torstai 28. huhtikuuta 2016

Matot

Kasa kankaita ja  käytöstä poistettuja t-paitoja, mitäpä niistä muuta ku matonkujetta.
Tummia ja värikkäitä keriä, niistähän vois syntyä jotakin hauskaa.
Keksinkin hyvä idean, virkkaan joka tytölle oman räsymaton.
Poika ja miniä ku remontoivat taluaan, he tekivät joka tytölle oman huoneen.
Vanhimman likan huoneen seinät maalattiin vaalijanpunasella, oikeen hempeellä sellasella. Olikohan sen värin nimi vaahtokarkki, jos oikeen muistan.
Matosta tuli todella vaalijanpunanen, reilua pinkkiä ja tehosteeksi tumman sinisiä raitoja.
Keskimmäisen likan huone maalattiin vaalijan vihreellä. Maton pääväri on hieman savunvihertävä. Keskelle mattua laiton muutaman neonviherijän raijan, muuten matosta ois tullu liijan plääsy, ykstoikkonen.
Kuopuksen huone sai värikseen sinistä. Täsä matosa on ero edellisiin siinä, että värit vaihtuu misä kohtaa sattuu, niinsanotusti liukuen. Vaalijanpunasesa ja viherijäsä matosa on joka raita on tehty yhellä värillä, näkkyy seleviä renkaita.
Kaikki matot on suunnilleen halakasijaltaan kaheksankymmentäviis senttiä. Ihan passelin kokonen jakkaran alle laitettavaksi. Mielenkiintosta on nähä miten matot soppii huoneitten värien kans yhteen.



tiistai 26. huhtikuuta 2016

Hyvä alaku päivään

Aamulla aamukahavia juuesa lueskelin sananlaskuja.
Nämä jakkeet jäi päällimmäisenä mieleen.


Terveydeksi on iloinen sydän,
mutta murtunut mieli luovuttaa luut. 17: 22

Herran pelko on elämäksi,
saa nukkua yönsä ravittuna, eikä mikään
paha kohtaa. 19: 23

Heitä työsi Herran haltuun,
niin sinun hankkeesi menestyvät. 16:3

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Retrolegginssit mukavat kotipöksyt

Oi oi näitä kirpparilöytöjä. Ihanat -70 luvun pöksyt. Eihän siihen aikaan niitä legginsseiksi sanottu. Nehän on ollu ihan tavalliset verkkahousut, vai liekkö nää ollu hiihtohousut ku näisä oli lahkeensuisa remmit joilla lahkeet sai pysymään allaalla.
Lahkeet oli hieman levijät ja ne oli lyhennetty.  Onneksi kävi hyvä säkä, lahkeenssuista ei oltu leikattu ylimäärästä  kangasta pois, vaan se oli käännetty nurijalle puolelle. Ratkoin käänteen irti alakuperäseen pittuuteen, ku laiton pöksyt jalakaan nehän oli just sopivan mittaset. Lahkeita piti kaventaa sentin verran koko matkalta, lahkeensuista lähes pari senttiä.
Kangas on mun käsittääkseni jerseytä tai jotain sen tyylistä joustavvaa materiaalia. Ei rytisty eikä ruttaannu vaikka myttäis housut millaseen myttyyn tahansa.
Lahkeensuisa on tietysti vetoketjut kuten asijaan kuuluu. Helepottaa pukemista ku lahkeista tein aika kapijat.
Pöksyjen sivusa oleva raitakuosi on joustavvaa resorineulosta. Tosi hauskat ja mukavat kotipöksyt.




torstai 21. huhtikuuta 2016

Paperikukkia ja patalappuja, uusia ideoita ystävältä

Kävin kylästelemäsä ystävän luona jonka intohimona on kans tehä käsitöitä laijasta laitaan. Hän ompellee, neuloo, kutoo, askartellee, näpertää ja väkertää kaikkea mahollista.
Yhesä huoneesa oli mattopuut ja kuulemma kun kevät etenee alkaa mattojen teko. Suunnitelmia ja ideoita hänellä oli vaikka kuinka paljon.
Ystävä näytti mulle tekemiään töitä, kysy aina välillä että ootkos teheny tämmösiä tai tuommosia. Uusia kivoja ideoita sain ja täsäpä pari niistä.

Paperikukkia
video
Paperikukat voi kiinittää ledvalo sarijaan jolloin saa tosi kivan kukkaköynöksen. Harmittaa ku en hoksannu ottaa kuvvaa köynöksestä.  Kukat voi toki laittaa myös vaikka koivunoksiin tai tehä niille varret piipunrassista.  Kukkia voi liimata kiinni toisiinsa ja tehä niistä kukkapallon. Värillisiä papereita yhistelemällä saa mukavan kirijavia kukkia.

Keittiön jakkaran päällä oli kivan näköset patalaput. Malli ja tekotapa oli mulle uus, aika hauska. Jämälangat saa tuhottua tähän patalappuun.

Mukavaa päivää!

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Nisunjyvä

Herätessäni tänä aamuna ajatuksiin nousi yks runo jonka oon joskus vuosia vuosia sitte kirijottanu laulukirijani kanteen. Voi olla, että oon julukassu tämän jo aikasemminki vaan haitanneeko tuo.
Kertaus on opintojen äiti.
Jotenkin tämä puhutteli mua tänä aamuna.

Kasvamisen tuskaa 

Kuin nisunjyvä kylyväjän vakkasesa,
oon minä Herra sun kädelläsi.
Eihän liene jyvänkään tarkoitus
ole olla vaan, ei tokikaan
se luotu on uutta kasvamaan,
uutta tähkää tekemään.
Sitä ennen kuitenkin, olo jyvän
on tosi tuskainen - kuolema-
kuolla pois ihan kokonaan
eihän jyvästä itsestän mitään jäljelle jää,
se häviää.

Maan mullasta ottaen energiaa
se alkaa uutta kasvamaan
tuoreutta tuoksuvaa vartta.
Menettäessään voimaansa
ei jyvä huomaakkaan,
kun jo valamis onkin tähkäpää.
Voiko minusta kehnosta kuitenkin
tämän jälkäleen tulla jotakin?
Monta pientä jyvästä
on tullu minustä yhdestä,
se ihme on.

Olin yksin ja alla päin
mua ahdisti taakka kuolemastain. Oi ei!
Kohta kuoreni ratkeaa
uusi elämä sisältäin puhkeaa.
Nyt se huomaan ja iloitsen
tuotti tuskani tuloksen,
Eikö tarkoitus olekkin näin,
että elämä jatkuu eteenpäin.
- Maru 1995-

Siunausta päivääsi!

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Leivänpaahin

Meijän vanaha leivänpaahin otti ja hajos joku aika sitte. Siitä hajos sisukset, meni rikki se metallinen ritilä, joten ei sitä uskaltanu ennään käyttää. Ollaan oltu iliman paahinta sen jäläkeen.
Vaan tämä asija korijaantu eilen. Vaari oli löytäny kirpputorilta ihan samanlaisen seitkytluvun paahtimen.
 Kirpparilla olivat pyytänneet paahtimesta viittä eurua.
Vaari oli kysyny, että voisko tätä saaha testata miten toimii. Olihan sen saanu testata. Vaari oli tuikannu töpselin pistokkeeseen, painanu vivun alas jolla paahtimen pitäs alakaa toimimmaan. Vipuhan ei pysynykkään allaalla vaan oli pongahtanu samantien ylös. Yrityksistä huolimatta vipu pongahti aina ylös eikä paahin alakanu kuumenneen. Vaari oli tuumannu, että eipä hän resusesta paahtimesta viitti maksaa.

Kassalla oleva ihiminen oli sanonu, että saattashan sen saaha korijattua. Saat ilimaseksi jos vain viet pois. Niinpä oli vaari lähteny kirpparilta resunen paahin kainalossaan.
Mää rupesin aamulla värkkäämään paahtimen kans, kahtommaan että mikä siinä mättää ettei vipu pysy allaalla.
Vaari kävi hakemasa edellisen paahtimen ( oli menosa metallikerräykseen), joka on ihan samanlainen ku tää uus. Jos siitä vaikka näkis misä vika on. Purin molemmat paahtimet.
 Pohojalevy ensin irti, sitte kaikki muut osat mitä suinki sain irti otettua.
Siinä on se pääty misä vipusysteemi toimii. Pieni jousi siinä oli mutta sillä ei tuntunu olevan mittään tekemistä sen kans, että vipu pysys allaalla.
Otin vanahan paahtimen ja tutkailin siitä tuota vipua. Hoksasin että siinä oli yks osa erilailla sillo, ku vipu on allaalla. Mistäs moinen johtuu?  Paahtimesahan on säätönuppi josta voi säätää paahtoajan pittuutta tai jopa keskeyttää paahtamisen painamalla nuppia. Painoin oranssia nuppia ja vipu pongahti ylös.
 Kokkeilin sammaa uuvelle paahtimelle, ei tapahtunu mittään. Uuesa paahtimesa nuppi ( tuo osanssi keskellä oleva nuppi) oli tiukasti pohojasa eikä noussu ylös. Vääntelin ja pyöritin säätönuppia joka pyöri aika huonosti. Painelin oranssia nuppia, vääntelin ja kääntelin suuntaan jos toiseen ja napss. Keskusosa ponnahti ylös. Se oli jääny jummiin.
Painon vivun alas ja sehän pysy allaalla. Kokkeilin painaa oranssista nupista ja vipu pongahti ylös.
Se oli siinä.
Ei muuta ku osat takasi paikalleen ja testaamaan miten toimii.

Olin lähösä keittiöön testaamaan paahinta, ku huomasin yhen ruuvin jääneen pöyvälle.
Jaa..has.. mistähän se tämä sitte mahtas olla.
Onneksi olin ottanu kuvia purkamisvaiheista, löyty ruuvin paikkaki. Olin unohtanu kiinnittää yhen johon paikallensa, ny sekin on kunnosa.
Testin tulos oli positiivinen, paahin toimi ku uus. Eikä haissu kärykään, ku olin puhistanu kaikki metallilangat ja ritilät.
Kylläpä tuolla kelepaa vaarin leipäpalasensa paahella.


maanantai 11. huhtikuuta 2016

Tunika ja paitoja samalla kaavalla

Mitä sitä turhaan tekemään asijoita hankalasti ja monimutkasesti, ku ne voi tehä heleposti ja yksinkertasestikki. Yks ja sama kaava, kolome eri paitaa ja yks tunika.

Perijantaina ompelin sinikukkasen paijan. Kangas on ohutta trikoota, hieman liukas pintasta. Tosi mukavan tuntonen iholla.
Kangaskaupasa ollesa silimiin osu ruskijankirijava kangas, jonka toisesa reunasa oli raitakuosi. Aattelin heti, että tuostahan vois tulla kiva tunika, ku laittaa raijat helemaan. Piti ostaa koko palanen, reilusti yli tarpeen. Ai minkä takia piti? No sen takia, ku kaupan säännöt sannoo, että jos palakankaasta leikataan pala jälijelle jäävän palan pittää olla metriä pitkä. Täsä tapauksesa ei ois jääny metriä, joten piti ostaa koko palanen.
Tunikaa leikatesa hoksasin, että kankaastahan saan toisenki paijan jos hieman sovittelen kaavoja kuivijoitten mukkaan. Kangasta oli kuitenki niin nippanappa ettei se riittäny täyspitkiin hihoihin.
Pitääneeköhän lähtiä kangaskauppaan kahtelleen uusia kankaita. :)


lauantai 9. huhtikuuta 2016

Surr rurr saumurilla

Enpä muista millon viimeksi oon saumurilla ommellu. Saumuri on ollu kaapisa monet vuojet ku ei oo ollu oikeen intua ommella mittään. Eilen sytty ajatus, että jospa ompelisin muutaman uuven paijan.
Eilen otin saumurin esille ja testasin miten se ompellee. No eihän se ommellu. Piti alakaa tekkeen tee se itse huolto. Kaikki maholliset osat irti, puhistaa ja ölijytä. Pujottelin langat paikalleen ja kokkeilin millasta jäläkiä syntyy. Ei syntyny mittään ommelta, alalangat eivät nousseet ollenkaan. Olin jo jonku aikaa sen kans värkänny eikä se alakanu toimimmaan. Sannoin vaarille, että pittääköhän tämä viijä huoltoon jotta sais kuntoon. Vaari meinas että osta uus.
No en osta. Ei mulla niin palijoo tuu ommeltua, että uus saumuri kannattas ostaa.
Kone jäi pöyvälle oottelleen seuraavaa päivää, josko mummellilla ois sitte uutta puhtia värkätä sen kans.

No tännään kävin päivällä kangaskaupasa ja ostin kolome paitakangasta. Siinä uskosa tietysti että saumurilla ne ompelen.  Ajomatkalla mää huokasin Isälle ja pyysin, että jeesaa mua taas. Anna mulle viisautta ja ymmärrystä saumurin kans, että tajuaisin mikä siinä mättää ku se ei ompele.
Kotija tultua keitin kahavit, söin pari voileipää ja jatkoin kesken jäänyttä huoltohommaa.

Istahin ompelupöyvän ääreen ja kahtoin saumuria mukamas viisaanki olosena ja tuumasin mielessäni, että mistähän se toimimattomuus kiikastaa. Samasa tuli mieleen ajatus, että vaihampa neulan.
Joskus nimittäin ompelukone ei ompele kunnolla jos naulan kärki ei oo terävä tai neula on vähääkään menny vinnoon. Sattupa niin hyvä tuuri, että ompelulankaloojasa oli melekeen täys paketti saumurineuloja.
Uus neula paikalleen ja eiku kokkeileen.
Kappas vaan, konehan alako ompelleen. Äänen kiittelin Auttajaa, ku laitto mun hoksottimet toimimmaan.

Lankojen kiristelysä  meni oma aikansa, ne ku piti saaha kohilleen just eikä melekeen. Laiton vielä toisen neulanki konneeseen, jotta sauma on kerralla valamis eikä tarvi alakaa lisä ompeleita tekemään.
Palloja vaiko nelijöitä, miten sen kukanenki nähänee.

torstai 7. huhtikuuta 2016

Vaarin kantele


Mummolan kamarista löyty vaarin kantele. Aikoinaan se on ollu hyväsä kunnosa ja palijosa käytösä mutta vuosien saatosa kantele on menettäny kiiltonsa ja kielensä. Se on ollu välillä kylymäsä jonka takia puuosat ovat osasta halijenneet. Kansi on päässy irtuammaan reunasta ja sen on joku naputellu kiinni pikkusilla nauloilla.
Soittopeliä siitä ei ennää taija saaha, mutta kunhan saahaan talo kuntoon, niin eiköhän kantele saa paikkansa kamarin seinällä.
Vaari oli soittanu kanteletta jo pikkupojasta lähtien. Tämän kanteleen hän oli saanu lahajaksi kyläläisiltä täyttäessään viiskyt vuotta. Vaari laulo ja soitti palijo kotonaan. Hän opetti soittamista mullekki. Ehin oppia vähä alakeita soittaan, ku vaarista aika jätti ja kantele hilijeni. Joskus kakarana mummolasa  ollesa leikin ja rämpytin soitinta mutta oikijasti soittammaan en oppinu koskaan.



tiistai 5. huhtikuuta 2016

Kuutamouinnilla huovutustyö

Nyt se on valamis.
Tässä muutama kuva taulun kokuamisvaiheista.
Taustan oon ensin huovattunu kevyesti vesihuovutuksella jonka jäläkeen vielä neulahuovutin, jotta sain tietyt kohat hieman koholle.

Puun tekeminen oli aika metka homma. Ensin meinasin tehä koivun, mutta sen vaalija runko ei tuntunukkaan passaavan tummaan taustaan. Joten puusta tuli semmonen ku tuli.
Ketkäpä muut ne kuutamouinnille menis ellei ukko ja akka. Rautalankaranka on kumpasenki sisällä ja sen ympärille villa on huovutettu. Rautalanka antaa mahollisuuven taivutella jalakoja ja käsiä.
Tauluun ei tullu kehyksiä ollenkaan. Kiinnitin taulun noin tuumaa paksun rakennuseristelevyn päälle, jolloin taulu jää koholle seinästä.

Siinä se nyt on seinällä.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Hurahin

Niin siinä pääsi käymään, hurahin neulahuovutukseen.
 Mistä tietää hurahtanneensa?
No siitä sen tietää, ku töistä tultua pikasesti syö jotaki ja sen jäläkeen istuu tuntitolokulla tökittämäsä neulalla villoja kiinni toisiinsa. Ajankulua ei oikeen tajuakkaan. Kello ollu monena iltana lähempänä kahtatoista, ku oon malttanu lopettaa.

Tämä hurahtaminen liittyy vuosia sitte alottamaani huovutusjuttuun. Alotin sillon tekemään vähä haasteellisempaa huovutusjuttua, taulua. Sain sillon taulun taustan puolivalamiiksi ja siihenpä se sitte jäikin.
Taulunraakile on lojunu kaapisa muutaman vuojen. Välillä on käyny mielesä että jotakihan sille pitäs tehä, mutta ei oo tullu inspistä jatkaa työtä. Suunnitelma siihen työhön on kyllä kehittyny pääsä valamiiksi, mutta toteuttaminen on jääny.

Inspis tuli pääsiäisenä, ku meillä  kävi vieraita ja tulin näyttäneeksi taulunraakiletta vieraalle, joka ite on kuvaamataidon opettaja. Hänen kanssaan kahteltiin sitä ja kerroin millanen taulusta ois tarkotus tulla. Vieras kun kuuli , että olin aatellu laittaa tauluun kymmenkunta hahmoa hän sano, että niitä tullee liikaa. Ne peittää tuon hienon taustan. Siinä vaiheesa iski inspis. Alakuperänen suunnitelma katos ja tilalle tuli uus joka hurahutti ja vallotti pään niin, että sitä on jatkunu päivästä toiseen.

Piti käyvä ostamasa uusia huovutusneulojaki, ku luulin ettei mulla ollu ohkasia, joilla tehhään viimestely pintoihin. Vaan olihan niitä mulla, löysin neularasijan villojen joukosta.
Neulahuovutuksesa ei sais olla kiire. Mulla tahtoo välillä olla ja siitähän saattaa olla seurauksena se, että neula napsahtaa poikki. On niitä muutama napsahtanu.
Mahtaakohan olla olemasa tökityslaskuria? Semmosta härveliä joka laskis kaikki tökkimiset. Niitä tullee melekonen määrä. Oishan se mukava tietää miten monta kertaa neulalla on työhön tökkiny, ku työn on saanu valamiiksi.
Tökkimisesä on hyvä käyttää vuorotellen molempia käsiä. Näin ollen voi välttyä saamasta jännetuppitulehusta ranteisiinsa.

Taulun tökittäminen on edistyny hurjasti. Tausta on valamis. Tökitin sen neulalla kauttaaltaan, jotta sain aikaan kolomiulotteisuutta pintaa. Kaks hahmoa alakaa olla valamiit sekä yks puu. Joitaki pieniä yksityiskohtia vielä puuttuu. En oo vielä päässy selevyyteen siitä mitä ne vois olla. Vaihtoehtoja ku on usijampia.
Mutta eiköhän sekin asija ajan kans seleviä.

Oikeen mukavaa ja aurinkoista viikonloppua.

Kotikylällä

Ajelin iltasella kotokylälle, ku on muutama vappaapäivä töistä. Kotua lähtiesä sato vettä. Pohojanmaan rajapyykin jälkeen alako ilima kirka...