sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Rasvan polttua

- vaari kirijottaa -  Olipa tässä viikolla sellainen päivä, jolloin Toivon Torin ovensuussa, siinä ulkona, oli kori täynnä kippoa ja kuppia ja vieressä lappu, että ota tästä. Maassa sen korin vieressä oli viiden litran valurautapata kansineen. Kurkistin pataan ja olihan se vähän ryytteessä. Mutta ei pahasti kuitenkaan.
Sisällä kirpparin täti sanoi, että kyllä sen ilmaiseksi saa kun he eivät viitsi sitä puhdistaa ja noin likaisena sitä ei voi myydä. - Vie pois vain!
No minä sanoin, että on tuo niin hyvä pata, että mielihyvin annan siitä muutaman euron. Täti hymyili ja laittoi rahan kassaan. Minä puolestani lähdin kotia kohti UPOn pata kainalossa. Kotona hinkkasin ja hankasin pataa, käryytin uunissakin, mutta ei ne ryytteet kaikki irronneet. Päätin, että kyllä tälle pitää tehdä perusteellinen puhdistus luonnon konstein. Ninpä sitten...
Eilen sitten oli padan puhdistuspäivä. Nostimme padan autoon, silavatuubi ja patakintaat sekä muut tykötarpeet vielä mukaan ja menoksi. Ajoimme kaupungin itäiseen osaan Vanttauskoskelle 55 kilometriä ja siitä vielä ohi muutama lisää. Sieltä löytyi hommaan sopiva laavu ja sen edestä nuotiopaikka. Kunnon roihut ja hiillosta odottamaan. Sitten pata hiillokselle ja johan kohta olisi puhdas pata!

Makkaratkin siinä paistoimme ja rasvanpolttoharjoitukset jatkuivat kuumina. Tämä rasvanpoltto onnistuisi kyllä leivinuunissakin hiilloksen päällä, mutta meillä kun ei ole sellaista leivinuunia niin näyttää homma hoituvan nuotiollakin.
Työn edetessä tuli mieleen, että sama homma pitää tehdä 20 vuotta käytössä olleelle paistinpannulle ja lättypannullekin vielä tämän kesän aikana.
Aikansa sai odotella, että pannun uskalsi nostaa patakintailla käsiään suojaten viereiselle penkille. Oli se pata nimittäin sen verran kuuma!
 Kaupasta löysin viikolla Muurikan silavatuubin ja siitä nyt vielä kuumalle pinnalle hyvä rasvaus. Johan tuli kaunista jälkeä. Nyt alkaa pata olla karjalanpaistia vaille valmis. - No, taidan kyllä vieläkotona sivellä lisäkerroksen pataan tuota rasvaa ja laitan sitten padan uuniin rasvapolton viimeistelyyn edes tunniksi. Se on viimeinen voitelu ennen sika-nautaa, sipuleja ja porkkanoita. Tuo Muurikan tuubi kourassa kävi kyllä mielessä, että olisi se ajanut ihan saman asian kun olisi kaupasta käynyt ostamassa läskin palan ja sivelyt sillä padan pintaa. Vään käyhän se näinkin...tuubiläski.
Kello lähenteli jo puolta yötä kun lähdimme kotia kohti. Matkaa oli aika tarkkaan 60 kilometriä ja kun pysähdyimme vielä tarkistamaan matkan varrella olevan tutun korvasienipaikan, niin olihan se kello jo yksi kun lopulta ehdimme rasvanpolttoreissultamme kotiin. Korvasieniäkin saimme kaikkiaan melkein ämpärillisen, joten sitäkin osin reissu oli antelias.
 Lapin luonto luo outoa taikaa, lauletaan jossain laulussa. Se täytyy myöntää, että kun kesäyön valossa ja auringon paisteessa etsii vaaran kupeesta yöllä korvasieniä, niin on siinä sitä jotakin! Sitä outoa taikaa! Ja puhdas pata auton peräkontissa.



lauantai 28. toukokuuta 2016

Soluryhymän päättäjäiset

Kertakaikkisen hieno kesäpäivä. Mukava oli istuskella porukan kans nuotion äärellä, kosken kuohut piti huolen taustamusiikista.  Kiitos teille solulaiset, jatketaan kokoontumista taas syksyllä.

Sammaan aikaan oli joku retkiporukka kokkoontunu joen varrelle. Heillä oli iso kumivene joen rannasa johon he kaikki pakkaantuivat istummaan. Jokkainen sai melat kätteensä ja venneen peräsä istuva mies huuteli ohojeita millon piti meloa ja millo oltava melomatta.  

Mukavaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Turvalonkerot

Ystäväni houkutteli  virkkaamaan turvalonkeroita. Kymmenen pientä lonkero-otusta valamiina lähtemmään suureen maailmaan. Uusi lukijakin on liittyny joukkoomme, tervetuloa !

maanantai 23. toukokuuta 2016

Niin siinä kävi

Kyllä piti illalla jännittää suomipojan peliä. Vaikka kuin oli peukut pystysä niin eipä vaan menny kiekko Kanadan maaliin, harmi. Mutta semmosta se on peli, aina ei voi voittaa.
Hienon turnauksen pelasivat joka tapauksesa.

Jäin miettiin Paavalin kertomusta voittopalakinnosta, miten sinnikäästi tulis pittää huoli siitä, ettei mikkään muu asija maailmasa tulis niin tärkijäksi, että se sivuuttas voittopalakinnon.
Voittopalakinnon omistajan on heleppo hymyillä.
Voittajan puolella on hyvä olla.

Kummalla puolen sää oot?

-vaari kirijottaa ny - tähän mummelin perrään jatkot. Meinaan vaan että, että on näisä kuiten iso ero! Jääkiekossa voitto perustuu hirviään yrittämiseen, mahottomaan onnistumiseen ja joskus vielä tarvitaan melekosesti tuuriaki. Tuo Paavali sanoo esittelemänsä elämän voittopalakinnon olevan ihan kokonaan lahajana saatavissa. Efesolaisille kirijottaessaan hän sano, että
"Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä."
Se sinnikkyys ja sen tarve on kyllä tojellinen tässäkin. Ihimisellä ku on niin iso tarve ja halu olla onnistunut, tienata ihan omalla työllään, että lahajan vastaanottaminen tekkee joskus kipiää. Muistan omalta yrittäjäuraltani tappauksen yhen joulun alta. Meijän joulukukkamyymälään tuli vihanen mies siinä aaton aattona. Kirota pärskäytti jo ovella, tuhisi ja puhisi. Kohta kävi ilimi miehen käytöksen syy: naapuri oli tuonu joulukukan hänen kotiinsa lahajaksi. Oli toivottanu kukan myötä hyvät joulut ja kiitelly kuluneesta vuojesta. Nyt tämä lahajan saanu tuli vihasena ettimään samanlaista hyasinttia, että sais viijä tuolle naapurille kukan ku maksuksi hänen kukasta. Ei voinu ajatella, että naapuri olis hyvää hyvvyyttään kukan tuonu lahajaksi oottamatta saavansa siitä maksua. Sitä touhua katellesa ajattelin, että tämä saattaa olla hyvä kuvvaus siitä kuinka vaikia on ihimisen vastaanottaa pelastus ja syntien anteeksiantamus lahajana Jumalalta. Mukavempi olisi etes vähä saaja vejota ommaan yrittämisseen ja onnistumiseen, saaja maksaa taivaspaikka omilla ponnistuksilla.
Vaari ny sannoo, että yritettään vaan sinnikkäästi pysyä sillä puolen, että en voi ite ittiäni pelastaa. Jos en halua ottaa sitä lahajana vastaan niin saattaapi jäähä saamatta koko pelastus. Voittopalakinnon lahajana vastaanottavan on ihan pakko hymmyillä. On se vaan nii hyvä juttu.


keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Nivelet kuntoon kyykkimällä

On olemasa monenlaisia neuvoja ja ohojeita siihen miten voi hoitaa ja huoltaa kroppaansa. On heleppoja ja vähemmän heleppoja konsteja ja systeemejä. Vähemmän heleppoja lienee sellaset harijotukset joitten suorittamisseen tarvii ensin ostaa välineet, laittaa ne paikalleen, lukia käyttöohojeet, kahtua opetusvideo ja yrittää suoriutua liikkeistä annettuja ohojeita nouvattaen.

Heleppoja on ne harijotukset joihin ei tarvi mittään erillisiä välineitä. Ei tarvi muutaku halua ja tahtua alakaa tekemään .
Syvä kyykky on heleppo. Siihen ei tarvi muuta ku vähä aikaa. Yhellä kertaa ku ei tarvi kyykkiä kovin pitkää aikaa, vaan kyykkimistä voi tehä pitkin päivää.

Fysioterapeutti Matti Melanen sanoo: " Nivelet on rakennettu liikkumaan määränsä mukaan. Jos tuota määrää ei käytetä, joku kohta nivelessä alkaa ennen pitkään panna vastaan. Nivel on terve juuri silloin, kun se tekee sitä, mihin se on tarkoitettu."

Sempä takia syvä kyykky on erittäin hyvä asento koska se vaikuttaa selekään, lantioon, nilikkoihin ja poloviin. Kokkeileppa vaikka. Pikkusen voi ens alakuun kiristää vaan mitäpä se haittaa, josakihan se venytys täytyy tuntua. Mitä alemmas takapuolensa laskee sitä enemmän kiristää.

Syvä kyykky ei oo mittään pylly pystysä pyllistelyä. Takapuoli pittää olla mahollisimman allaalla. Jos eka kerralla takapuoli jää kymmenien senttien päähän laattiasta ei kannata masentua. Yrittää uuvestaan ja koittaa olla vähä pitemmän ajan kyykysä niin allaalla ku suinkin kärsii olla. Pikkuhilijaa alakaa kiristävät jänteet, nivelet ja nivuset antammaan periksi ja kyykky syvenee.
Toki pittää muistaa, että kroppaa on hyvä rasittaa mutta jos asento tuottaa kipua, sillon on höllättävä ja oltava kyykysä just sen verran mikä tuntuu mukavalle.
 

Lopuksi muutama Matti Melasen ohoje; tavoitteena rento lepoasento.
 ( lainattu lehtijutusta)

* Aseta jalat vähän lantioita leveämmälle. Etsi oma luonteva haara-asentosi.

* Säädä varpaiden aurauskulma itsellesi sopivaksi. Kyykkiminen on luultavasti helpompaa, jos varpaat osoittavat hieman ulospäin.

* Jos kyykky tuntuu hankalalta, tai meinaat kaatua taaksepäin, laita harjoitusten alussa kantapäiden alle kirjat korokkeeksi. Vähennä korotusta, kukn kyykky alkaa sujua.

* Pidä selkä rentona, älä kökötä suoraselkäisenä kuin painonnostaja.

* Aloita pienestä ja pidennä kyykkimisaikaa vähitellen.

* Ota kyykkiminen osaksi päivittäistä tekemistä. Kyykyssä voit esimerkiksi juoda kahvit, odottaa bussia, pestä hampaat, puhua puhelimeen ja katsoa uutiset.

* Istumatyöläinen: Voit myös tehdä töitä kyykkyasennossa! Nosta silloin tietokone vaikkapa pienen laatikon päälle.

* Mitä helpommaksi kyykkiminen muuttuu, sitä enemmän sitä voi myös ottaa käyttöön arjessa. Mitä enemmän kyykkiminen tulee tavaksi tehdä asioita, sitä vähemmän se kaipaa harjoittelua.

Mukavia kyykkimishetkiä!

perjantai 13. toukokuuta 2016

Me halutaan leipua

Likat tulivat iltapäivällä ja jotaki mukavaa tekemistähän sitä aina pitäs olla.
Likkojen mielipuuhaa on leipominen, joten olin varanu etukätteen jo aineet että tehhään yhesä potturieskoja ja suklaamuffinsseja.
Nämä ku oltiin saatu tehtyä, sano vanhempi likka, että mää haluan leipua ite jonku kakun.
Sannoin, että mikäs se siinä, senkus leivot mutta kahto netistä ohoje, jotta tiijät palijoko mitäki aineita pittää laittaa. Likka löysi suklaakahavipiirakan ohojeen ja semmosen myös teki.
Jos yritin vähä autella, likka sano, että tämähän oli mun oma homma, joten sain tyytyä seuraamaan sivusta likan puuhasteluja.
Nuorempi likka tahto kans tehä oman kakun. Kysyn että mitäs sää siihen tarvisit.
Varmaan vähän kananmunia, sokeria, jauhoja ja maitua, oli lilkan vastaus.
Tähän kakkuun  ei ollu minkäänmoista ohojetta. Hieman piti auttaa jotta aineita ois oikiasa suhteesa ettei tulis ihan pannukakku. Vaikka ohoje olikin ihan omasta päästä kyhätty, kakustahan tuli ihan kakun näkönen.
 Suklaakahavipiirakastakin tuli oikeen hyvän näkönen, kuorrute vielä puuttuu ku kaapista ei löytyny tomusokeria. Sitä saa aamulla kaupasta.
Se joka sotkee, se myös siistii. Ihan oma alotteisesti likka siivos jäläkensä. Kyllä hänestä hyvä emäntä tullee.






maanantai 9. toukokuuta 2016

Retroverho ja pätkä pitsiä

Satuin saamaan tosi kivan näkösen retroverhon. Harmikseni sain todeta, että verho oli ihan liijan lyhy käytettäväksi keittiön akkunaan. Verhon alareunasa oli usijampi pinttyny tahara, joten semmosennaan sitä ei voinu käyttää mihinkään. Verhon kuosi ja kuvijot oli niin kivat, että jotaki siitä piti kehitellä.
 Synty idea jonka seurauksena oli tarkistettava ompelutarvikelooja.
Loojasta löyty sitä mitä etin, valakosta reunapitsiä.
Verho + pitsi = uus verho.
Leikkasin verhosta kaks palasta. Ompelin sivuihin kapijat päärmeet, alareunoihin kiinnitin pitsin ja niinpä mulla oli uus pikkunen verho.

perjantai 6. toukokuuta 2016

Hirsitalon remppaa: Tupajumin tekosia

Vaarilta tuli päivällä viestiä. Hän oli ahkeroinu ulukosalla irrotellen kirkon puoleiselta ulukoseinältä alimpia lautoja.
Pihan puoli pääsä näyttäs hirret olevan ´kohtalaisen hyväsä kunnosa.
Tien puoli pääsä, kamarin ikkunan alta löytyki sitte ongelma.
Tupajumi on ollu ahkerana. Metri talon kulumasta on hirret vielä ihan ok mut sen jäläkeen onkin metrin verran pehemosta jauhomaista hirttä. Voi turkasen tupajumi minkä teki.
 Huommena on tulosa hirsiekspertti käymään talolla, sittehän tuon kuulee ammattilaiselta mitä talolle kannattaa alakaa tekkeen.
Ei kai tuollasen korijaaminen mahottoman vaikijaa luulis olevan? Heleppohan se on sanua ku ei asijasta mittään ymmärrä. :) Toivosa on hyvä ellää.




Kotona ollaan ja työpäivä eesä

Niinpä ne vappaapäivät meni äkkiä. Eilen illalla ajelin kotia ku tännään on työpäivä, vaari jäi vielä pariksi päivää mummolaan puuhastelemaan. Sain kuitenki ne hommat tehtyä mitä olin suunnitellu ja vähä enemmänki, joten hyvä on ootella kesälommaa jollon pääsee sitte jatkammaan remontin tekua.

Ny on se aika vuojesta jollon voimajuoma virtaa. Jos sitä haluaa niin tehtävä koivun kylykeen reikä ja valutettava mahalaa.
Äitin ja isän pihalla kasvaa suuri koivu. Porasin siihen reijän ja laiton mehumaijanletkun reikään, hetken päästä alako voimajuoma tippasemmaan ämpäriin. Iltaan mennesä sitä oli tippunu lähes kymmenen litraa.
Osa juotiin, loput laitettiin pakkaseen.

Illalla kotia tultua selasin hetken aikaa nettiä.
Osupahan silimiin yks mielenkiintonen artikkeli, Tapio Puolimatka kirijottaa painavaa tekstiä.
Lukaseppa jos kiinnostaa.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/849/tapio_puolimatka_sukupuolineutraali_yhteiskuntakoe_murentaa_ihmisoikeusjarjestelman#

 Mukavaa viikonloppua!








keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Hirsitalon remppaa: Tuvan laattian tarkistusta

Tälle päivää rupesimma tarkistammaan tuvan laattiaa, että saatas seleville millasesa kunnosa on alimmat hirret. Tupa piti ensin tyhyjentää, kantaa kaikki roina ulos jotta päästiin etteenpäin.
Pari kaappia laitettiin taleteen. Niistä saa vielä käyttökeleposet ku vähäsen tuunaa, Mut se homma ei oo tämän kesän homma, ehtii tehä sitte ku suurimmat työt on tehty.

Tuvan laattialle on seitkytluvulla valettu petonilaatta joka on 5-8 cm vahavunen ja sen päälle on laitettu muovimatto.

Enneku pääsi piikkaamaan petonia oli matto revittävä irti. Sehän oli paikkapaikoin meleko tiukasa, mutta ei luovutettu enneku kaikki oli saatu irti.
Vaari piikkas seinien vierustat kauttaaltaan jotta nähhään misä kunnosa alimmat hirret on. Tuvasa on ollu  rossilaattia mutta remontin yhteyvesä se oli purettu ja monttu täytetty hiekalla.
 Uus laattia oli tehty korkiammalle joten alimmat hirret ovat jääneet piiloon. Ne piti saaha näkyviin, jotta tietää onko niisä lahovikoja.
Kohtalaisen heleposti petoninpalaset saatiin irti ja alta palijastu tyroksikerros jonka alla oli muovi.
Muovin alla oli toinen tyroksikerros ja sen alla hiekka.  Hirsiä vasten oli karhunvilla, tyrkosi ja muovikerros. Meinas vähä jänittää onko hirret pysyny kuivina vai oliko ne kostuneet.
Kirkon puoleinen seinä saatiin aukastua ja siinä olevat hirret vaikuttaa kuivilta. Muutamasa kohtaa hirsiä oli tupajumin aiheuttamia vaurioita mutta nekkään ei oo mitenkään vakavia. Hankalinta ois jos hirret ois lahoja ja pitäs alakaa kengittään. Toivotaan, toivotaan että ku koko tupa on kierretty niin mistään kohtaa ei tulis lahovikoja vastaan.

tiistai 3. toukokuuta 2016

HIrsitalon remppaa: Pihan raivausta

 Ensimmäiseksi tervetulotoivotukset uusille lukijoilleni, kiva ku löysitte plokini.

Tälle viikkua sattu mukavasti muutama vappaapäivä. Ajeltiin pohojanmaalle ja ruvettiin raivaamaan mummulan pihamaata. Piha ku on ollu vuosikausia hoitamatta niin senhän tietää, että risukkua riittää ja vähä suurempiaki puita jotka joutaa kaataa nurin. Kolome mahottoman suurta pajua kasvaa tontilla. Mittailin silimämääräsesti niitten kokua, ei kauvas heitä kymmenestä metristä oksiston halakasija. Oksat on niin painuneet maata vasten, että puihin pääsis heleposti kiipiämmään. En kuitenkaan tällä kertaa ehtiny kiipeileen.

Pihamaalla on raivaamista aikalailla, päätin  alottaa hommat marijapensaista.
Pikkusen on päässy pensaikot ruohottummaan. Osa pensaista oli niin heinän seasa ettei niitä juuri näkyny. Mutta parin tunnin puuhastelun jälkeen alako pensaatki erottummaan. Jospa niistä syksyllä sais jonkulaista satuaki.
Seuraava homma oli etupihan siivuaminen.
Toissa kesäset purkujätteet on ollu etupihan kauhistuksena.  Nyt ne sai lähtiä.
Menihän meillä muutama tunti tuon kasan kans ku piti erotella poltettava tavara erilleen. Vaarin serkulta saatii raktori ja peräkärry lainaan mikä helepotti kovasti hommaa. Kärry ku tuli täyteen nii se ajettiin puuliiterin etteen. Serkku ku näki puuliiterin eesä olevan  kauhian pajun, hän tuumas, että tulempa huommena moottorisahan  kans  ja katkon tuon tuosta polttopuiksi.
Voi miten ihana serkku.
Kyllä se jo vähä avarammalta näyttäää. Säkit on kuskattava josaki välisä kaatopaikalle, niisä ku on semmosta moskaa jota ei voi polttaa. Täytynee siirtää säkit väliaikasesti talliin niin saa oven edustan tyhyjäksi. Kaatopaikalle vietävää jätettä  syntyy vielä monen monta kertaa enemmän ku alamma laattiaa ja kuistia purkammaan. Sitte hommataan siirtolava johon saa kaiken mahtummaan kerralla.

Mukavalle alulle saatiin raivaushommat, tästä on hyvä jatkaa.

Ohi on

Nyt on enin kiire hellittäny, ku myyjäiset on ohi. Viikonlopun myyjäisisä kävi reilu nelijä tuhatta ihimistä mikä tietää sitä, että heijän m...