin sinä ja käydä käsiksi monipuolisiin projekteihin ja totetuttaa niitä.
Sinulla on vahva käsitys oikeudenmukaisuudesta ja pyrit aina totuuteen.  Olet kokenut elämässäsi paljon sekä hyvää että huonoa, ja olet sen ansiosta viisas.  Autat myös muita vaikeissa ongelmissa ja sinulla on lohdullinen sana valmiina, jos jokin menee pieleen. Olet kokenut elämäsi aikana paljon onnea ja haluat jakaa sitä eteenpäin. Maailma voi olla kiitollinen siitä, että on olemassa sellaisia ihailtavia ihmisiä kuin sinä.

Aurinkoista päivää!

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Politiikkaako vai mietiskelyä

Niin ne on vaalit ohi ja uus eduskunta alakaa tekemään hommiansa. Mielenkiintostahan se taas on nähä millanen hallitus syntyy ja kuinka se sitte onnistuu tehtävässään. Melekosen mahottomuuen eesähän se on, ku pitäs pystyä luomaan uusia työpaikkoja mahoton määrä. Pitäs pystyä tekemään muutoksia palaveluihin joilla on kauvas kantoset seuraamukset. Kaiken keskellä tuloerojen tuomaa kuilua pitäs pystyä tasottammaan.
Yli ymmärryksen meneviä tuloja tulis tasottaa jotta niistä voitas jakkaa niille jotka sinnittellee päivästä toiseen. Lähimmäisen rakkaus ja auttamisen halu tulis tulla entistä enemmän esille.
Sitä ajatusta tais vihereitten Niinistö hieman sivutakkin mainitessaan, että tulevan hallituksen tulis löytää yhteishenkeä, puhaltaa enemmän yhteen hiileen, kuin ajatella vain oman porukan etuuksia.

Säästämistä varmaan tulevat jatkosakin tekemään. Mutta mistä pitäs säästää?
Eikös peruspalavelut oo kuitenki asija jotka tulis joka paikkakunnalla pystyä säilyttämmään, ettei ihimisten tarvis pieniltä paikkakunnilta muuttaa suuriin.
 Ku miettii oikeesti, mikä on tärkeintä? Mitä ihiminen tarvii ellääkseen?
Jos yhteiskunta voi huonosti, ei oo rahhaa niihin tärkeisiin asijoihin jota ovat välttämättömiä, eikö tulis ottaa niistä jotka ovat vähemmän tärkeitä. Siitähän seuraa tietysti se, että kuka sitte määrittellee sen mikä kenellekki on tärkeintä. Eiköhän se oo meleko selevä asija. Kuka pärijää iliman ruokaa? Ei kukkkaan, joten ravinto on yks tärkiä juttu. Senpä takia on tärkiä sekin millasta arvonlisäverotusta hallitus sapuskalle laittaa.
Toisena vois olla toimeentulo. Kuka pärijää iliman minkäänmoista tuloa, ei kukkaan. Senpä takia onkin tärkiä sekin millasta työvoimapolitiikkaa hallitus tekkee. Millasin keinoin se pystyy vähentämmään työttömyyttä ja millasia päätöksiä tekevät korvausten suhteen.
Kolomas juttu tietysti on terveys- ja sosiaalipalavelut. Kuka pärijää iliman minkäänlaista teveyshuoltoa tai lääkärisä käyntiä. Ehkä joku, mut oletan että harva on sellasten ihimisten joukko.
Senpä takia on tärkiä sekin mitä hallitus päättää terveys- ja sosiaalipalavelujen säilymisestä, erityisesti pienillä paikkakunnilla. Yhistettäänkö kuntia suuriksi yhteisöiksi vai palataanko siihen että pienet vois ellää ja saaha toimivuutta lissäämällä niihin tehostettua palavelua. Hyvä ajatus, mut mistä rahat.
No sehän tuli jo tuosa aikasemmin esille, otetaan niistä mitkä eivät oo elämisen kannalta tärkeimpiä asijoita.

Mukavaa viikon alakua !




lauantai 18. huhtikuuta 2015

Helemet

Autuas se ihminen, joka on 
löytänyt viisauden,
ihminen joka on saanut taidon.
Sillä parempi on hankkia sitä
kuin hopeata,
ja siitä saatu voitto on kultaa jalompi.
Se on kalliimpi kuin helmet,
eivät mitkään kalleutesi vedä sille vertaa.
 Snl. 3: 13-15


Lepposaa viikonloppua!

torstai 16. huhtikuuta 2015

Tellervo ja Väinö

Päätinpä sitte kokkeilla tehä sokerimassasta hahamoja. Pienten kohtien tekeminen ja pinnan saaminen tasaseksi oli näin amatöörille hieman hankalaa. Vaan kukapa sitä ois seppä syntyessään, pittää reenata.
Tellervo, maatalon emäntä joka ei oo työntekua pelijänny. Nuoruusvuosinaan hän oli tarmokas ja tekeväinen, ehti tehä monta asijaa siinä misä joku teki yhen. Karijan, kasvimaan ja marijapensaitten hoitaminen oli sitä joka aikasta touhua sulan maan aikaan. Talavella ku jäi navettahommista luppoaikaa, sen hän käytti käsitöitten tekemisseen. Hänen käsistään synty monet mekot, puserot, hammeet ja housut jäläkikasvulle. Jaksoipa hän paukuttaa kangaspuitakin aina sopivan ajan tullen, niisä synty mattoja, raanuja ja liinoja.
 Tellervo toteutti elämässään kahta asijaa;
- yhtä työtä tehessäs suunnittele toista
- vie mennessäs tuo tullessas
 Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty, sillä keinon sai joka päiväset askareet mukavasti rullaamaan.

Siihen aikaan ku he menivät Väinön kans yhteen, Väinöllä oli moottoripyörä. Tellervo oli istunu pyörän kyytisä monet monituiset kerrat. Tiesi mistä pyörään saa lisättyä vauhtia ja kuinka sen kans pittää menetellä kurveisa. Tellervon piti päästä pyykille lampin rantaan vaan kuskista oli puute. Ei Tellervo jääny oottelemmaan millon kuski kotevuu, hän päätti aijaa ite.
Telllervo haki maitokärryt ja sito ne tiukasti moottoripyörän perrään. Kärryihin hän lastasi kaikki pyykkäämisesä tarvittavat välineet. Sito isompia tavaroita vähä narulla kii jottei ne matkan aikana tipaha kyytiltä.
Tellervo polokas pyörän käyntiin, pisti ykkösen silimään, väänsi hieman lissää kaasua, vapautti kytkimen ja niin sitä lähettiin. Hän aijaa hurruutteli läpi kylän lampin rantaan pyykkipaikalle. Sattupahan kaupan kulumalla olemaan kylän isäntiä raataamasa Tellervon pyrähtäisä ohi. Hieman jäivät isännät ihimettelleen Tellervon ajopeliä. Kunhan ei vaan kaatus tuon hökötyksensä kans, tuumas yks isäntä vähä huolissaan.
Tellervo levitteli pyykkäys välineensä laiturille. Kanto lampista vettä muuripattaan ja laitto tulen alle. Sillä aikaa ku vesi kuumennee hän ehti lajittelleen vaatteet ja laittammaan ne likuammaan. Hän oli tyytyväinen ku  selevis ehejin nahoin lampin rantaan. Mitenhän mennenee kotimatka.
Väinö, eläkkeellä oleva maatalon isäntä. Nuoresta miehestä saakka teheny töitä ku siihen ollu mahollisuus. Väinö usein muistellee sitä aikaa ku hän kuluki kanavan kaivuu hommisa. Olihan se siihen aikaan nuorelle miehelle melekosta rääkkiä, ku lapion kans piti kaivaa ja sorat piti jaksaa heittää yli reunuksen. Kevyempäähän se homma oli kanavan ollesa puolen metrin syvynen. Vaan entäpäs sitte ku reunan korkeus alako olla kolome metriä. Eipä taitas ennään kukkaan alakaa semmoseen rääkkiin. Ny ne hommat tehhään konneilla.

Tellervon löyvettyään Väinö halus rakentaa heille oman talon. Kätevä käsistään ku oli ja osas kirvesmiehen hommat, niin mikäpä se oli alakaa moiseen urakkaan. Maatalon isännän työt oli raskaita, etenkin mehtäsavotta hommat ku joutu tukkeja vääntään ja kääntään. Käsipelin ja hevosen kans ensalakuun hommat tehtiin. Hevonen on Väinölle tärkiä. Hän on poikasesta saakka tottunu hevosen kans touhuammaan.
Yks Väinön omistamista hevosista oli liijan virijä maatalon hommiin. Hevosella oli liijan suuret menohalut, eikä se malttanu kulukia rauhallisesti. Väinö päätti luopua hevosesta ja myi sen pois ennenku sen kans tullee joku haaveri. Helepottaakkseen hommiaan Väinö päätti ostaa raktorin.
Kyllä kävi saunapuitten tekoki heleposti ku raktorin perrään sai laitettua sirkkelin, jolla rankojen katkasu kävi sukkelaan. Peltotöisä raktorista oli suuri apu. Ei tarvinnu ennään kävellä peltosarkoja päästä päähän siemenvilijaa viskellen, vaan sai istua jököttää raktorin istumella ja kahtua ku kylyvökone hoiti homman.

Heinän leikkuu se vasta juhulalta tuntki ku viikatteen sai jättää naulaan. Heinät kaatu somasti suoriin varveihin joista ne haravakonneella haravoitiin palteille. Palteilta heinät hangottiin heinäseipäille kuivummaan.
Eipa osannu Väinö uneksia eikä haaveillakkaan siitä, miten heinäntekokin tulis tulevaisuuesa muuttummaan.
Vuosia myöhemmin tuli säiliörehun tekemiset ja heinän paalamiset, jotka omalta osaltaan lisäs työmäärää, toisaalta taas helepottivat sitä.
 Väinö on aina tykänny lukemisesta, vaan siihenpä ei ollu kovin aikaa sillon ku työkiireet paino päälle. Jäätyään eläkkeelle ja sivvuun maatilan hommista on lukuharrastus saanu aivan toisenlaisen merkityksen.

 Rakastakaa elämää, niin aika ei haaskaannu,
sillä siitä on elämä tehty.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Tytön mekko

Virolaisesta käsityölehestä löysin kivan pitsineulemallin tytön mekkoon.
kuva otettu lehestä
Lankalaatikosta löyty sinistä ja beigeä puuvillalankaa. Ajatuksena oli käyttää kumpastaki väriä mekosa. Eka suunnitelma oli, että tekisin koko mekon neulomalla vuorotellen sinisellä ja beigellä yhen mallikerran verran. Harkittuani asijaa yön yli, tulin siihen tulokseen ettei se ookkaan hyvä idea. Raitasena mekosta saattas tulla levoton, pitsikuvijokaan ei ehkä erottus kunnolla ku värit välillä vaihtuu.
Suunnitelmat meni uusiksi.
Jospa yhistäski virkkausta ja pitsikuvijoo toisiinsa. Mutta miten.
Pitsikuvijoon oli malli mut ei siihen mitä virkkaisin. Se piti keksiä omasta päästä.
Päädyin virkkaamaan nelijöitä.
Virkkasin nelijöistä yhtenäisen kaitaleen, joskohan se kävis mekon helemaksi. Kaiteleen reunasta keräsin silimukat pyöröpuikoille ja aloin neulommaan pitsikuvijoo. Siitäpä se mekko alako syntymmään.
Yläossaan piti kans saaha vähä väriä, joten sen tein samanmoisista nelijöistä mitä heleman. 




Uudet lukijani toivotan lämpimästi tervetulleiksi.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Sokerimassaa ja kukkamultaa

Vähä yli kuus heräsin ja olin niin pirtiä että meinasin saman tien nousta ylös. Mut jäin kuiten vielä vähäksi aikaa köllöttelleen kokin viekkuun. Varttia vaille seittemän nousin kahavin keittoon.
Aamun touhut alako heti ku sain kahavin kurkusta alas kulahutettua.
 Sokerimassat esille ja kukkasten tekkoon.
Isällä ja äitillä on vappuna 60-vuotis hääpäivä. Aattelin värkätä kakunkoristeet hyvisä ajoin ettei tarvi alakaa viime tingasa  kaiken muun hässäkän keskellä niitä tekkeen.
Sokerimassa oli aika pehemosta muotoilla. Kukkien terälehtien kans sai olla tarkkana ettei ne tartu toisiinsa kiinni. Marsipaania jos ois laittanu sokerimassan sekkaan nii olis helepompi  käsitellä, mut halusin kokkeilla tehä pelekästään sokerimassasta.
Onnistuneesti sain kukat noille alustoille nii siinäpä ne asettuu muotoonsa.

Kukat tehtyäni join kokin keittämät kahavit. Oli jo aikakin juua. Kukkia värkätesä ku vierähti kolome tuntia ihan noin vain.
 Sen jäläkeen alko toinen homma jonka olin tälle päivää suunnitellu tekeväni. 
Mullan vaihto kukille.
Kaktuksien mullat oli tosi tosi hötyset, pienen pientä tyroksirouhetta turpeen joukosa vaikka kuin. Ei oo ihime jos ne on olleet kitukasvusia. Vanahat mulla pois ja uus tilalle, aurinkua, vettä, rupattelua ja rakkautta. Niillähän ne kukat kasvaa.

 Meillä on ollu iso nukkatyräkki monen monta vuotta. Oon josaki välisä yrittäny heivata sen metikkoon, mut kokki on ollu sitä mieltä että sitä ei saa hävittää. Tyräkki on varsinainen kukkakeppi, varsi ohut ja pitkä, reilu 150 senttinen hujoppi. Se on kaatunu kerran jos kahestikki, oon tukenu sitä rottinkisauvalla jotta pysys pystysä. Talavella se sitte kaatu niin pahasti että siitä katkes pari oksaa. Eipä se ollu ennään mitenkään kaunis ilimestys. Kestin kahtella sitä viikon kaks, kunnes otin sakset kauniiseen kätöseeni ja leikkelin paloksi. 
 Otin latvapistokkaita talteen ja laiton vetteen, siinä toivosa jos vaikka juuria tekisivät.
Tätä kukkaa oon aina lisänny siemenistä, en ollu varma juurtuuko. Oliskohan niitä ollu viis pistokasta jotka laiton malijakkoon. Reilu kuukausi meni eikä yhesäkkään ollu vielä merkkiäkään että juuria tulis. Yks pistokas oli määnny ja liuennu vetteen. Piti puhistaa ja pestä malijakko, huuhtoo pistokkaitten varret ettei nihin jäis mädättäviä pöpöläisiä.
 Helemikuun lopulla alako ensimmäisesä pistokkaasa näkymään juuren alakuja. 
Vaihon taas veen ja poistin yhen yhen pilalle menneen.
Pistokkaat lillu veesä reilun kaks kuukautta, jollon juuret oli niin pitkiä että se pysty istuttammaan multaan.
Nyt on taas nukkatyräkin alut kasvamasa. Mahtavatkohan kulukia matkasa yhtä pitkän ajan mitä niitten emokukka kuluki.
Tää testi tuotti positiivisen tuloksen, nukkatyräkin lissääminen onnistuu latvapistokkaista.

Mukavaa keväisen raikasta viikonloppua!



 


keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Nojatuolien korijausta

Sininen väri vallottaa meijän huushollin. Yhen tuolin verhoilin siniseksi, alako vanhat, yheksänkyt luvulla hankitut tuolit näyttämmään sen rinnalla halijuilta. Viherijänkukertava väri ei sovi ollenkaan sinisen kans yhteen. Eikähän siinä ollu muuta keinua ku vaihtaa semmonen kangas mikä soppii.





Viherijäkuvioisen kankaan alta löyty punanen lintukuvioinen kangas. Tuon kankaan laitoin verhoilukurssilla jonka kävin joskus yheksänkyt luvun puolesa välin. Nyt linnut sai lähtiä. Istuinosa vaikutti muhkuraiselta ja huomasin että taitaapa olla yks, jollei kakski jousta irti.

Poistin kaikki kankaat ja pehemusteet jotta pääsin näkemään misä kunnosa jouset on.           







Jousinarut oli monesta kohtaa poikki, leikkelin loputki. Jouset sojotti vähä joka suuntaan, niitä oli kiva rämpytellä, soitella verhoilijanpolokkaa. Jousien sitominen oli ihan uus juttu. Kuvista oon kahtonu miten se homma tehhään, mut koskaan en oo teheny. Nytpä tuli sitäki hommaa harijoteltua.
Kävin ostamasa kunnon " köyttä" jotta varmasti kestää. Solomuista meinas tulla vähä suurenlaisia, vaan tulleehan niitten päälle pehemustetta.



Pehemusteeksi heinää, riivettä ja ohutta verhoiluvanua, luulispa olevan senverta vahavasti ettei solomut tunnu. Päällimmäiseksi pellavakangas jonka ompelin patjaneulan avulla paikalleen.
Selekänojalle ei tarvinnu muuta tehä ku kiristää säkkikangas ja laittaa täytteet paikalleen. Taas pääsi yks lakana kiertoon ku laiton sen aluskankaaksi.( liekkö kokki huomannu lakanansa hävinneen )
Selekänoijaan jätin alakuperäsen leikkauksen näkösälle. Tarkkasilimänen saatto huomata, että viherijäsä tuolisa ei leikkausta ollukkaan. Kahtoppa vaikka niin ei ollu.
Nehän on ku kaks marijaa. Ei ollenkaan hassummat.





sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Pääsiäiskakku

Pääsiäisenäki on lupa vähä herkutella.
Kermavaahtua päällä, sisällä valakosuklaamoussetäyte. Koristeet väkerretty marsipaanista.

Oikeen mukavaa ja levollista pääsiäisen jatkua, vielä huominen päivä saahaan lorvia. :)

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen



Pääsiäisen tapahtumia miettiessäni nousi mieleen tää laulu.

Sun ristis luo johtaa tänään askeleeni.
Käsin sidotuin kaipaan vapauteen.
Eessäs pieneks kasvaa saan,
tuntea uudestaan:
jälleen rakkautes parantaa.

Miks vaikeaa on tulla eteen puisen ristin?
Kai se todistaa: epäonnistunut oon.
En voi sanoa enenpää.
Elämäni käsiis jää.
Tyhjänä en osaa rakastaa.

Sun jälkesi johtakoon mun askeleeni.
Alla ristin varjon painan alas pään.
Sydämen syviin rämeisiin,
kokemuksiin kipeisiin,
valosi vielä loistakoon.

Herra johda vaikka mun tieni kulkis minne.
Johda silloinkin, kun en jaksa yrittää.
Silloin, kun mä heikko oon,
johdatukses jatkukoon.
Koko elämäni sun käsiisi jätän.

Sun ristis luo johtaa tänään askeleeni.
Käsiin sidotuin kaippaan vapauteen.
Eessäs pieneks kasvaa saan,
tuntea uudestaan :
jälleen rakkautes parantaa. 

Harri Helenius

Pitkän Perijantain herkkuhetkeen kerroskiisseliä , macaroneja ja suklaata.
Macaronit tein kaupan valamispakkauksen aineista. 
Pikkusen enemmän olis pitäny laitta vettä mitä ohojeesa oli, taikina jäi hieman liijan paksuksi.
Pursottaisa taikina ei levinny riittävästi, tuli tuommosia piippahattu macaroneja.
Vaan eikai se ulukonäkö makua haittaa, eihän.
Kerroskiisselisä on alimmaisena kookosvaniljakiisseli
ja päällä hillakiisseliä.
Hyvää Pääsiäisen aikaa sinulle !

Tervetulua uuvet lukijani, mukava
homma ku löysitte sivuni.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Helluunen

Helluunen on pienokaisen hampaaton hymy.
Hymy jota kahtellesa äkäsimmänkin
ämmän ja äijän mieli lauhtuu ja leppyy.

Helluunen on karvakasa joka maha pullollaan
pötköttellee tyytyväisenä tyynynsä päällä
vejellen veikeesti kissanuntaan.

Helluunen on näky
ku vanha pariskunta istuu vieritysten
käsikäjesä puiston penkillä.
Mies kääntyy naisen puoleen
antaen hellän pusun tämän poskelle.


Helluunen on hetki ku velijekset
saavat sovittua vuosia kestänneen riitansa.
Ovat hetkisen kaulakkain, silimät kostuu,
heijän on hyvä olla.

Helluunen on elämä ku rauha, onni
usko ja toivo ovat matkakumppaneina.

Helluusta päivää !




Kotikylällä

Ajelin iltasella kotokylälle, ku on muutama vappaapäivä töistä. Kotua lähtiesä sato vettä. Pohojanmaan rajapyykin jälkeen alako ilima kirka...