Yo-lakkeja ja suklaakaakkua

Se on huommenna taas päivä jollon moni nuori saa painaa kutreilleen valakolakin. Onnea vaan kaikille valamistuneille. Tuttavien juhliin muutama yo-lakki.

Suklaamoussekaakkua appelsiinituorejuusto versiona.

Mansikkavalakosuklaakaakkua.

Pia & Paula läninki

Käytiin viime viikonlopulla Pyssykylän kirpparilla ja sieltähän löyty kaheksalla ja puolella eurolla aivan ihana läninki. Kangas on vahavaa puuvillaa ja hyväkuntonen. Ja mitkä värit. Olettasin läningin olevan -70 luvulta, onko tää ny sitte vintagea vai retroo.

 Kirpparilla ollesa näytin läninkiä kokille, hän tuumas että malli ei taija oikeen olla mun tyylinen. No eihän se oo, mut tuostahan saa mun tyylisen ku ottaa sakset kätteen.

Pienien leikkausten jäläkeen läningistä tuli oikeen kiva ja pirtee helleläninki. Helemakankaan jämää en heittäny pois, jos vaikka keksis ommella siitä jotaki.

Ytimennävertäjä

Viikonlopulla tuli oltua mukana usijammasa ku yhesä hengellisesä tillaisuuesa. Hyviä oli puhheet ja laulut ja tietysti ruoka mitä sai tillaisuuksien välisä käyvä syömäsä.
Sunnuntaina puhuja puhu Ytimennävertäjästä. Ytimennävertäjä ei välttämättä oo kaikille tuttu kaveri, joten pikkusen tietua siitä mistä oikeen on kyse.
Ytimennävertäjä on pienen pieni ötijäinen mikä ensisijaisesti iskee mäntyjen kimppuun. Nävertäjä tunkeutuu kuoren läpi latvaversojen ytimeen ja alakaa määrätietosesti nävertämmään ydintä.
Mitä näläkäsempi se on, sitä ahaneemmin se haukkoo suupaloja mehukkaasta ytimestä. Ahamimisen seurauksena männyn latvusto alakaa kuivummaan, neulaset tippuu ja lopulta latvusto saattaa kuolla kokonaan, mikäli nävertäjät saa puuhastella rauhasa vuojesta toiseen.
 Ytimennävertäjän tuhot saattavat joskus tuottaa mehtän omistajalle mittavia tappiota. Mehtä ku ei kasva  eihän sieltä sillo kunnon tukkipuita saa.

Hengellisesä elämäsä voi myös käyvä vastaavanlainen tuho. Ytimennävertäjä pääsee tunkeutummaan latvustoon, ytimeen ja alakaa nävertämmään sitä tottuutta minkä raamattu on ilimottanu.
Nävertäjä mitätöi pikkku hilijaa Jeesuksen ristin työn merkityksen. Se alakaa syöttämmään epävarmuutta ja epäuskua.
Ytimennävertäjä rinnastaa Jeesuksen samalle viivalle muitten profeettojen kans. Se madaltaa Jeesuksen kuninkuuden ja tällä keinoin nakertaa uskon lujaa perustaa. Se pyrkii saamaan ihimisen suorituskeskeiseksi, että ihiminen omien tekojensa kautta vois saavuttaa pelastuksen.
Ytimennävertäjän tuhon seuraustahan oli neulasten tippuminen. Hengelllisesä elämäsä neulasia vois verrata sanan lupauksiin. Nävertäjä ku saa yhen lupauksen nakerrettua se siirtyy seuraavaan ja jatkaa sitä hommaansa ahanaasti jotta  sais kaikki tuhotuksi.

Jumalan Sanan tunteminen ja sieltä Jeesuksen ristinkuoleman merkitysen selekiäminen on melekoonen turva tuota Ytimennävertäjjää vastaan. Nävertäjä ku ei viihy Sanan ja Pyhän Hengen läsnäolosa vaan karttaa sitä. Mitä enemmän täytyt Sanalla ja Hengellä sitä pienemmät mahollisuuet Nävertäjällä on tunkeutua latvustoon.
Tehostettaan ja panostettaan tällä viikolla tähän tuholaistorijuntaan. Tehhään Ytimennävertäjän elämä hankalaksi, sen kulku ja eteneminen mahottomaksi lissäämällä Sannaa ja rukousta.

Aurinkoista ja siunattua kesäpäivää!

Pieleen meni

Kyllä mun arviointi torstain kelistä meni ihan pieleen. Vaikka aamusta näytti tulevan sajepäivä niin eipäs vaan tullukkaan. Ennen puolta päivää alako aurinko paistamaan ja oli niin komija kesänen päivä ku olla ja voi. Tuulta kyllä piisas, mut muuten oli hieno päivä. Näin sitä voi ihiminen hörvähtää, siis erehtyä, vaan eipä ollu eka kerta eikä muutes viimenenkään.

Hörvähtää voi monenlaisisa asijoisa tai tilanteisa Yks hörvähys sattu kerran kauppareissulla.
Se oli sitä aikaa ku Erätukku myi halapoja ulukoilupukuja. Meki sorruttiin ostammaan puvut, kokille sininen ja mulle punanen. Siihen sammaan kauppaan sai vielä fliisse takin, pipon, hanskat ja oloasun. Ihan hyvä ostos, ei siinä mittään. Niitä pukujahan oli sitte joka toisella vastaantulijalla, varsinainen kansalaisasuste.
Oltiin Prismasa ostoksilla. Mää kiertelin ja kahtelin alennusrekkejä vaateosastolla, kokki meni tekkeen omia löytöjään. Ku olin saanu kylläkseni vaatteitten penkomisesta lähin kahtelemmaan kokkia jos sattusin jostaki löytämmään.
Kurkkasin yhelle käytävälle, ei näkyny sinitakkista sillä osastolla. Kävelin seuraavalle käytävälle, ei vieläkään näkyny. Aikani ku kahtelin niin löytyhän se mies maitohyllykön tykyä. Kävelin miehen taa, taputin tuttavalliesti olokapäälle ja kysäsin että mitäs oot löytäny. Mies ku käänty tajusin kahtovani ihan outua miestä silimiin.
- Oho, anteeksi nyt sattu väärä mies ja jatkon matkaani.

Joskus on erehtyny purkista. Kahavin sekkaan meniki pari lusikallista suolaa ku ois pitäny olla sokeria. Eihän semmosta myrkkyvettä saa nielusta alas, yökkä siinä tuli vaikkei ehtiny suullista hörppäämään.

Ookko sää hörvähtäny?

Sattaa

Sattaa, sattaa ropisee tili tili pom, maahan asti valahtaa tili tili pom.
Kovin on kostijaa ja märkää. Ei näytä tästäkään päivästä tulevan eilistä kummempi. Aurinko on piilosa ja tuulee.
 Kuitenkin on tullu kesä, eilen nimittäin näin räystäspääskysen. Se istu räystään reunalla lähellä pesäpaikkaansa, pörhisteli höyheniään, hypähteli ja tirskutti niin valtavasti että varmasti kaikki muut tulivat tietämmään, että se on paikalla. Sillä oli pesän kunnostustouhut meneillään.
Välillä se lennähti räystään alle tutkimmaan pessää, tuli hetken päästä takasin ja tirskutti taas.
Lajitoveri istu muutaman metrin pääsä ja vastas tirskutukseen. Siinä ne jutteli keskennään, liekkö puhelivat siitä mistä löytys savia pesän korijaukseen vai kehuvatko toistensa höyhenpuvun koreutta. Ken tietää. Mukava oli seurata niitten puuhia.
Toisenki asijan huomasin eilen, koivut alakaa vihertää. Ei oo vielä suuren suuret lehen alut mutta niin palijo kuiten että väri näkkyy. On se mukava ku on kesä.

Mukavaa kesäpäivää!

Suolasta ja makijaa

Pikku suolasen näläkä pääsi yllättään, tekasin rahkavoitaikinasta jauhelihapasteijoita.

Samasta taikinasta aprikoosihillo täytteisiä kampanisuja.

 Kokkeilinpa tehä eka kertaa raijallista hyytelökakkua valakosuklaa-mustikkakarpalo täytteillä. Ei onnistunu ihan nappiinsa, massa oli liijan jänkkiä, ei levinny nätisti. Pittää seuraavalla kerralla muistaa tehä vetelämpää jotta leviäis paremmin. Onneksi ulukonäkö ei vaikuta makkuun.

Tähti

Iltasella innostuin pätkimään olokia, pätkistä tuli tällänen.

Tähen halakasija n. 55 cm.

Viliposen näkonen keli, tuuleskellee aikalailla. Tiijä vaikka lunta heittäs on sen näköstä. Pittää pukia lämpösesti jos tästä innostus lenkille lähtemmään. Petollista tälläset kevätkelit ku kuvittellee että ois lämmin mut eipä sitte ookkaan.
Meinasin viikolla että siivoilisin tännään parveketta, mut enpä viitti alakaa siihen touhuun näin viliposella kelillä. Eipä sieltä tavarat mihinkään karkaa, siivuaa sitte ku siivousinto taas iskee päälle.
Niin mukava ku parveke on olemasa, sinne tahtoo talaven aikana tulla kerättyä yhtä sun toista. Mehupullo- ja pakasterasijapussit oottaa varastoon menua. Vaan ensihän pitäs siivota varasto jotta sinne vois jotaki viijä. :)

Kevät

klikkaamalla kuvaa saat tekstin suuremmaksi

Mukavaa Helatorstaita!

Pari korttia

Tulevia juhulia aatellen tekasin pari korttia ruusukuvijoisesta servetistä.

Kaakkukökkä

Aamusta saakka sattaa tihhuuttanu vettä enemmän taikka vähemmän. Lumet saa kyytiä mikä on hyvä asija. Etelän puolen ikkunat tuli pestyksi ulukopuolelta ku saje piiskas ikkunoihin. Satteen aikana ikkunat oli todella vesipisaroitten peittämät, aattelin että saapa nähä millaset raijat jää lasseihin. Tuuli kuivas hyvin ikkunat, ei jääny minkäänmoisia jäläkiä vesisatteesta.
Mun kökkähommia saje ei haitannu yhtään ku sain olla sisällä. Mulla oli tälle päivää pienonen kakku-urakka.
Kuuvestakymmenestä kananmunasta oli tarkotus paistella viistoista kääretorttupohojaa. Alotin varttia vaille yheksän leipomisen, vartin yli ykstoista oli pohojat paistettu.

Levyjen välliin täytteeksi laiton kermarahkaa johon lisäsin vadelma-omenamarmelaatia.

 Jokkaiseen kaakkuun tuli yks tumma unemlmatorttulevy keskelle.

Koristuksen tein mahollisimman helepolla, marmelaatia pintaan ja kermaa reunoille. En jaksanu alakaa räpeltään mittään pikkutarkkoja aikaa vieviä juttuja.  Kakuista pitäs riittää sajalleviijellekymmenelle syöjälle. Toivotaan että kakut maistuu äitienpäivänä lasten Jippiikuoron levynjulkistamiskonsertin päätteeksi.
 
* kökkä sana on eteläpohojalaista alakuperrää ja tarkottaa talakoita *

Päivän biisi

Hieno tulkinta Ida Elinalta.

Se on kohta kesä

 Västäräkki nähty

kohta

on 

kesä.

Kuu kiurusta kessään,

puoli kuuta peipposesta,

västäräkistä vähäsen

pääskysestä ei päivääkään.

Juhulat juhulittu

Torstaina ajeltiin kotikylälle vapun viettoon, samalla juhulittiin vanhempieni 60-vuotis hääpäivää.
Pääsi Tellervo ja Väinöki mukkaan juhuliin. 

Suklaamoussekakkua herkkusuille.

Tähän aikaan vuojesta on aika kiva ajella tuota väliä ku luonto herräilee talaviunestaan. Lumet oli lähteny pelloilta, kurkia ja joutsenia näky usijampaan otteseen pelloilla, olivat teheneet välilaskuja leppuuttaakseen siipiään. On se vaan merkillinen vaisto minkä avulla ne lähtee liikeelle ja suunnistavat pesimäpaikoilleen.
Sitä vaistua eivät kai oo tutkijat vielä kyenneet täysin selevittämmään mistä ja miten se linnuille kehittyy.
Ihimisjärijellä sitä aattelele, että onpa ollu  melekonen suunnitteleminen jotta on saatu aikaan systeemi mikä tunnistaa ilimansuunnat ja tuulien voimakkuuet sekä kaiken sen mitä lentämisesä tarvitaan. Vaan voihan se olla että Luojan ei oo tarvinnu suunnitella, kunhan on vaan sanonu niin se on tapahtunu.
Eipä tuo oo ainut asija mitä ihiminen ei kykene tajuammaan.
Kuten yhesä laulusa sanotaan; järkemme ei suostu ymmärtämään miks täällä kaikki on näin....

Niin se vain on. Järki sannoo vastaan vaikka omin silimin voijaan nähä mitä mahtavia asijoita luonnosakin tapahtuu. Kuitenkin pieni ihiminen yrittää pohtia ja pähkäillä miten sais kaiken näkemänsä näyttämään siltä ettei se oiskaan meitä suuremman ja voimakkaamman käsisä, vaan ihimisen ihtensä käsisä. Ihimetellessään ei aina huomaa olevansa suuren ja voimallisen kämmenellä.

Mukavaa maanantaita!