tiistai 29. syyskuuta 2015

Kolikon toinen puoli

Mies istuu pöyvän ääresä naputellen kolikolla pöyvän pintaa, tuumailee ja miettii että kumpaankohan hommaan sitä tälle päivää alakas. Nikkaroimaan ja kunnostammaan rikki mennyttä kiikkustuolia vaiko alakasko pesseen ja puunaamaan auton, se ku on kesän jäliltä melekosesa siivosa.
Hörppii siinä naputtelun lomasa kupistaan kahavia ku silimät ossuu kolikkoon.
Vaan määpä tiijän, heitän kruunua ja klaavaa. Kruunulla pesen auton, klaavalla alan nikkaroimaan.
Tämähän ratkes heleposti.
Niinpä mies heittää kolikon ilimaan, nappaa sen kouraansa ja kääntää kämmenelleen nähäkseen kumpiko tuli.
Kruunu tuli. No ei ollu riittävän hyvä heitto, otan uusiksi.
Toistamisseen mies heittää kolikon hieman korkijammalle mitä eka kerralla, toivoen mielessään että klaava puoli jääpi päällimmäiseksi.
Näppärästi hän taas sieppaa kolikon ilimasta ja kääntää sen kämmenelleen. Pittää kouraansa hetken aikaa kolikon peittona, ettei ihan heti nää kumpiko tuli.
Mielessään mies oottaa näkevänsä klaavan. Kruunu taas.
Mikäs vikä täsä kolikosa on ku ei klaavaa tuu ollekaan.
Kolomas kerta sen tojen sannoo ja mies heittää kolikon vielä kerran.
Kolikon kääntyesä kämmenelle on se jälleen kerran kruunu puoli ylöspäin.
Mies hörppää kahavin lopun kupistaan ja lähtee nikkaroimaan.

lauantai 26. syyskuuta 2015

Omenahillua ja parisänky

Aamupäivällä lähettiin vaarin kans mehtään, ajatuksena oli että löyvettäs kraakunmarijoja ja puolukoita ees ykskään ämpärillinen, nii oisin teheny mehua niistä. Sattu niin huonoja paikkoja mihin mentiin, ettei löyvetty yhtään. Kierrettiin usijampi paikka vaan ei niitä löytyny.
Löyty jotaki muuta.
Joku on ollu vähisä rahoisa ku ei oo vieny sänkyään kaatopaikalle vaan raahannu sen mehtän laitaan.
Ihimettelen vaan moista käytöstä.
Vaari napsi kuvia.


Marijoja saahaksemme ois pitäny vihtiä lähtiä ajamaan kauemmas, vaan me ei vihtitty.
Ajettiin kotija kahavin keitton ja omenahillon tekkoon.
Yks annos omenahillua keiteltiin alakuviikosta, ny keiteltiin toinen. Heleppo homma tehä. Pilikkoo vaan omenat kuorineen kattilaan, siemenkojat toiseen kattilaan. Hillosokeria sekkaan ja keittellee hetken aikaa.
Sauvasekottimella pikkasen pyörähyttää seosta jotta isommat palaset pienennee ja tölökittää hillon.
Siemenkotien sekkaan laitettaan kans hillosokeria sopiva määrä. Ne saa kiehua ihan sössöksi. Sössö kaajetaan lävikköön, painellaan kaikki irtuava omenamössö lävikön läpi nesteen joukkoon. Kuumennettaan kiehuvaksi ja tölökitettään. Joukkoon voi lisätä jotaki maustetta jos haluaa eri makusta ku tavallinen hillo.
Vasemmalla omena-kaneli, keskellä omena-inkivääri- pomeranssinkuori. Oikeella omena- basilika- mustapippuri perin mielenkiintonen makuyhistelämä. Kylymänä vasta saa seleville miltä se oikeesti maistuu. Kuumana ku maisto niin poltti vain kielensä.

torstai 24. syyskuuta 2015

Punaset tennarit

Ajomatkan ajankulua, tennarien virkkausta. Tennareihin sain menemään mukavasti jämälankoja.
Varret virkkasin kahella eri punasella, eron huomaa ku oikeen tarkkaan kahtoo.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Kipu


- vaari kirijottaa ny -

 Kipu
 Minulla on kipu mukanani,
kipu, jokaisena päivänä ja yölläkin se valvottaa minua.
Ei, ei se lähde Buranalla, eikä vahvemmillakaan rohdoilla,
ei se lähde.
Se ei ole sellainen kipu. Se on kipu syvällä sielussani.
Kipu on kasvanut minuun kiinni, juurtunut sydämeeni,
se on kasvanut ja vahvistunut
ja luulinpa jo kerran, että kohta se jo tekee nuppuja
ja sitten kukkiin ja lopulta
tuottaa hedelmää.
Mutta ei, se työnsi vain juuriaan syvemmälle
repien rikki maaperää,
tunkeutui kallioon
joka halkesi kivun voimasta.

Meninkö rikki jo äitini kohdussa?
Isäni lyönneissäkö hajosin?
Ystävän sanatko ne olivat? Vai sanattomuus?
Vai oliko se elämä, joka minut murjoi?
Sanovat sitä kohtaloksi.
Kuka pelastaisi minut omalta kohtaloltani?
Jokaisena päivänä odotan pelastajaa;
tulkoon sitten valkoisella ratsulla tai ilman,
kunhan vain tulisi.
Kunhan vain tulisi!
Tulisi sateisena päivänä pilvien peittäessä taivaan,
tulisi auringon kirkkaudesta
tai tähtien takaa.
Kunhan vain tulisi!

Viimein hän tuli,
tuli porraskäytävän hämärästä,
soitti ovikelloa
ja kurkisti postiluukusta
ja sanoi:
                       Hei, oletko se sinä? Laittaisitko valot huoneeseesi?
                      
                        Tiedätkö, että sinä olet niin kaunis,
                        silmiesi sini kipusi takana,
                        poskiesi puna kyynelien kostuttama,
                        vapiseva sydämesi kosketusta odottaen.
                        Olet niin kaunis. Olet niin kaunis. 

                        Keitätkö teetä, niin esittelen itseni?
                        Istummeko pöytään ja taitamme yhteisen palan
                        elämän leipää? Sinä ja minä.
                        Vain sinä ja minä.

                        Saanko laittaa sinulle hunajaani teehen,
                        armon ja rakkauden sanojen hunajaa,
                        lempeyden sanoja sydämeltäni,
                        ne antavat voimaa ja rohkeutta
                        arkeen ja juhlaan.

                        Kuulen jo kuinka sydämesi soi,
                        kuinka kipusi keskeltä nousevat kauniit sävelet
                        helisevät kultaiset pienet tiu'ut.                     

 Kipu ei minua jättänyt
mutta hunajainen balsami
hänen huuliltaan
voiteli sieluni sopukoita,
paransi murtuneen kallion,
pehmitti kosteudellaan maaperän
ja kutsui minut taas elämään

ja antoi voimia jatkaa.
Hän lupasi olla aina kanssani,
jakaa kanssani elämän leivän.




keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Viherijät sukat

Sukkia rakkaudella kirijan malli Stricken
Kierrettyjä silimukoita ristikkäin ja vinosti, niistäpä ne kuvijot syntyy.
Kuvijo jatkuu takana kantapään puoleen välliin saakka.
Sukat on kuottu Nalle langasta 2,5 vahavusilla puikoilla.



maanantai 14. syyskuuta 2015

Tiskarin essu

Tiijät varmaan millanen kastumisvaara on olemasa sillo ku pestään astijoita isolla laitoskonneella. Etenkin  astijoitten esipesusa tahtoo vettä roiskua sinne ja tänne. Kosteutta pitävä essu on sillon tarpeeseen.
Uutta ei kannata lähtiä ostammaan ku vanahasta suihkuverhosta ompelemalla saa vallan käyttökeleposen suojan.
Kierrätystä, kierrätystä, siitä mää tykkään.

Tervetulua Sinikka lukijoitten joukkoon!

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Ratio

Eilen oltiin srk:n kirppari / huutokauppamyyjäisisä. Vaari innostu huutammaan ihtelleen ration. Tuumas mulle vaan että se on niin nostalginen ja tunteita herättävä. Hyvä selitys. :) :)
Kieltämättä se on hieno ja sopppii meijän kaapin päälle mainijosti.
Vanaha viisykyt luvun putkiratio. Tosi hyväsä kunnosa, siisti ku mikä ja äänenlaatu mahtava. Ratiolla on kokua melekosesti, korkeutta kolomekymmentäyheksän senttiä ja levveyttä kuuskymmentä.
( huutokaupan pöyvällä näytti piememmälle )
Kylläpä meijän vaarin kans ny passaa kuunnella uutisia, ku on uus ratio.



keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Mummeli ja vaari Iltanuotiolla

Vaari: Tiukan viikonlopun ja työntäyteisen maanantaivapaapäivän jälkeen eilen aamulla tuntui siltä, että nyt pitää päästä mehtään. Ja kun kaksin on kauniinpi niin pyysin mummelia mukkaan.
Kävin kaupassa ja ostin makkarat nuotiota varten. Viijen tienoilla sitte pakkasin vyötärölaukkuihin eväät ja muistinpa vielä mummelille retkivaatteetki ettiä kaapista. Eniten työtä teki löytää sille pitkät kalsarit. Missähän se niitä säilyttää?

Mummeli: Eilen illalla ku pääsin töistä tuli vaari mua hakemaan. Aamusella oltiin puheltu, että jos ei tuu mittään muita menoja, niin mennään laavulle paistelleen makkaraa, ku ei koko kesänä oo ehitty käymään. Vaari oli kotua lähtiessään pakannu mukkaan molemmille vyötärölaukut ja mulle vaihtovaatteet. Työvaatteisa ku ei viittiny lähtiä nuotion äärelle savun katkuun istuskelleen.

Vaari: Vaan olipa mukava ajella mummeli tuosa vänkärin penkillä. Jotenki vaan tämä yhessä meneminen tuntuu hyvältä. Parikymmentä kilometriä oli matkaa mummelin työmaalta laavulle. Olishan semmonen löytynyt lähempääki, mutta...

Mummeli: Ilta oli aurinkoinen ja kohtalaisen lämmin. Kävelymatkaa autolta laavulle kerty reilu kilometri, ihan sopiva matka iltalenkiksi töitten päälle.
Laavulle päästyämme hakkasin vähä pieniä klapeja syttypuiksi, vaari keräs vähä isompia kalikoita. Yhesä lavottiin klapit nuotioon,  vaari laitto tuohentuppoja klapien rakosiin jotka hetken päästä syttyä roihahtiki mukavasti palamaan.

Vaari: Mummeli on aina niin innokas näihin nuotiojuttuihin. Nytki meni heti pienimään kirveellä pikkuklapeja. Parilla tulitikulla nuotio sytty ja istuin siihen penkille tulta tuijottaan. Hetken istuin ja sitte muistin, että pitäs käydä suolla kattomassa miten karpaloita tullee tänä syksynä.

Mummeli: Sillä aikaa ku puut palo tutkin laukkujen sisältyä, vaari meni lähellä olevalle suolle kahtelleen millanen mahtaa olla karpalo tilanne.
Oih mun vaaria, oli käyny ostamasa mulle glutteenittoman puolukkaporkkanapatongin. Siitäpä oli  mukava vääntää palanen ja laittaa savusulatejuustua päälle. Sitäki nimittäin löyty toisesta laukusta. Lisäksi sieltä löyty sipuliporkkanasatnia ja luumuja. Juomaksi oli mansikkakarpalopuolukkamehua.

Vaari: Karpaloita oli, mutta eivät taija ehtiä kypsyksi tänä syksynä. Ihan pikkusen oli vasta joissain punasta. Viheriöitä olivat.

Mummeli: Kahenlaista makkaraa oli tarijolla, sinihomejuustomakkaraa ja  juustomakkaraa. Sinihomejuustosa ei juurikaan maistunu juusto, ettimällä sai ettiä löytääkseen juuston jytysiä. Yhen löysin, joten uskottava on että oli siinä juustua.
Vaari: Makkara nuotiolla on aina hyvää. Vaan Talopan Aurellassa luulin olevan sinihomejuustoa ja se oli vähä pettymys ku ei se home siinä maistunu juuri ollenkaan.
Paistettiin makkarat, syötiin muitaki evväitä. Jotenki se vaan tuntu paremmalta istua siinä nuotion ääresä ku olohuoneen sohovalla. Tämä oli pieneltä osin sitä avioliiton syyshuoltoa.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Täytekakkuja

Viikonloppu on ollu kiireinen. Seurakunnasa vietettiin juhulia ja olin auttelemasa keittiöllä. Mun kontolle jäi tehä täytekaakut kahavitukseen. Nelijästäkymmenestäkaheksasta kananmunasta paistelin kääretorttupohojia. Pohojien päälle levitin omenavadelmahillua ja kermarahkaa. Leikkelin pohojat seittemän senttiä levijöihin soiroihin joista kokosin kakut kiertosysteemillä.

torstai 3. syyskuuta 2015

Lainattuja lauseita

Joka voi iloita tänään,
älköön odottako huomiseen.
-Henrich Pestalozzi -

Rakkaudella on kolme ulottuvuutta:
syvyys, kesto ja uskollisuus.
- Andre´ Maurios -

Kaikki tämän maailman kunnia
ei vastaa yhtä hyvää ystävää.
- Voltaire -

Älä koskaan ryhdy sellaiseen,
mihin et tohdi rukoilla taivaasta siunausta.
- Georg Christoph Linchtenberg -

En tiedä mihin Jumala minut johtaa,
mutta tiedän, että hän johtaa.
- Gorch Fock -

Elämässä on tärkeämpää menettää
    kuin kartuttaa.
- Boris Pastemak -

Päivän sana

Minä luotan siihen, että Jumala,  joka on teissä aloittanut hyvän työnsä,  myös saattaa sen päätökseen  Kristuksen Jeesuksen päivään ...