lauantai 31. joulukuuta 2016

Haarukkapitsiä ja palijettilankaa

Lankalaatikosa on jo pitkään lojunu yks iso kerä liukuvärijättyä lila/mustaa nyppylankaa ja kolome kerrää tummaa violettia palijettilankaa. En oo oikeen keksiny mitä niistä alakas värkkään. Täsä joku aika sitte likat oli meillä yökyläsä ja värkättiin jotaki villalankojen kans. Ku Aurora huomas palijettilangan niin hän ihastu siihen ja sano, että voisikko mummu tehä mulle tästä jotaki.
Tottahan siitä jotaki voi tehä. Jos tekis niistä tunikan.
Lilasävyset langat sopi hyvin toisiinsa joten päätin käyttää niitä molempia.
Paksummasta nyppylangasta tein haarukkapitsinauhoja jotka yhistin virkkaamalla palijettilankaan.
Palijettilangalla virkkasin pylyväsraitoja. Haarukkapitsiraijoista tuli hauskan eriväriset liukuvärijätyn langan ansiosta.

Hyvvää uuta vuotta!

tiistai 27. joulukuuta 2016

Langanohjain neljälle langalle

Ennen joulua alotin kutomaan unisukkia alapakkalangoista. Ostin nelijä eri väriä ku halusin tehä raitasukat.
Nelijällä langalla kutoesa tullee se ongelma, että langat tahtoo kiertyä väkistenki toistensa ympäri ja hetken päästä ne on ihan sykkyrällä. Vaikka mulla on melekosen pitkä vieteri käsitöitä tehesä niin ny meinas mennä hermot lankojen selevettelysä. Eikös tähän hommaan oo olemasa joku systeemi jolla langat  saa pijettyä erillään. Kooklestahan se asija tietysti selevis.
Löysin kuvia langanohojaimista. Suurin osa niistä oli muovisia kahelle langalle tarkotettuja. Yks  malli  oli metallinen,  joka  oli tehty kiertämällä metalllilankaa sormukseksi johon oli tehty kaks lenkkiä lankoja varten. Minäpä näppäränä tyttönä aattelin kokkeilla tehä nelijän langan ohojaimen rautalangasta.
Ensin kiersin yhen isomman silimukan josta alotin "sormuksen" kiertämisen. Kierasin rautalangan yhen kerran sormen ympäri ja tein kaks silimukkaa. Sen jäläkeen kierros sormen ymppäri ja nelijäs silimukka. Rautalanganpään yritin katkasta mahollisimman siististi ja piillottaa silimukoitten alle ettei se häirihte kutomisen aikana.
Pujotin langat silimukoista ja pääsin testaamaan miten ohojain toimiii. Toimii kohtalaisen hyvin. Alusa pijin ohojainta etusormesa mut siirsin sen keskisormeen, on helepompi käsitellä lankoja ku ohojain ei oo niin liki puikkoja. Langat pyssyy ohojaimen takana erillään, etupuolella ne toki aina kiertyy kahen kierroksen verran. Värin vaihtuesa pyöräytän työtä pari kierrosta vastapäivään niin kierteet vähenee.
Pikkunen härveli mut tosi iso apu, eikä maksanu palijo.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Jouluevankelijumi

Ja tapahtu niinä päivinä, että keisari Aukustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli laitettava verolle. Tämä verollepano oli ensimmäine ja tapahtu Kyreniuksen ollesa Syyrijan maaherrana.
Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin ommaan kaupunkiinsa.
Niin Joosefki lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän ku oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marijan, kihilattunsa kans, joka oli paksuna.
Niin tapahtu heijän sielä ollesa, että Marijan synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa ja kapaloi hänet ja laitto hänet seimeen, koska heille ei ollu sijjaa majatalosa.
Ja sillä seuvulla oli paimenia kevolla vartioimasa yöllä lampaitaan. Niin heijän eesä seiso Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heijän ympärillään, ja he säikähtivät älyttömästi.

Mutta Herran enkeli sano heille: "Äläkää pelijäkkö, sillä kahto, mää ilimotan teille ison ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tämä päivänä syntyny Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungisa. Ja tämä on teille merkkinä, te löyvättä kakaran kapaloituna ja seimesä makkaamasa."
Ja yhtäkkiä oli enkelin kans mahoton joukko taivaallista sotaväkiä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanovat:
" Kunnia olokoon Jumalalle korkeuksisa ja maasa rauha ihimisten kesken, joita kohtaa hällä on hyvä tahto. Ja ku enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuvat toisilleen:
" Mennään ny Beetlehemmiin kahtommaan sitä, mikä on tapahtunu ja minkä Herra meille ilimotti."
Ja he menivät kiireesti ja löysivät Marijan ja Joosefin ja kakaran, joka makas seimesä. Ja ku he tämän olivat nähäneet, ilimottivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä kakarasta. Ja kaikki, jokka sen kuulivat, ihimettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuvat.
Mutta Marija kätki kaikki nämä sanat ja mietti niitä syvämmessään. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähäneet, sen mukkaan kuin heille oli puhuttu.

Hyvvää siunattua joulun aikaa sulle!

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Kolmen tontun talo

Tämän joulun isoin talorojekti oli kolomen tontun talo.
Seinät maalasin värijätyllä pikeerillä.
 Talon katot koristeltu marsipaanilla ja rösseleillä. Aita on tehty Dumle kohvehteista.
Takapihhaa kiertää piparikukka-aita.
Tontut tein marsipaanista ja sokerimassasta.
 Siinäpä se on iloksi kahtojille ja syöjille.




lauantai 17. joulukuuta 2016

Kirjoneulesukkaparit

Tialustyönä lissää sukkia. Onneksi ehin saaha valamiiksi ennen joulua, jotta ehtivät pukinkonttiin.
 Sama malli ja värit. Vaalijanpunanen on vaan enemmän pinkkä harmajapohojasisa sukisa jotta kuvijot erottuu paremmin.
Hyvvää joulua heillekki jotka sukat lahjakääröstään löytää.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Piparkakkutaloja, piparirekejä ja karkkikuusia

Joulumyyjäisten aika joten aattelin kantaa oman korteni kekkoon tekemällä muutaman piparitalon ja -reen.
Tein kaksinkertasen annoksen tavallista taikinnaa josta tuli nämä talot ja reet.
Gluteenitonta taikinnaa tein yhen annoksen, kaks talua ja kaks rekiä.
Tein pienen testin. Kokkeilin tehän pienellä kukkamuotilla kukkia piparitaikinasta, jospa ne onnistuis vaikka piparitaikina on paksumpaa mitä marsipaani.  Aattelin, että kukat taitaa paistuessaan kohota muovottomiksi, vaan toisin kävi. Kukat pysy hyvän muotosina. Tuli vähä erilainen kattokoristus. :)


Alakuviikosta ilimesty porraskäytävvään mukava yllätys
Ohikulukijoille toivotettaan ihanaa joulun odotusta.
Mahtaakohan karkit riittää jouluaattoon saakka?
Eilen aamulla oli yks kuusista hävinny mut vielä on pari jälijellä. Tosin niistäki on osa karkeista jo syöty.

Mukavaa joulun odotusta!




keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Rovaniemi Tourist City ja Napapiirin Pajakylän Alitrip kiinalaisjuhlat


- vaari kirijottaa ny -

Nyt lähestytään Joulun aikaa täällä Rovaniemellä. Tässä pienessä Lapin kaupungissa  maailman eri kielten sekamelska voimistuu päivä päivältä kaduilla ja kauppakeskuksissa. Kymmenen kilometriä pohjoiseen Napapiirillä Joulupukin Pajakylässä Joulupukin kodin ja lahjaverstaan ympäristössä alkaa olla jo päivittäin ihan ahdasta, kun kaikki turistit haluavat käydä moikkaamassa Pukkia..  Tai Santa Claus niin kuin turisti sen nimen sanoo.

No, pieni kaupunkihan tämä on asukasmäärältään (vain 60 000), mutta mainita pitää tietysti, että on tämä Rovaniemi sentään Lapin pääkaupunki ja aivan kuin portti koko Lappiin. - Tokihan pääkaupungissa turisteja riittää!

Lapin Kansa uutisoi 3.12., että joulukuussa parhaina päivinä Rovaniemen lentokentälle saapuu  peräti 23 lentokonetta ja ne ovat pääosin turisteja täynnä. Lapin lentokentille, joita on kuusi (jos Kuusamon kenttä lasketaan niihin mukaan), saapuu joulukuussa 60 000 matkustajaa noin 500 lennolla..Siihen kun lisäät vielä joulun ajan täydet junat ja omilla autoillaan tänne tulevat ihmiset, niin johan vierasta väkeä riittää.

Iso uutinen oli sekin, että kiinalainen Alibaba -verkkokauppayhtiö (liekö tuo Alibaba sukua Joulupukille?) on luvannut tuoda vuoden 2017 aikana 50 000 kiinalaista turistia Lappiin. Alitrip on Alibaban matkailuyritys ja volyymia siellä päässä kyllä riittää.

Tässä syksyllä Alitrip järjesti pienet juhlat Napapiirillä tuoden sinne Kiinasta sopivia laulavia  julkkiksia. Juhlien konsertti lähetettiin sitten netin kautta noin sadan miljoonan kiinalaisen katsottavaksi. Konsertin lisäksi näytettiin Kiinassa kuulemma 24 tuntia Rovaniemen matkailuvideoita. Runsaastihan kiinalaisia on tämänkin vuoden aikana Rovaniemellä vieraillut, mutta nyt tuon markkinoinin myötä määrä on reilusti nousussa. - Toivottavasti eivät ihan kaikki nuo 100 miljoonaa ihan heti tänne kuitenkaan tule:)

Viime vuonna Lapissa kertyi ulkomaalaisten majoitusvuorokausia yhteensä noin miljoona, niin nyt tuo kiinalaisten tulo voi hyvinkin lisätä määrää yhdellä neljänneksellä. Siinäpä miettimistä, miten sänkypaikka kaikille tulijoille löytyy. - Pitäisiköhän meidänkin petata kammariin vieraspeti valmiiksi?

Joulun ja vuodenvaihteen aikaan Rovaniemen kansainvälisyys näkyy tietysti vahvimmin, mutta kyllä turisteja riittää koko vuoden ajalle. Matkailubisnes on onnistunut saamaan turistit liikkeelle Lapin suuntaan enemmän ja enemmän kaikkina vuodenaikoina ja se on tietysti tosi hyvä juttu ja mahdollistaa isotkin investoinnit matkailualalla.

Mielenkiintoinen tieto ja vahvistus kaupunkimme kansainvälisyydelle on sekin tieto, että täällä asuu ihmisiä yli 90 eri kansallisuudesta ja täällä puhutaan lähes yhtä monta eri kieltä.

Mitä minä vielä sanoisin kotikaupungistamme? Vaikka sen, että Rovaniemi on Euroopan suurin kaupunki! Siis pinta-alaltaan suurin. Eli kyllä meille mahtuu! Tervetuloa vaan! 欢迎!

lauantai 3. joulukuuta 2016

Kukkia neulahuovutuksella

Kaapista löyty vaalija pellavaverho jolle ei ennää oo käyttyä verhona.  Siitä on aika tehä jotaki muuta.
Sain idean tehä seinävaatteen. Idea synty yhestä runon pätkästä jonka näin jossain työpaikalla. Runo oli niin positiivinen ja elämänmyönteinen, että se soppii mielestäni oikeen hyvin seinävaatteeseen, josta sen voi aina lukia ohikulukiessaan.
Leikkasin verhosta  kapijan kaitalleen ja sommittelin tekstin suurin piirtein kaitalleen keskelle.
Kirijaimet tein neulahuovuttamalla ruskijasta ja viininpunasesta villasta.
Kukkakuvijot piirtelin vappaalla käjellä mallista kahtoen.  Yritin ensin piirtää kalakkeeripaperin avulla mut kankaan pinta oli liijan epätasanen jotta väri ois tarttunu kunnolla. Helepompi homma oli piirtää kuvijot lyijykynällä. Villalla sai kaikki piirrokset piilotettua. Kukkaan ei  nää misä kohtaa on tullu mokia.  :)
Itelleni seinävaate ei jää vaan annan sen äitille. Jospa uuvesta asunnosta löytys seinävaatteelle sopiva paikka.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Tonttupuku

Taas on se aika vuojesta, ku illat hämärtyvät jo nelijän aikoihin ja monenlaiset jouluvalot ovat syttyneet ihimisten ikkunoihin ja pihamaille. On myös se aika, jolloin tonttujoukot lähtevät liikekannalle ehtiäkseen kiertämmään ja tekemään selekua ihimisten kiltteysasteesta.
Sillä ilman sellasta selontekua joulupukinhan on täysin mahotonta tietää kenelle lahajoja jaetaan.
Nämä tutkijatontut jotka kiertävät ja kulekevat ihimisten ikkunoitten takana kurkkimasa ovat ihan oma joukkonsa. He ovat vuosien kuluesa harijaantunneet niin taitaviksi ja oveliksi piiloutummaan, että ihimisen on lähes mahotonta niitä nähä.  Sittehän on suuri joukko muita tonttuja joilla on oma virkansa.

On postitonttuja jotka hoitavat joulupukin kirijeenvaihtua. Sitten on sunnittelija tontut, jotka hoitavat kaiken suunnittelutyön lahajojen tekemisen ja paketoimisen suhteen. Rakentaja- ja ompelijatontut tekevät  käsillään ja koneillaan  mitä moninaisempia lahajoja.
Sitten on pakkaajatontut, jakajatontut, edustustontut, tanssitontut, ohjelmatontut, jne... tätä listaahan vois jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Eikä suinkaan passaa unohtaa suurta tonttujokkua joka touhuaa ja häärää tontturuokalan puolella aamusta iltaan.

Työtahti tonttulasa on reipasta ja rentoa. Tonttulasa on voimasa tonttumaan tonttutyövoimalaki jota jokkaisen tontun on nouvatettava.Laisa sanotaan, että jokkaisen tontun, tekipä hän mitä työtä tahansa, tullee tehä työnsä hyvin ja ajallaan. Jokkaisen tontun tullee huolehtia siitä, että vieruskaverilla on mukavaa työseuraa ja että hittaampia on autettava.Tyhjin vatsoin ei kukkaan saa töitä tehä, vaan on muistettava käydä ruokalan puolella riittävän usein.
Olipa tontun virka sitten mikä tahansa, jokaisella tontulla on oma tonttupukunsa, virka-asunsa jonka hän saa pukia ylleen joka ikinen päivä.

Mullekki tuli tilaus  tytön tonttupuvusta. Mahtaakohan puku päätyä tonttulan tonttutanssiaisiin.



Tontut ovat liikkeellä, muistakaa olla kilttejä!

  

torstai 24. marraskuuta 2016

Hiussolki

Oltiin vaarin kans käymäsä yhellä kirpparilla ja sieltä pois lähtiesä löysin maasta auton renkaan vierestä hiussolijen. Soloki oli muuten ehyt ja kunnosa mutta sen pinta oli kärsinneen näkönen. Aattelinpa että siitä saattas saaha vielä käyttökeleposen jos vähä tuunailis sitä. Vaihtoehtoja solijen pinnan siistimisseen ois moniaki, mut päädyin virkkaamaan siihen suojan. Virkkasin merkkauslangoista kapijan kaitalleen ja ompelin sen solijen päälle.
Mulla sattu olemaan lankavarastosa hopijalankaa josta sai mukavasti kimallusta harmajan ja vaalijanpunasen joukkoon.

 Taijanpa antaa solijen mukelo ykköselle, hällä ku on paksu ja pitkä tukka niin saapi laittaa tukkansa poninhännälle.

lauantai 19. marraskuuta 2016

joulukalenteri

Muutaman viikon ajan on pääsä pyöriny ajatus tehä joulukalenteri, mutta idea sen toteuttamisseen ollu hukasa. Toissa iltana se idea sitte löyty vaarin työhuoneesta. Työhuoneen laattialla oli pari tyhyjää pahaviloojaa.
Silimäilin niitä loojia ja siinä se idea sytty, tästähän sen kalenterin saa tehtyä.
Jos loojan halakasis ja laittas kertakäyttömukeja sisälle, siitähän sais aika kivan kalenterin.
Leikkasin loojasta kaks puolikasta jotka on justilleen sen kokoset, että niihin mahtuu 24 mukia.
Aattelin , että liimaan mukit pohojistaan kiinni loojaan ja laitan kannen päälle johon leikkaan sitte luukut. Hmm....ongelma. Miten onnistua leikkaamaan luukut jokkaisen mukin kohalle, ku mukia ei nää misä kohtaa se on?  Vois vain sormituntumalla olettaa, että luukku sattus oikijaan kohtaan , ellei satu niin se ois vähä huonompi homma. Suunnitelman muutos.
Tehhäämpä toisin päin, laitettaan mukit kiinni kanteen.  Leikkasin vaalijanpunasesta aaltopahavista kalenterin kokosen palan jonka liimasin joululahajapaperiarkin päälle. Joululahajapaperista tullee kalenterin pällys.
Piirsin aaltopahaviin mukien paikat ja leikkasin niihin luukut. Liimasin mukit paikoilleen ja sen jäläkeen pahaviloojan mukien päälle.
Numerot leikkasin erivärisistä aaltopahaveista.
Taittelin paperin reunat  loojan myötäsesti  ja liimasin kiinni. Loojasta tuli lahajapaketti. :)
Liimasin numerot ja " kahavat"  luukkuihin , laiton yllätykset mukien sisälle ja painon luukut kiinni.
Luukut pysyy aika hyvin kiinni aaltopahavin ansiosta.
Joka luukusa on pieni " kahava", silikkinauhan pätkä josta vetämällä luukun saa heleposti auki.








keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Kurpitsat tuhottu hyötykäyttöön :)

Vaari sai isänpäivälahajaksi kolome kurpitsaa. Yhen niistä hän tuohos eilen tekemällä siitä kurpitsamössöö jota hän käyttää kuuluisaan kurpitsakahaviinsa.
Mulla on tännään vappaapäivä joten päätin tuhota loput kurpitsat.
Yhestä puolikkaasta lähti osa kurpitsapiirakkaan, jonka tein porkkanapiirakkaan ohojeella.
Piirakan päälle laiton lakritsituorejuustokuorrutteen tähtisateen kera. Olipa aika veikee makuyhistelmä. Suosittelen.
Osa kurpitsoista  joutu taatelikakkutaikinan joukkoon, tuli samalla kertaa kaks kakkua.Piirakkaan ja kakkuihin meni melekeen yks kokonainen kurpitsa. Joten vielä oli yks kokonainen jälijellä ja toisestaki vähä jämiä. Ne mää silippusin kattilaan, laiton tilikan vettä päälle , kaneliltankoja muutaman ja hillosokeria reilu puoli kilua. Niistä keitellään kurpitsahillua. En tiijä millasta tullee, mut eiköhän tuo ajan kans tuu syötyä.



lauantai 12. marraskuuta 2016

Kirjosukat, mustaa, valakosta ja violettia

Sukkatilaukset jatkuu, nyt vuorosa pitkävartiset kirijosukat.
Väritoivomuksena oli musta, valakonen ja lila.
Kuvijoraitoja yhistelin usijammasta mallista.
Nyt saa nauttia lumisesta maisemasta. Lunta on satanu viikon aikana sen verta palijo, että puitten oksatkin on saanu kuorutteen ylleen. Talavi on hieno vuojenaika. Luonto on niin tavattoman kaunis valkosesa verhossaaan, auringon sätteitten hohtaesa sen pinnasta. Ei se ihime oo, että turistit ovat hullaantuneita  talaven kauneuvesta.  Ainut haittapuoli talavesa on kylymyys. Vaikka eikai sekkään oo ku asennoitumis- ja pukkeutumiskysymys.
Kova pakkanen tieysti hankaloittaa auton käyttyä. On muistettava laittaa se lämmitykseen jotta lähtee tarvittaesa käyntiin. Näistä pienistä haittatekijöistä huolilmatta, talavi on ihanaa aikaa. Nautitaan siitä, ei sitä kestä ku puolisen vuotta, eikä sitäkään.


maanantai 7. marraskuuta 2016

Tiinan lapaset

Viime viikolla sain valamiiksi Tiinan lapaset. Hän oli nähäny kuvan lasten lapasista ja tykästyny tuohon sydän kuvijoon. Pikkusen joutu säätämään mallia jotta sai sopimaan aikusen kokkoon.
Tännään on huippu hieno päivä. Aurinko paistaa, pakkasta -10 kieppeillä ja mulla meno töihin vasta yheksi. Mukavia tälläset aamut, ku ei tarvi kukon laulun aikaan töihin lähtiä.

Mukavaa alakanutta viikkua sullekki!

lauantai 5. marraskuuta 2016

Mitä ikinä

Mitä ikinä teetkin, mihin sitten
pyritkin elämän melskeissä, säilytä
rauha sielussasi. Vaikakin maailma on täynnä
teeskentelyä, raadantaa ja särkyneitä
unelimia, se on silti kaunis. Ole iloinen.
Pyri kaikin voimin olemaan onnellinen.
-Max Ehrmann-

 Hyvvää pyhäinpäivää!

tiistai 1. marraskuuta 2016

Porot liikennevaloissa

Ei tarvi kauvas lähtiä poroja nähäkseen, ne tullee keskelle kaupunkia. Nämä oli ruokatuntia pitämäsä risteyksesä.
Porotokka oli ihan rauhallisena tien vieresä ruokailemasa. Eihän ne sitä mihinkään päässeet ku liikennevaloisa palo punanen. Mullaki oli hyvä hetki napata kuvia auton klasin lävitte.
Vielä syöminen on heleppua ku ei tarvi lumen alta kaivaa.
Viheriä valo vaihtu niin meille ku poroilleki.
Eiköhän siitä ensimmäiset porot sännänneet liikenteen sekkaan. Yks poro juoksi poikki tien just sille kaistalle, mistä vastaan tulevat autot lähti liikkeelle. Porohan törmäs yhen auton takaovveen  niin rajusti että ovveen tuli lommot. Poro vaihto suuntaa ja juoksi takasi sille puolen mistä oli tullu.
Liikenne eteni eikä voitu jäähä siinä kahtommaan mihin se poro meni. Auto johon poro törmäs pysähty tien viereen. Todennäkösesti kuski meni kahtommaan poroa tuliko siihen vahinkua, ja tietysti oman autonsa oven vaurioita
Ei ne nuo elukat palijo liikenteestä perusta, ne mennee mihin haluaa. Autoilijoittan tulis osata varoa ja olla tarkkaavaisia sillo ku näkkee poroja olevan liikkeellä.
Toivotaan että poro selevis säikähyksellä ja auton omistaja pienellä peltivauriolla.

lauantai 29. lokakuuta 2016

Lapsuusajan herkku

Tiijäkkö mistä tietää ihimisen tulleen vanahaksi?
Mulle on kerrottu, että siitä sen tietää, ku alakaa muistelleen mennyttä aikaa. Sillon tällön ajatuksiin tulla tupsahtaa joku asija tai tilanne mikä on joskus sattunu. Kummasti ne vaan ovat jääneet ihimisemielen syövereihin. Liekkö se niin, että mitä mukavempi, ihanampi ja hauskempi tilanne on ollu, sitä paremmin se jääny muistoon. Tai päinvastoin, mitä ikävempi ja surullisempi, sekin syöpyy syvälle, syvälle mieleen ja saattaa joskus vuosikymmenten päästä vasta nousta pintaan, tuoden mieleen uuvestaan ne ikävät muistot. Nekin tulis kai käsitellä.

Mulle tupsahti mieleen mun kakara-ajan herkku. Se oli kertakaikkisen hyvvää ja sitä pitiä käyvä osatamasa monen monta kertaa ja monta kerralla. Eihän yks riittäny ku pieneksi hetkeksi.
Palataampa siis ajasa hieman taakse päin.

Siihen aikaan  kotikylälläni oli yks kauppa, Ossuuskauppa. Olisinkohan mää ollu kuus tai seittemän vuotias, ku eka kertoja kävin kaupasa ihan yksin. Äiti oli antanu mukkaan ostoslistan joka piti antaa lihatiskin takana olevalle myyjälle. Heleppo homma. Eihän mun tarvinnu muuta tehä, ku seisua tiskin eesä ja oottaa, että myyjä laitto paketteihin sen mitä ostoslistaan oli kirijotettu.

Jauhelihhaa, sitä myyjä kaapi metallisella kauhalla myyntitiskisä olevasta astijasta. Myyjän vasemmalle käjelle oli valamiiksi otettuna voipaperin näkönen paperi, jonka päälle myyjä laitto jauhelihan.
Tottuneesti myyjä osas arvioija jauhelihan määrän lapioiessaan jauhelihhaa paperille, että sitä ois se määrä mitä listalle oli kirijotettu. Välisä myyjä punnitti lihan, jos sitä oli liikaa niin hän otti ylimääräsen pois ja heitti sen takasi astijaan. Ku liha oli punnittu, myyjä kääri siinä puntarin päällä sen pakettiin, sitte hän siirty sivupöyvän viereen ja kääri lihan vielä toiseen parperiin. Tämä päällyspaperi oli semmonsta luonnonvalakosta, vähä pehemosen olosta paperia.
 Kotona paketit aukastiin nätisti ja päällyspaperiarkit silotettiin. Niistä sai hyvvää piirrustuspaperia.

Kylälle tuli toinen kauppa, Villen Valinta. Sieltä kaupasta löysin herkkuni karkkihyllystä. Hyllyisä oli vaikka minkämoisia karkkeja, mutta yks oli ylite muiden, Suffeli. Vaalijanpunsen-ruskijaraitasen paketin sisällä oli vohovelipatukka. Vohovelin sisällä  on toffeetäytettä, olihan ne hyviä. Ne oli niin hyvä, että ostin niitä aina ku kävin kaupasa. En tiijä söinkö niitä ehkä liikaakin, ku serkkupoika alako josaki väisä kutsumaan mua suhvelipuhveliksi.

Vaikka suhuvelisa on vehenäjauhoja, ( en sais syyvä , ku on keliakia)  on hinku niihin ollu sen verta kova, että on pitäny joskus vielä maistella. Harmikseni  oon todennu, ettei ne  ennää maistu siltä miltä ne maistu kakarana. Kaikki muuttuu, suhuvelitki. Tai onko se muutos vain minusa, ku  oon vanahentunu. Ainaki niin palijo, että voin jo näinki vanahoja asioita muistella. Oikiastaan tämä vanaheminen on ihan mukavaa.

http://www.fazer.fi/tuotteet-ja-asiakaspalvelu/tuotemerkit/suffeli/

tiistai 25. lokakuuta 2016

Sukkia..sukkia..

Tilatut sukat ovat onnellisesti perillä uusilla omistajillaan.
Yks tilaus oli nelijä paria tennarisukkia. Sukat tein seittemästä velijeksestä.
Kirijokuvioiset sukat tein Nallesta.
Sydän sukat tein seittemästä velijeksestä. Sukkien varren suuta koristaa pykäläreunus, jonka ohojeen löysin Novita sukkalehestä.
Pykäläreunusta ja sydän mallia oli niin mukava tehä, että tein parit lasten lapaset samalla mallilla.











Lähikuva pykäläreunuksesta.

Päivän sana

Minä luotan siihen, että Jumala,  joka on teissä aloittanut hyvän työnsä,  myös saattaa sen päätökseen  Kristuksen Jeesuksen päivään ...