keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Mummeli ja vaari Iltanuotiolla

Vaari: Tiukan viikonlopun ja työntäyteisen maanantaivapaapäivän jälkeen eilen aamulla tuntui siltä, että nyt pitää päästä mehtään. Ja kun kaksin on kauniinpi niin pyysin mummelia mukkaan.
Kävin kaupassa ja ostin makkarat nuotiota varten. Viijen tienoilla sitte pakkasin vyötärölaukkuihin eväät ja muistinpa vielä mummelille retkivaatteetki ettiä kaapista. Eniten työtä teki löytää sille pitkät kalsarit. Missähän se niitä säilyttää?

Mummeli: Eilen illalla ku pääsin töistä tuli vaari mua hakemaan. Aamusella oltiin puheltu, että jos ei tuu mittään muita menoja, niin mennään laavulle paistelleen makkaraa, ku ei koko kesänä oo ehitty käymään. Vaari oli kotua lähtiessään pakannu mukkaan molemmille vyötärölaukut ja mulle vaihtovaatteet. Työvaatteisa ku ei viittiny lähtiä nuotion äärelle savun katkuun istuskelleen.

Vaari: Vaan olipa mukava ajella mummeli tuosa vänkärin penkillä. Jotenki vaan tämä yhessä meneminen tuntuu hyvältä. Parikymmentä kilometriä oli matkaa mummelin työmaalta laavulle. Olishan semmonen löytynyt lähempääki, mutta...

Mummeli: Ilta oli aurinkoinen ja kohtalaisen lämmin. Kävelymatkaa autolta laavulle kerty reilu kilometri, ihan sopiva matka iltalenkiksi töitten päälle.
Laavulle päästyämme hakkasin vähä pieniä klapeja syttypuiksi, vaari keräs vähä isompia kalikoita. Yhesä lavottiin klapit nuotioon,  vaari laitto tuohentuppoja klapien rakosiin jotka hetken päästä syttyä roihahtiki mukavasti palamaan.

Vaari: Mummeli on aina niin innokas näihin nuotiojuttuihin. Nytki meni heti pienimään kirveellä pikkuklapeja. Parilla tulitikulla nuotio sytty ja istuin siihen penkille tulta tuijottaan. Hetken istuin ja sitte muistin, että pitäs käydä suolla kattomassa miten karpaloita tullee tänä syksynä.

Mummeli: Sillä aikaa ku puut palo tutkin laukkujen sisältyä, vaari meni lähellä olevalle suolle kahtelleen millanen mahtaa olla karpalo tilanne.
Oih mun vaaria, oli käyny ostamasa mulle glutteenittoman puolukkaporkkanapatongin. Siitäpä oli  mukava vääntää palanen ja laittaa savusulatejuustua päälle. Sitäki nimittäin löyty toisesta laukusta. Lisäksi sieltä löyty sipuliporkkanasatnia ja luumuja. Juomaksi oli mansikkakarpalopuolukkamehua.

Vaari: Karpaloita oli, mutta eivät taija ehtiä kypsyksi tänä syksynä. Ihan pikkusen oli vasta joissain punasta. Viheriöitä olivat.

Mummeli: Kahenlaista makkaraa oli tarijolla, sinihomejuustomakkaraa ja  juustomakkaraa. Sinihomejuustosa ei juurikaan maistunu juusto, ettimällä sai ettiä löytääkseen juuston jytysiä. Yhen löysin, joten uskottava on että oli siinä juustua.
Vaari: Makkara nuotiolla on aina hyvää. Vaan Talopan Aurellassa luulin olevan sinihomejuustoa ja se oli vähä pettymys ku ei se home siinä maistunu juuri ollenkaan.
Paistettiin makkarat, syötiin muitaki evväitä. Jotenki se vaan tuntu paremmalta istua siinä nuotion ääresä ku olohuoneen sohovalla. Tämä oli pieneltä osin sitä avioliiton syyshuoltoa.

2 kommenttia:

  1. Ihanan leppoisaa jutustelua! Kiva, kun vaarikin sanoo sanansa. Tervetuloa kirjoittelemaan; mukavalta kuulostaa!

    VastaaPoista
  2. Eihän tuohon voi sanoa kuin Amen! Mahtavaa. MInäkin niin kaipaisin välillä jonnekin nuotiolle tai vastaavalle, mutta kotimies ei oo niin hyvässä kunnossa, että sitä kiinnostais vai onko niin, ettei se oikeesti jaksa. Siunausta!

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...