tiistai 29. maaliskuuta 2016

Kevättä kohti

Mummelin päivän mutinat: Niin on pyhät takanapäin ja päästy arjen ihanuuteen. Mukavalta tuntuu lyhyt työviikko, ei tarvi ihan täysaikasesti vielä töitä paiskia. Vaikka enhän mää niitä muutenkaan paiski, ku välillä saattaa olla lorvipäivä keskellä viikkua.
Mukavalta tuntuu myös tuo kevvään tulo. Viikosa on joen jäälle ilimestyny aukkopaikkoja ja noussu paikkapaikon vesi jäälle. Kovin pitkään ei taija jää ennään kantaa. Uhkarohkijoita pilikkijöitä näkkee joskus istua nököttävän jäällä jakkaransa päällä vaikka muutamien metrien pääsä virtailee vesi vappaana.

Kelit on pahimmoilleen just semmoset, että auto on aina likanen. Ei auta lähtiä pesemään sitä, ku samantien ku pesusta pääsee ja ajat muutaman kilsan, on auto saman näkönen ku pessuun mennesä.
Syksyn jäliltä on katutyöt kaupungilla kesken. Nyt ku alakaa tiet sullaamaan niin mahton on kura ja loska hiekkasilla katuossuuksilla. Pari risteystä on niin kolosia ja kuoppaisa, että tarkkaan saa kahtua mistä kohtaa aijaa. Monet autoilijat kiertellee ja kurvailee jotta välttysivät epämiellyttäviltä kuoppayllätyksiltä. Vielä ku tiellä on suuria vesilätäköitä, niin sitäpä ei tiijä yhtään millaset kuopat sielä veen alla vaanii.
Aijaahan ne välillä pahimpiin kohtiin uutta sorraa vaan sehän ei pysy kauvvaa, ku kulukeutuu veen mukana muualle. Onneksi on kiertoteitä joita voi käyttää jotta ees pikkusen säästys kuralta. 

Lopuksi vaarin tämän päivän kevätruno:

Kevään arjen ihanuutta
yhteinen elämä sinun kanssasi
niin ja
savulohi ja perunasalaatti
tuosta pienestä lähikaupasta
ja vielä tietysti
juustokakku - se ite tehty -  kahvin kanssa
auringon paiste katseessasi
ja yön lämpö.



perjantai 25. maaliskuuta 2016

Pääsiäisen sanomaa nukketeatteriesityksellä

Elämä on varsin mielenkiintosta, etenkin jos etteen tullee tilanteita, jotka ei oo joka päiväsiä. Mulle tuli alakuviikosta semmonen tilanne, ku sain pittää koulusa uskontotunnin. Hilijasen viikon aiheena on tietysti pääsiäinen, joten kerroin koululaisille pääsiäisen tapahtumat pöytänukketeatteriesityksellä.
Nukketeatterin  näyttämönä on kirija jossa on kuus erilaista aukeammaa. Kirjan korkeus on n. 70 cm, nuket on tehty barbinukeista joitten kasvot, jalat ja kädet on muovattu askastelumassasta. Sekä kirijan että nuket on teheny eräs Etelä-Suomesa asuva nainen.

                                         Jeesus ja opetuslapset olivat syöneet pääsiäisaterian. Aterian jäläkeen Jeesus halusi mennä rukkoilemmaan sillä hän tiesi hetkensä olevan lähellä.  He menivät Getsemanen puutarhaan. Jeesus rukkoili suuresa tuskasa, hänen hikensä oli kuin veripisarat jotka valu maahan. Ku Jeesus oli rukkoilu meni hän opetuslasten luo ja löysi nämä nukkumasta. Hän sanoi heille: "Miksi te nukutte, rukoilkaa ettette joutuisi kiusaukseen."

Jeesuksen vielä puhuesa alako puutarhaan tulla väkeä. Väen etunenäsä tuli Juudas mukanaan sotilaita.
 Juudas oli yksi Jeesuksen opetuslapsista joka kavalsi hänet kolomestakymmenestä hopiarahasta. Juudas meni Jeesuksen luo ja sanoi hänelle; " Rabbi", ja tervehti häntä suujelmalla. Tämä oli merkki josta sotilaat tiesivät kenet he vangitsevat. Sotilaat ottivat Jeesuksen kiinni ja veivät hänet ylipapin taloon.

Sotilaiden tullessa puutarhaan opetuslasten joukko hajaantui. Pietari kuitenki halusi nähä mihin Jeesus vietiin niimpä hän seurasi Jeesusta ja sotilaita temppelin esipihalle saakka. Sielä hän oli lämmittelemäsä nuotion äärellä ku yks palavelijatar tuli hänen luokseen, tuijotti häneen ja sano ympärillä oleville: "Eikös tuokin mies ollu Jeesuksen seurasa?" Pietari vastas että, mitäs puhut nainen, en tunne tuota miestä. Hetkisen kuluttua toinen palavelija sano, osottaen Pietaria, että sinäki olit Jeesuksen seurasa.  -En ollu, vastas Pietari. Pietari vaihto hieman paikkaa jotta hän sais olla rauhasa. Jonku ajan päästä kolomas palavelija tunnistaa Pietarin ja sannoo, että minä tunnen tuon miehen, sinä oot galilealainen ja olit Jeesuksen seurasa. Pietari jo kiukustuu ja huutaa, en oo ollu, en tunne sitä miestä. Samasa laulaa kukko. Sillo Pietari muistaa Jeesuksen sanat jotka hän sanoi heijän ollesa aterialla: "Ennen ku kukko laulaa sinä kolomesti minut kiellät." Pietari meni kartanolle ja itki katkerasti.

Ylipappi oli kuulustellu Jeesusta ja todennu, että Jeesus oli pilikannu Jumalaa myöntäessään olevansa Jumalan Poika. Ylipapit ja kirijan- oppineet veivät Jeesuksen Pilatuksen etteen, jotta tämä langettas Jeesukselle kuoleman tuomion.
Juhulan aikaan oli tapana vappauttaa yks vanki. Jeesuksen lisäksi vankina oli myös Barabbas joka oli murhamies ja ryöväri. Pilatus tutki ja kuulusteli Jeesusta, mutta ei löytäny mitään syytä minkä takia hänet vois tuomita. Pilatus kysy kansalta kummanko he tahtovat vapauttavan ja kansa valitsi Barabbaan. Pilatus kysy kansalta, mitä hän tekkee Jeesukselle. Kansa huusi raivoissaan ristiinnaulitse, ristiinnaulitse. Niin Pilatus vapautti Barabbaan, mutta Jeesuksen hän antoi sotilaitten kässiin, jotta heijän pittää ristiinnaulitta Jeesus.

Sotilaat ottivat Jeesuksen, riisuvat häneltä vaatteet, ruoskivat, hakkasivat ja pieksivät hänet. Pukivat hänen ylleen punasen viitan ja iskivät päähän orijantappurakruunun. Sen jäläkeen he lähtivät viemään Jeesuksen ristiinnaulittavaksi, laittovat Jeesuksen kantammaan ihte oman ristinsä. Ku he saapuvat Golgtalle, sielä he ristiinnaulitsivat hänet, sekä kaks ryöväriä. Ylipapit ja kirijanoppineet pilikkas Jeesusta. "Siinä on meijän kuningas, tule alas ristiltä, kyllä me sitte uskomme."
Kuuennella hetkellä laskeentu maan ylle pimeys. Jeesus huusi suurella äänellä ja anto henkensä. Maa tärisi, kalliot halakes ja temppelin esirippu halakes ylhäältä alas saakka. Sadanpäämies joka vartioi Jeesusta, kaiken sen nähtyään sano: "Totisesti tämä oli Jumalan poika."
Illan tultua eräs mies, Joosef Arimatialainen pyysi Pilatukselta saaha ottaa Jeesuksen alas ristiltä. Hän otti ystäviensä kans Jeesuksen ruumiin ja hautasivat hänet kalliohautaan. Haudan suulle he laittovat suuren kiven.


Viikon ensimmäisenä päivänä kolome naista meni haudalle voitelemaan Jeesuksen ruumiin. He puhelivat keskennään siitä miten saisivat siirretyksi kiven haudan suulta. Heijän ollesa matkalla tapahtu maanjäristys ja Herran enkeli laskeentui alas taivaasta ja vieritti kiven haudan suulta. Naisten tullesa haudalle, he pelästyivät nähdessään enkelin ja vielä haudan avoimena. Enkeli puhutteli heitä sanoen, että älkää peljätkö. Te etsitte Jeesusta, mutta ei hän ole täälä, hän on noussut ylös.
Naiset totesivat haudan olevan tyhyjä. He lähtivät kiireesti juoksujalakaa kertomaan opetuslapsille, että Jeesus on noussu ylös.

Kerran pääsiäisen jäläkeen opetuslapset olivat koolla lukittujan ovien takana, ku Jeesus ilimesty heijän keskelleen. Jeesus tervehti heitä ja näytti heille käsiensä arvet. Jeesus sano: "Kirjoitettu on, että Kristuksen piti kärsimän ja kolmantena päivänä nousevan ylös, ja että parannusta on saarnattava syntien anteeksisaamiseksi kaikkialla maailmassa. Niin kuin Isä lähetti minut, lähetän minä teidät. Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille." Jeesus puhalsi heidän ylleen ja sanoi; " Ottakaa Pyhä Henki."
Tämän sanottuaan hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istui Jumalan oikealle puolelle.
Opetuslapset lähtivät ja saarnasivat evankeliumia kaikkialla. Ja vielä tänäkin päivänä, tämä sama Pääsiäisen sanoma kaikuu kaikkialla maailmalla: Jeesus kärsi ja kuoli, nousi kolmantena päivänä kuolleista ja elää iankaikkisesti.

Hän kanssamme käy tuleville teille, 
kanssamme käy ilon antaa meille,
Jeesus nousi ylös haudastaan.






tiistai 22. maaliskuuta 2016

Pääsiäismunat


Vanahasta tapetista revin pientä silippua ja liimasin silipun styroksisten munien päälle. Munat pääsi roikkummaan sunnuntaina saatuihin virvon varvon oksiin.
Hyvää pääsiäisen aikaa!

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Perinneruokaa israelilaisille vieraille

Sunnuntaina meillä oli ruokavieraita. Vaari oli pyytäny pari israelilaista meille syömään suomalaista ruokaa. Toinen vieraista on kokki ja toinen leipuri, sempä takia heitä kai kovasti kiinnosti nähä millasta sapuskaa suomalaiset laittaa. "Traditional Finnish food" oli vieraiden toiveena.

 Vaari alotti jo lauvantaina ruokien tekemisen, laitto kuivatut sienet likuammaan ja paisto muikkujutun valamiiksi. Muut ruuat ehti tehä sunnuntaina.

Alakuruokana oli kanttarellikeitto. Vaarin resetti on heleppo eikä keitto voi oikeestaan epäonnistua, ellei laita liikaa suolaa. Sienet oli meijän nuoremman pojan kerräämiä ja kuivattamia.
Toisena syötiin pieni kala-annos. Siinä oli lautasella on pala tummaa perinteistä ruisleipää, jonka päällä on reilu siivu savujuustua, siivu savulohta, jonka sisällä ruohosipulituorejuustoa. Sitte oli vielä palanen sitä muikkujuttua. Muikkujuttu on uunisa tehty paistos.  Vaari teki muikkujutun pekoniviipaleitten sisälle. Vuoras leipävuuan pekoniviipaleilla ja lato muikut vuokaan, ripotellen suolaa ja pippuria mausteeksi. Paistos sai olla uunisa kolomisen tuntia mievosa lämmösä.
Pääruuaksi vaari teki, mitäs muuta kuin poronkäristystä ja pottumuusia. Lisäkkeeksi puolukkasurvosta.
Vieraat olivat vaarilta etukätteen kysyneet, että montako sallaattilaatua teillä on tavallisesti ruokapöyväsä. Vaari oli sanonu, että tämän perinneruuan kans ei tuu sallaattia ollenkaa, vain puolukkasurvosta. Vieraat ei olleet syöneet porua koskaan ennen, mutta näyttihän tuo maistuvan.
Suomalaisesa ruokakulttuurisa taitanee olla yks ruokalaji jonka näkeminen enskertalaiselle saattaa saaha aikaan epämiellyttävän tunteen. Mitä ihimettä tuollanen mönjä mahtaa olla, onko se syötävvää?
Meijänki vieraat hieman ihimettelivät ja kyselivät, että mistä tämä musta mönijä on tehty. Maistelivat ja mutustelivat ja taisipa toinen tykätä ku tyhyjäs lautasensa kokonaan. Mämmilusikallisen lisäksi lautasella oli vaarin tekemää mämmijäätelyä, joka on hieman erilainen jäläkiruoka. Oli muuten tosi hyvvää...kantsii kokkeilla. Vaniljajäätelön sekkaan sekottaa vaan mämmiä ja laittaa pakastimmeen hetkeksi aikaa jähämettyyn.
Karpalokuppi: karpalokiisseliä vaniljakastikkeella höystettynä. Namss...
Jokaisesta ruokalajista synty keskustelua, mistä marijat, miten ruoka tehty jne. Karpaloitten osalta kerrottiin, että ne ollaan ite poimittu. Vaari haki pakastimesta pussillisen karpaloita ja näytti vieraille millasesta marijasta on kyse. Kun vieraat nakkasivat marijan suuhunsa, niin sen irvistyksen jäläkeen vaari anto marijalle uuven nimen "Angryberry" ja se tuntu vieraille tämän marijan nimeksi kelepaavan.Vaniljakastikkeesta vieraat tuntu tykkäävän, lisäsivät sitä pariin kertaan kiisselinsä päälle.
Lopuksi keiteltiin kahavit ja tarijottiin leipäjuustua valokkien kera. Leipäjuusto oli israelilaisille jollakin tavalla tuttua, kertovat että heillä on lähes samanlaista juustua kotimaassaan. Valokkien siemenet tais olla epämiellyttäviä... Kyselivät valokeistaki, että mistä tämmösiä marijoja löytyy. Asija selevis ku näytettiin heille kahavin jäläkeen valokuvia suolta valokkien poiminnasta.
Siinähä se oli se perinteinen suomalainen sunnuntaiateria? Näin meillä ainaki perinteisesti syyvään aina sunnuntaisin sillon ku tullee israelilainen kokki ja leipuri ruokavieraaksi.




sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Marsipaania ja vintagekortti synttärisankareille


Ystävä täytti kuuskyt vuotta. Oon tullu tietämmään,
 että hän tykkää suuresti marsipaanista.
 Harrastuksenaan hän soittellee saksofoonia,
 joten päätin yhistää nää kaks asijaa toisiinsa, 
marsipaanin ja saksofoonin.
     Onhan siinä vähäksi aikaa herkkuja napostella, jos malttaa syyä. :)

  Miniälle tein synttärikortin hänen täyttäessään kolkyt vuotta.



perjantai 18. maaliskuuta 2016

Hirsitalon remppaa: Ranta-Eilola olikin luultua rikkaampi talo


-vaari kirijottaan ny -

Tarkempi tapettiarkeologinen tutkimus on paljastamassa kirkonpuolen kamarin tutkimuksissa, että Ranta-Eilola on ilmeisesti ollut paljon luultua varakkaampi talo.  Tapettien yhdestoista kerros laskettuna hirsipinnasta nimittäin antaa ymmärtää, että osa talon varallisuudesta on mitä ilmeisemmin kätketty tuon tapettikerroksen boordinauhaan.

Boordin päävärit ovat vihreä, punainen ja kulta. Näyttää siltä, että kulllan väri boordissa on syntynyt siten, että boordiin on vedetty tapettiliisterillä kaksi ohutta viivaa ja liisterin vielä ollessa märkä, on viivojen päälle ripoteltu kultahippusia.
  Tätä boordia on jäljellä kymmenisen senttiä pitkä pätkä, muut osat poltimme vahingossa kun revimme vanhoja tapetteja seiniltä.

Nyt on tarkoitus sukututkimuksen menetelmin selvittää, onko talon miehistä joku ollut esimerkiksi Alaskan kultakentillä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä tai ehkä 20-luvulla Ivalon Kultalassa. Hippukulta kyllä viittaisi Suomen Lapin kultalöytöihin. Se, että kultahiput on liisteröity tapetin boordeihin, taas kertoo siitä, että talon vauraus jo noihin aikoihin on ollut sen verran hyvällä tolalla, että kulta on voitu tallettaa piiloon boordeihin odottamaan mahdollisen pahan päivän tuloa.

Onko sitten ”kultamaalaus” ehkä hyvien aikojen, metsäkauppojen ja meijeritoiminnan viriämisen seurauksena unohtunut niin, että tieto kultaboordeista ei siirtynyt isännältä toiselle vanhan isännän kuoltua? Näin kultaboordit sitten saattoivat jäädä uusien tapettikerrosten alle, kunnes nyt lähes sadan vuoden kuluttua kultaus taas tuli esille.

Hain kirjastosta teoksen ”Suomalainen tapettikirja” ja nytpä tarkistan sieltä, onko kullan piilottaminen boordeihin muualla tunnettua. Tämä on mielenkiintoista!

No voi sun… kissankulta. Kirjan mukaan tapettien arvokkuuden aistintaa on joskus lisätty käyttämällä rikkaan värimaailman synnyttämiseen kissankultaa!

Mutta… kyllä kai kymmenen sentin mittainen pala vanhaa boordia kissankultaviivojen kanssa on jonkun arvoinen? Tuohon keskustaan on tulossa taas lähiaikoina kultaostaja, joka ostaa vanhat sormukset ym. kultatavarat. Sinne on ainakin ennen voinut viedä kultansa arvioitavaksi ja täytyy nyt ensi kerralla mennä kysymään arviohintaa tuosta boordinauhasta.

Tänään tuli meille ensimmäiset kiinteistöverolaputkin Ranta-Eilolan tilasta. Olisi mukava saada tuolla kullalla maksetuksi elämämme ensimmäinen kiinteistövero!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Askartelua

Kirpparin  ota tästä lootasta tarttu mukkaan mukavan mallinen rasija.  En mää tiijä mihin mää sitä tarvin mutta aattelinpa vähä kunnostaa ja kahtua jos siitä sais vielä käyttökeleposen.
Kannesa olevat kukat olivat aikalailla haallistunneet ja rikkonaiset. Ne irrotin kokonaan. Sisältä pohojapalanen oli hyvä, reunakangas ja -nauha piti vaihtaa.
Mittään antiikkiarvua rasijalla ei oo. Sisältä löyty pikkunen lappu josta sai selevää, että valamistus maa on Kiina. Oliskohan tuo jotain pampua tai kaislaa mistä on tehty. Samanlaisesta aineesta tehhään kesähattuja joita olikihatuiksi kutsutaan.
Huovasta leikkelin palasia ja mallasin niistä kanteen kukkasia. Ensin meinasin että kirijon kukat paksulla langalla, mutta kannesa oleva pahavi esti ompelemisen. Rasija on kooltaan sen verran suuri että sinne mahtuu tavallisen kokonen kirijekuori ja postikortti vallan hyvin.


Keksinpäs romantiikka paperille käyttyä. Vessapaperirullista tehty kynäteline.
 Vessapaperirullia tullee joka tallouteen, ihan kaikkia ei kannata heittää menemään. Ellei viitti alakaa kynätelinettä värkkäämään niin rullia voi käyttää kevväällä taimiruukkuina.
Leikkaa rullan kahteen tai kolomeen ossaan ja laittaa johonki laakijaan vettä pitävään astijaan.
( esimerkiksi semmonen muovinen rasija joita tullee kanankoipipaketin mukana )
Täytetään rullanpuolikkaat mullalla ja kylyvetän siement tai laitetaan taimi ruukkuun. Juurien kasvaesa multapaakkau pyssyy koosa tainta siirrettäesä kasvupaikalleen.
Turha on ostaa kaupasta valamiita turveruukkuja, nämä kierrätysrullat aijaa saman asijan ja kertyy pientä säästöö.

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Hirsitalon remppaa: kamarin 16 tapettikerrosta

-vaari kirijottaa ny-

Anoppi sano, että se on se kirkon puolen kamari, siis sillä nimellä tunnettu. Meijän kun teki mieli nähä nekin hirret, niin otettiin seinävällyt pois. Niitä tapetteja oli kaikkiaan 17 eri kerrosta jos tapetiksi laski sen Huvudstadbladetin sivut vuodelta 1892. Laitanpa tähän kuvat kaikista, niin näät mimmosia kuoseja on heinätöitten väliajoilla seiniin liimattu.

Se kamari ja juuri se seinä näytti tapetoinnin purkamisen jälkeen tältä:


















Ja sitten tapettikerrokset alimmasta lähtien, eli kerrokset hirsipinnasta valoon päin.
 1898 helmikuun 28. päivän Huvudstadsbladetin sivut päättyivät hirsien pintaan. Tuliko tuo lehti jollekkin Merijärvellä? Vai mistä Huvudstadsbladetin sivuja riitti koko huoneen seinien peittämiseen.




Ei oo Merijärvellä vielä monessa talossa oikeita tapetteja, sanoi isäntä ja liisteröi kukkatapetit Huvudstadsbladettien päälle.



 Punaisia ruusuja merkiksi siitä, että vaimo tuli taloon ja että ensimmäinen lapsi syntyisi kohta.




 Rakkaus kukoisti ja isäntä osti nyt keltaisia ruusuja.





Hallavuodet jättivät jälkensä ihmisiin....ja tapetteihin.





  Uusi aika ja uudet mallit tulivat kuitenkin
vääjäämättä kirkon puolen kamariin.

.




 ...mutta emäntä sanoi, että sitä iankaiken samaa tapettia katella. Boordinauhakin piti saada kun tapetti ite oli vähän köppäänen.















 Romantiikka ja talontytär valtasivat kamarin kun tytär tuli naimaikään.



Voi turhuuksien turhuus, sanoi saarnamies kukkatapetista ja niin malli taas muuttui kamarissa ja tytär lähti miniäksi Petukkaan.












Jos kuiten laitettais rohkiasti etes vähän vaaliampi?






 Kyllä se tuo vaalijee tapetti saa kamarin näyttämään isommalta, eikö vaan?








Tällästa yksinkertaasta ne Ruottiskin suosivat, sanoi poika kun kesälomalle Volvolla tuli.






Kyllä äitin kamaris saa kukkia olla, sanon minä.







Vaan tämä oli ossuuskaupasa halapaa ja ostin sitte joka kammariin kun maitotili oli niin hyvä.









Laitetaan uudet tapeetit kun ne hautajaisetkin on tulossa...

 


 Ei sitä ennään meijän elämän aikana tarvi tähän kamariin tapetteja uusia. Se on varma se!







 


sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Lepopäivä

Kylläpä se viime viikon touhuaminen vähä kropasa tuntuu. Ei kauheesti oo paikat kipijänä mutta semmosta pienosta nivelten kivistelyä ja lihasten kirreyttä on tuntunu. Eikähän se oo yhtään ihime vaikka tuntuuki, senverran tuli rehkittyä ja lekkaa heiluteltua. Osa koko rojektin mielekkyyttäkinhän on just se, että saa rehkiä.
Mielenkiintosta hommaa se on, ku ois vaan enemmän aikaa olla sitä tekemäsä. Mutta kesällä homma jatkunee..toivotaan..toivotaan.

Mutta tännään on ollu lepopäivä eikä oo rehkitty. Oon tuosa kahtellu ja lueskellu kirijaa
Hyviä vinkkejä ja ideoita korijaushommiin. Ei oo muutes ainut kirija mikä tuosta aiheesta kertoo, näitä on  lainattu viime aikoina muutamia. Samoten on plarattu nettisivuja ja luettu plokeja hirsitalojen kunnostuksista. Voi, voi, on niitä niin monenlaisia suuria ja vähemmän suuria rojekteja. Mutta kaikesta selevijää ku intua riittää. Asijoilla on tapana järijestyä.
                                                 

torstai 10. maaliskuuta 2016

Hirsitalon remppaa: tapetteja, rahaa ja lehti-ilimootuksia.

-vaari kirijottaa ny-

Huh, huh, kirkon puolen  kamarista revittiin vanhat kupruilevat tapetit irti.  Niitä oli varmaan kymmenkunta eri kerrosta. Lujaan ne oli huopakattonauloilla seinään naulattu. Otimme näytepalat talteen ja jos saisimme kaikki kerrokset irti toisistaan niin laitetaan sitten näytteet tännekin. Alin tapetti oli Huvudstadsbladetin sivuja vuodelta 1892.

Pönttöuuni odottaa lämmittäjää. Toivotaan, että saisimme siihen tulet vielä joskus laittaa.
 Mitä tapahtui Suomessa 1892? Näistä lehdistä se varmaan selviää kunhan ehditään vaan lukea.

Huoneen nurkasta purettiin komero ja sen pohjalta löytyi hyvä alkupääoma remonttiin. 1950-60 luvun markkoja ja penneja ja olipa siellä pari Ruotsin äyriäkin muistuttamassa, että tämänkin perheen lapsista osa muutti työn perässä naapurimaahan.

Vintin seinän paperoinnissa oli lehtiä monilta vuosikymmeniltä. Kumisaapas anomuksia sai tehdä 1947 jos halusi saappaat. No, olihan siinä kuitenkin jonkinlaiset ehdot: polttoturvetta pitää kuokkia ja siten osoitettava tarvitsevansa saappaat. - Mitähän jos nykyäänkin pitäisi ministeriön edustajalle perustella miksi tarvitsee kumisaappaat?
Tämä oli hyvä! Mahtoiko työnantaja eppäillä, että kaikki ei lopulta menisi kuitenkaan ihan hyvin kun piti laitaa nootti, että "valittu ei saa kieltäytyä"?

 Porstuan ovet. Koko porstua joudutaan uusimaan. Tänään jo sisuskaluja siitä purettiin pois.
Kuva porstuan sisältä. Taustalla portaat vintillle.
 Huomenna ajellaan kotiin ja saapa nähdä milloin ehditään takaisin. Jouluksi kuitenkin muutetaa asumaan. Vuosiluku muutolle on vielä epävarma, mutta jouluksi kuitenkin.




Mustikasa

Käväsimpä aamupäivällä hakemasa yhen ämpärillisen mustikoita, kesän ensimmäiset. Aamuyöstä on satanu aika rankasti, sano vaari, ku alon vet...