sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Viimmenen päivä

Niin sitä ollaan tultu taas tähän päivään, vuojen viimmesseen päivään.
Täälä pohojosesa päivä on sinisenharmaa, tuuleskellee jonku verran pakkasmittarin näyttäesä miinus kahta. Muutamia lumihiutaleita leijailee pikkuhilijaa maata kohti, toivotaan ettei niitten määrä tuosta lissääntyis vaan sää pysys pyryttömänä.

Menneestä vuojesta oon kiitollinen. Mikä oli parasta? Voiko sitä oikeen määritellä ku vuoteen mahtuu niin monenlaista. Kokonaisuus kaiketi on parasta. Kiitollisuus elämää kohtaan, että jokkaiseen päivään on saanu herätä. Kiitollisuus varijeluksesta ja johatuksesta jota on saanu kokia.

Meille sattu eilen vaarin kans hassu hörvähys. Heti aamusta onniteltiin ja kiiteltiin toisiamme yhteisistä vuosista. Päivän päälle käytiin ulukona syömäsä, juhulistamasa meijän yhteistä päivää. Kotimatkalla hoksattiin, että molemmat muisti päivän väärin, oltiin etuajasa.
Nauru kelepas, vanahuus ei tuu yksin.

Oikein mukavaa vuojen viimmestä päivää ja hyvvää alakavvaa vuotta.










keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Mikki Hiiri puhelin

Meillä on ollu pitkä tauko Mikki Hiiri tavaroitten kerräilyn suhteen. Niitä on tullu kirppareilla vastaan montaki kertaa vaan ollaan jätetty ne sinne. Viime viikolla oli vaaria vastaan tullu semmonen Mikki Hiiri jota ei ollu voinu jättää kirpparin hylllylle, vaan Mikki oli lähteny vaarin mukkaan.
Mikki Hiiri puhelin, aivan ihana. Meillä nuita Mikki hahamoja on muutamia jo ennestään, tosin ne ovat tällä hetkellä varastosa. Kävi kyllä mielesä, pitäskö ne hakia sieltä ja laittaa näkösälle. Taijetaan kuiten antaa olla niitten varastosa oottelemasa sitä aikaa ku hirsimökki on valamis. Laitamma niille sitte sinne vintille oman nurkkauksen mihin niitä voi alakaa kerräämään.
 Mikki puhelin on lähes kolkytviis senttiä korkia jalustan kans. Etteisen kenkäkaapin nurkalle se soppii vallan mainiosti. Siinä se on toivottamasa tulijoille ja lähtijöille onnea peukku pystysä.

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Erikoiset lahjat

Eilen illalla oli tämän vuojen viimenen rukkousilta. Seuraavan kerran kokkoonnuttaan niisä merkeisä ens vuojen puolella. Eilisen illan puhevastuusa oli meijän vanhempi, jo eläkkeellä oleva pastori.
Hän piti mielenkiintosen juttuhetken kertoen Jeesuksen syntymään liittyvästä tapahtumasta, joka on kaiketi tapahtunut parisen vuotta Jeesuksen syntymän jäläkeen. Tämä plokkaus siteeraa niitä ajatuksia mitä pastori meille jutteli.

Ne kolome itäsen maan tietäjjää, niistä hän jutteli. Mistähän muuten syntyny tuokin ajatus, että niitä olis ollu kolome, onhan niitä voinu olla vaikka kolometoista. Mistään raamatun teksteistä ku ei käy ilimi tietäjien lukumäärää.
Jotku ajattelevat ja olettavat, että tietäjät olisivat olleet tähtitieteilijöitä, jotka olisivat tutkinneet avaruuen ihimeellisyyksiä. Ja ku uus tähti, kuninkaan tähti, ilimesty taivaalle, he osasivat tulukita sen oikein sillä perusteella, että olivat perillä tähtitieteestä.
Pastori kertoi toisenlaisen näkökuluman asijaan. Jospa tietäjät olivatkin raamatun tuntijoita. Semmosia tietäjiä ja tutkijoita, joille meidän Vanhan testamentin teksteinä tuntemat kirijotukset olivat tuttuja ja he tiesivät niistä etukätteen mitä tuleman pittää.
Tietäjät lähtivät matkalle seuraten tähteä ja ottivat mukkaan lahajoja.
Oottako tullu koskaan ajatelleeksi miten erikoisia ne tietäjien lahajat olivat pienelle, parivuotiaalle lapselle. Kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Miksi semmosia lahajoja? Mistä tietäjät tiesivät ottaa juuri niitä? Ehkäpä juuri siksi, että he olivat juutalaisten pyhien kirijotusten ja oman aikansa kulttuurin tuntijoita. He tiesivät, että antaessaan lapselle kultaa, he antavat kallisarvoisemman lahajan mitä kuninkaalle voidaan antaa.  Kullalla saatto olla todella suuri merkitys siinä vaiheesa ku Joosef joutui perheensä kans pakosalle ja elämään paossa niin kauvan kunnes Herodes oli kuollu. Jollakihan perheen piti sillonki ellää.
Entäpä sitten suitsuke. Ketkä käyttivät suitsuketta ja mihin? Ylimmäinen pappi käytti suitsuketta suorittaessaan palvelustehtäviä. Tietäjät siis tiesivät, että Jeesus on oleva ylimmäinen pappi, joka uhraa Jumalalle ja kaiken aikaa rukkoilee Isän edessä omiensa puolesta.
Kolomas lahaja mitä lapselle tuotiin oli mirha, jota käytettiin kuolleitten balsamointiin. Tietäjät siis tiesivät millainen tullee olemaan tämän lapsen elämä ja mihin se päättyy.
Se päättyi ristille, pelastukseksi kaikille jotka kääntyvät ristin miehen puoleen.

Siinä on joulun ilosanoma, teille on syntyny Vapahtaja.


Rauhaisaa joulunaikaa ja siunausrikasta tulevaa vuotta 2018.

perjantai 15. joulukuuta 2017

Piparitaikinasta hevostalli

 Likat ovat syksyn aikana olleet kovasti innostuneita hevosista joten mikäpä muu piparijuttu se ois voinu tälle joulua olla kuin piparitalli.



tiistai 12. joulukuuta 2017

Ohi on

Nyt on enin kiire hellittäny, ku myyjäiset on ohi. Viikonlopun myyjäisisä kävi reilu nelijä tuhatta ihimistä mikä tietää sitä, että heijän matkaan lähti monenmoista tavaraa.

Kepparit on myyty kaikki, ois ehkö menny enemmänki jos niitä ois ollu tehtynä. Ehkä yhen vielä tekasen pukinkonttiin.
Joka joulunen piparitalo mukeloille on siinä vaiheesa, että osat on paistettu.
Jospa ehtis iltasella koristelleen ja seuraavana päivänä kokuammaan.

Sittehän sitä joutaaki olemaan jouten, mikäli onnistuu.😃

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Toinen myyjäispäivä

Eilen aamulla ennen kaheksaa oltiin jo myyntipaikalla laittelemasa myyntipöytää kuntoon. Myyjäiset alako kymmeneltä ja kestivät viiteen.
Tännään on yhtä pitkä myyntiaika ku eilen. Toivotaan että väki liikkuu sunnuntainaki. Keli on vähä luikkaanpuoleinen, mittari lähes nollasa mut sehän on toisaalta hyvä asija, ei tarvi ihimisten kärvistellä pakkasesa.

Mukavaa sunnuntaita.

torstai 30. marraskuuta 2017

Joulukuun myyjäiset häämöttää

Enhän mää malttanu olla ettenkö tekis usijampaa piparitalua. Viis tönyä kyhäsin kassaan, vielä käärittävä ne sellofaaniin ja sittepä ne on valamiit myyntipöyvälle.
Mukavaa näpertämistä se tämäki homma on etenki talojen kokuaminen. Aina vähä jännittää, että pyssyykö katto paikallaan vai valahtaako alas.
Pyssyyhän se ku malttaa oottaa, että pikeri kuivuu kunnolla ennenku alakaa muita juttuja talloon säätämmään.
Kaikki talot on gluteenittomia, jotta voipi syyä hekin jotka eivät siedä gluteenia.

Mukavaa viikonloppua!

tiistai 28. marraskuuta 2017

Myyjäisten aikaa

Eka myyjäiset oli ja meni. Väkeä liikku ihan mukavasti mutta jotenki jäi semmonen tunne, että myyjäisten ajankohta oli liijan aikanen. Ihimiset eivät oo vielä marraskuun puolella päässeet jouluostoshysteriaan. Semmostaki voi kuulemma olla.
Se on tunnetila misä ihimiselle tullee olo, että voi hyvänen aika sentään miten kerkijää osatmmaan ja laittammaan kaikki jouluksi. Mitä ihimettä lahajaksi sille ja tuolle.
Joulu on kerran vuojesa vaan, ei kannata ottaa siitä ressiä.

tiistai 21. marraskuuta 2017

Olkitähtiä ja piparitaloja

Loojan pohojalta löyty pussillinen olokia. Niistäpä väätelin tähtejä. Tähti on aika iso, sakarasta sakaraan 60 cm. Viime vuonna tein yhen ja se meni heti etten ehtiny viijä sitä ees myyntipöyvälle.
Piparitalojen aikakausi avattu. Viis talua näin ens alakuun.


torstai 16. marraskuuta 2017

Kepparien tehtailua

Kepparitehas on pyöriny reilun viikon ajan. Ny on pollet valamiit ja oottelevat olohuoneen nurkasa myyjäisiin pääsyä.
Reilu viikko on vielä aikaa myyjäisiin, monenlaista ehtii tekkeen ja touhuammaan.
Piparkakkutaloja vois tehä muutaman tai tekisköhän isoja olokitähtiä, niitä ku ei tavallisesti oo myyjäisisä näkyny myynnisä. Enköhän tuota jotaki keksi.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Kakku

Omaa isää ei ennää ole jota juhlia, mutta lasteni isä on. Isänpäivänähän syyään teitysti kakkua. Vaarille vein kakkukahavit sänkyyn, en laulanu.
Kakun täytteeksi laiton suklaakreemiä, vaniljavanukasta ja karvijaismarijahillua.
Päällä sokerimassamarsipaaniverkko.

Onnea isät!

torstai 9. marraskuuta 2017

Meinaa olla kiirus

Mulla on menny aika niin nuitten lusikoitten kans, että meinaa plokin päivityksetki unohtua.
Vaan kohta se loppuu ku alakaa lusikkapussi olla tyhyjä.
Vaari aiko laittaa keittiön lusikkaloojaan munalukon ettei tyhyjene sekin looja.

Varasin joulumyyjäisiin myyntipöyvän kahteen eri paikkaan. Ekat myyjäiset on tämän kuun puolella ja toiset joulukuun alakupuolella.
Aattelin mennä nuitten korujeni kans sinne seisoskelleen pöyvän taa, jos vaikka joku innostus korun ostammaan.

Ei ehi pitempään kirijottaa, muutama sormus oottaa jyrsintää

Siu siu😃

torstai 2. marraskuuta 2017

Kaamostako?

Se on kuulemma ny alakanu, kaamos. Sen alakamisen ja olemasa olemisen huomaa siitä, ku ihimiset laittellee mitä erilaisempia lisävaloja sisälle ja ulos.
Eivät oo jouluvalot, sano joku, ku vahingosa tulin sanoneeni, että oot jo jouluvalotki laittanu palamaan.

Jotku saatta kärsiä kaamosmasennuksesta. Heitä ahistaa ympärillä oleva hämäryyys ja nopijasti tuleva pimeys.
Siihenki ovat keksinneet apua, kirkasvalohoito. Kirkas valo palamaan sinne misä suurimman ajan päivästään viettää. Valo kulukeuu silimien kautta päähän ja vaikuttaa piristävästi.
Varmaan on hyvä juttu tuoki.

Yks ilta ku oltiin vaarin kans menosa sänkyyn, vaari kahto kellua ja tuumas, mahtaakohan meihin kaamos vaikuttaa ku tähän aikaan ollaan jo sängysä. Kello oli vähä vaille kymmenen.
Mulle jäi kyllä pikkusen semmonen tunne, että eipä tainnu olla kaamoksen vaikutusta.

Kaamos kestää aikansa. Muutama kuukausi nii se on ohi . Ei oteta turhaa ressiä pimijästä. Sytytettään kynttilät, syyvään jäätelyä ja juuaan hyvät kahavit.











torstai 26. lokakuuta 2017

Lusikkakoruja kuvapläjäys

Ei meinaa mennä ohi tämä koruvillitys ny ollenkaan. Aina vaan uutta korua pukkaa ku yhen saa valamiiksi. Ompa jo jotku teheny tillauksiaki. Lähettävät omia lusikoitaan mulle ja mää vääntelen ne koruiksi. Mikäpä se siinä. Sama kai se on kenen lusikoita sitä vääntellee, kunhan vaan saa väännellä, jotta lusikkaoosineuroosi hieman helepottaa. :)













Alimmasa kuvasa olevia rannerenkaita ei oo tehty lusikoista, vaan mistä?
Kellä siihen vastaus?

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Sunnuntai aamun mietteitä

Torstaina ajelin kotikylältä kotia, seuraavana aamuna oli lumi maasa. Siitä kummallista, että lumi mikä sato on pysyny. Eijoo yhtään ollu loskaa vaan keli on pysytelly sen verran pakasen puolella jotta lumi ei sula. Hyvä homma.

Silimiin sattu naamakirijasa yks päivitys joka koski aihetta, uuvet liikennemerkit. Jestas, miten ahtaalle voi elämä mennä, että tuommonenki asija voi häiritä elämää siimä määrin, että keksitään ehottaa merkkien muuttamista.

Onhan se varmasti hankalaa  ja ahistavvaa ellää maailmassa, misä on kaiken aikaa  ympärillä asijoita jotka kertoo sen tosi asijan, että on olemasa kaks sukupuolta.
Sitähän ei voida millään muuksi muuttaa, ihmiskunta on syntyny miehestä ja naisesta.

Kamalan surullista on ajatella, että tulevaisuuven lapsilta ollaan riistämäsä siskot ja veljet, mummut ja vaarit.
Niinhän siinä kävis mikäli  kaikki nimitykset jotka viittaavat tiettyyn sukupuoleen pitäs poistaa.

Vaikka maailman meno muuttuu ja murenee on kuitenkin jotaki mikä ei muutu eikä murene, Jumalan sana ja rakkaus.
Ne on ja pyssyy. Ja sana tekee sen mitä varten se on lähetetty.

Kun te näette kaiken tämän tapahtuvan nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne hetki on lähellä.

Sempä tähden, siunaus rikasta sunnuntaita!

maanantai 16. lokakuuta 2017

Kotikylällä

Ajelin iltasella kotokylälle, ku on muutama vappaapäivä töistä.
Kotua lähtiesä sato vettä. Pohojanmaan rajapyykin jälkeen alako ilima kirkastummaan ja sain ajella pitkän matkaa auringonpaisteesa. Aurinko ehti painua taivaanrannan taa ennenku olin perillä. Ilta pimeni joutuin ja tuuli tanssii puitten oksilla melekosella voimalla.

Huomenna keittelen vähä mehuja. Ylihuommena siivoilen ja laittelen paikkoja kuntoon kartanolla. Jos ehin, niin marijapensaille pitäs laittaa tuet ettei ne talaven aikana painu maata vasten.

Siinäpä sitä puuhastelua pariksi päivää. 😃

torstai 12. lokakuuta 2017

Sormus, jyrsinnän harijottelua

 Tarkkutta ja tärisemätöntä kättä vaativa homma. Mtättömän pieni virheliike jättää heti jälijen.
Vaan eihän sitä tätäkään hommaa opi muutaku tekemällä.
galleria

tiistai 3. lokakuuta 2017

Iltapäivän ulukoilulenkki puolukkamehtään

Kyllä syksyinen luonto on kaunis. Päivä oli poutainen, mutta mielettömän kylymä tuuli. Iltapäivällä ehittiin vähä ulukoilemmaan ja kävästiin poimimasa muutama litra puolukoita.Vaari oli eilen suolla käyvessään löytäny hyvän puolukka paikan. Oli merkannu paikan GPS:äänsä jonka avulla osattiin just oikijaan paikkaan.
Vaikkei vielä oo ollu pakkasia niin ruska on paikkapaikoin tosi upea. Pihilajat eritoten ovat komijoita ja marijasia. Pittääki muistaa kerätä vähä pihilajanmarijoja ku ovat saaneet pakkasta.

Mukavaa viikon jatkua!

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Ratinsuojus

Neuloosin oireitaki välillä pukkaa, piti alakaa tekemään Roomsterin rattiin suojus. Ai miksikö?
No ihan sen takija, ku  on niin ästyttävä viilijänä syysaamuna töihin lähtiessään istua autoon ja ottaa kylymästä ratista kiinni ja huomata, että hanskat jäi sisälle.
Ny on asija korijattu. Eipä tarvi vaarinkaan ennään kärvistellä näppiensä kans vaan voi reilusti ottaa kiinni lämpösemmästä ratista.
 Siniraitanen suojus soppii oikeen hyvin Roomsterin maalin värriin, Vaari vähä ehotti, että voiskohan vaihekeipinnuppiinki tehä suojan. Jaa...aa...mikä ettei... harkita kyllä pittää, ettei vaan käy niin , että hetken päästä on koko pirssi virkkausten peitosa.  Neuloosi on arvaamatonta!

maanantai 25. syyskuuta 2017

Koruhulluus jatkuu

Vaari välillä vähä virnuilee mun hommille ku istun lähes aamusta iltaan työpöyvän ääresä lusikoita vääntelemäsä. Kysäsin eilen, että mitäs virnuilet. Vaari tuumas vaan, että sitähän mää vaan, ku on niin mukava kahtua sun innokasta puuhasteluas.
Tekemällähän sitä oppii.

Loputki siskon lusikat väännetty koruiksi.
Kirpparilta löyty lusikkanippuja joisa oli epämääränen määrä samanlaisia lusikoita.  Kolomen lusikan sarijasta sai kivan setin, korvikset ja riipuksen.
Lusikkapesistä sai kivoja riipuksia.
Jos joku haluaa jonku korun itelleen tai ystävälleen niin laitappa viestiä.

torstai 21. syyskuuta 2017

Lusikkakoruja

Sisko anto muutaman vanahan lusikan ja sano, että tekaseppa nuista joskus jotaki.
Lusikat piti ensin puhistaa. Kokkeilin putsata ne Universal Stonella, myrkytön ja hapoton puhistus- ja killlotusaine. Harijasin joka lusikan hammasharijalla puhtaaksi, huuhtelin ja kuivasin. Aine oli hyvä, vaikkakin työläämpi käytettävä mitä esim. folio+sooda+kiehuva vesi.
Mahtaiskohan aine toimia jos jauheen liottas vetteen ja uittas lusikoita siinä nesteesä?
Sitähän ei kai muuten saa tietää ku kokkeilemalla.

Kuuvesta ruusulusikasta tein kahet korvikset, kolome riipusta, rannerenkaan ja sormuksen.

Mukavaa viikonloppua!

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Synttärit

Viime viikko oli hiukka kiireinen. Vaarilla oli torstaina syntymäpäivä, sen kunniaksi päätimmä poikien kans, että ny juhulitaan synttäreitä kunnolla.
Vuokrattiin Sieripirtti, joka on parinkymmenen kilsan pääsä kaupungista ja järijestettiin sinne yllärisynttärit vaarille.
Meillä oli hyvä peitetarina. Vanahempi poika on valamistunu insinööriksi ja hän ilimotteli isälleen, että viettää valamistujaisjuhuliaan pirtillä ja juhulat ois perijantai-iltana.
Tojellisuuesa pirtillä oltiin perijantai- illasta sunnuntai aamuun.

Viikolla sallaa vaarilta leivoin kaakut ja ostelin ruokatavaroita jotka kuskasin pojan luo, ettei vaari alakas eppäilemmään mittään. Aika hyvin me onnistuttiin huijauksesa, ku vielä pirtille mennesäkkään vaari ei ollu varma, eikä tietonen mistä oikeen on kyse.
Pojan kans olimma kutsunu porukkaa pirtille ja he olivatki sielä lähes kaikki paikan päällä ku me vaarin kans ajettiin pihhaan. Lauvantaina tuli lissää porukkaa joista osa oli täysin yllätysvieraita vaarille.

Torstai aamuna ku vaari lähti aikasten liikekannalle, nousin minäki samantien ylös. Nappasin uunin päälle ja ruoesin värkkäämään kakkupohojia. Kakkupohojat piti saaha valamiiksi ennen töihin lähtyä ja ehtiä viemään pojan luo.
Tunnisa oli viis torttupohojaa paistettuna ja yks kakku koottuna. Loput kolome kokosin pojan luona, yhen kuorrutin valamiiksi, jotta on perijantai-illaksi " valamistujaiskakku" valamiina.

Vadelmakakku kermalla höystettynä.
Hillakakku, vaarin lempiharrastus koristuksella.
Vadelmatuorejuustomoussekakku  suklaakakkupohojalla.
Oikeen mukava oli olla  porukalla koolla ja viettää yhteistä aikaa. Keittiöhommat ja siivoukset tehtiin yhesä joten senki suhteen homma meni oikeen mukavasti.

Tännään iltapäivällä synttäreitä juhlittiin vielä seurakunnasa. Ystävät ja tuttavat muistivat vaaria kukkasin ja lahjoin.























Kiitokset mukana olleille!

Tällänen pirtti

maanantai 11. syyskuuta 2017

Uusi lasi, huolto pellaa

Viikonlopulla oli yövieraita ja sänkyä laittaisa kävi haaveri.
Meillä ku on semmonen vaarin tekemä kaappisänky joka tarvittaisa otetaan käyttöön laskemalla se alas kaapista. Sängyn kaapin puoleisesa päävysä on saranat joitten varasa sänky on heleppo kallistaa makkuuasentoon.
Empä huomannu varua seinällä olevaa taulua sänkyä kallistaisa.

 Tais olla sijauspatjan reuna mikä pökkäs tauluun ja se tulla rämähti laattialle, lasin hajotesa palasiksi.
Aamulla siivosin lasinsirut laattialta ja irrotin taulusta loputki palaset ja vein ne roskakatoksesa olevaan lasinkeräysastijaan.

Kyllä mulla oli naurusa pitelemistä, ku aukasin astijan kannen.
Nimittäin, sielä oli iso lasin palanen laitettuna nätisti astijan reunaa vasten. Pikasesti mittailin lasin kokua ja arvelin sen olevan ihan saman kokonen mikä taulusta meni rikki.
Nostin lasin varovasti pois astijasta ja laiton roskapöntön kannen päälle siksi aikaa, että sain tuomani lasinsirut laitettua astijaan. Ehejä lasi kainalosa astelin hymysä suin sisälle.

Vaarilta pääsi nauru, ku näki mitä toin mukanani roskakatoksesta. Sirut vein ja ehejän toin, eikai voi paremmin huolto pelata. Hyvin osasin koon arvioija, se oli just eikä melekeen oikijan kokonen.






keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Retro nurkka

Ny on kummallekki oma tuoli, ei tarvi vaarin kans tapella kumpi saa punasesa tuolisa istua. :)
Orasnnikukkaset verhot on kirppislöytö jotka ostin, ku isosiskot sano että osta nuo.
Vaariki tykkäs verhoista, ovat kuulemma hienot.


lauantai 2. syyskuuta 2017

Vuorikakku

Pojan  tyttö täyttää seittemän vuotta. Hänen toivo vuorikakkua synttärikakukseen.
 Kakun täytteenä on mansikka-vadelmahillua ja kermarahkaa. Keskeltä kakkua löytyy yllätyksenä suklaakakkua, jonka välisä on aprikoosihillua. 
Kakun alaosan tein pyörijäksi ja sen päälle kokosin pienistä kantikkaista palasista toisen kerroksen. Kolomannen kerroksen, huipun, tein pyörijöistä renkaista ( kääretorttusiivuista).
Kuorrutuksena on parisa kohtaa vähä viherijäksi värijättyä marsipaania kalliopintana. Muu kuorrutus suklaakermavaahtua, huippu tietysti valakosta kermavaahtua.
Kukat, kivenmurikat, ja seittonen on tehty marsipaanista ja sokerimassasta.
Vuoren huipulle johtaa kultaraepoloku.
 

torstai 31. elokuuta 2017

Katon laittua ja seinälautojen naputtelua

Vaari käväs reilun viikon ajan puuhastelemasa hirsitalolla. Laittovat uuven katon naapuritontilla olevaan talloon. Talo on mun siskon omistuksesa, äiti on asunu siinä kevväästä lähtien.
Isän ja äitin ensimmäinen yhteinen koti, isän rakentama. Kauvan siinä on katto kestäny. Nyt tiilikatto purettiin ja tilalle laitettiin pellit.

Josaki välisä ovat miehet ehtinneet puuhastelleen meijänki tontilla. Ovat naputelleet vuorilautoja pohojospuolen seinälle. Ohan tuo vähä kirkuvan keltanen, vaan näkkyypähän kauvas. Talavia vasten on mukava ku saatiin hirret suojaan.
 Sitte ku saahaan seinälauvotukset valamiiksi, niin pittää alakaa miettimmään seinän lopullista väriä. Tai parempihan se tietysti on jos miettii hyvisä aijjoin senki asijan valamiiksi, eikä vasta sitte, ku maalikauppaan on lähösä. Vissiin se tuollanen vaalijan kellertävä taitaa tulla. Tai voiskohan se olla kaksvärinen...

 Mää muistan sen ku talua maalattiin vaalijan keltaseksi. Oon kai ollu kymmen vuotias jos sitäkään. Metallisella harijalla harijasin alimpia lautoja puhtaaksi, toisten puhistaisa ylempiä lautoja.
Eno keitti kartanolla isosa tynnyrisä keltamultasoppaa, sen piti kiehua monta tuntia.
Oishan sekin mielenkiintonen kokkeilla, ossaisko sitä semmosta keltamultasoppaa keitellä mikä pysys seinällä. Taitaa olla helepompi käyvä hakemasa rautakaupan hyllyltä, vai mitä luulet?



sunnuntai 27. elokuuta 2017

Häklin tuoli

Vanahoihin huonekaluihin hurahtaneelle oli lähes lottovoitto, ku ystävä ilomotti, että ois kaks vanahaa Häklin tuolia jotka sais hakia pois, muute menevät roskalavalle.
Ohikulukeissamma otimma tuolit kyytiin ja ny on eka tuoli kunnostettu.

Tuolit oli meleko hyväsä kunnosa. Selekänoja oli alaosasta joistaki kohti irronnu,  istumen ja selekänojan välliin jäi 3-4 cm rako. Vuosikymmenten aikana on tuolisa palijo istuttu ja selekänoja päässy pikkusen taipummaan. Sen kiinnittäminen takasi paikalleen ei ollu niin heleppo ku luulin. Selekänoja on yks yhtenäinen kaareva pala käsinojien kans. ( tehty kaiketi liimaamalla ohuita vanerilevyjä päällytysten  ja taivutettu muotoonsa) Kaarevuutensa takia selekänojan piti tulla just oikijaan kohtaan istuimeen nähen, jotta sen sai tiiviisti istuinta vasten kiinni.
Selekänoja oli kiinnitetty seittemällä pitkällä naulalla. Mää kiinnitin ruuveilla ja lisäin vielä nelijä ruuvia että varmasti pyssyy.

Ennen





Vanahat kankaat on kiehtovia. Täsäki oli tuollanen mukavan nypyläinen kirkkaan punanen kangas.








 Jäläkeen




Uus kangas on tiilenpunanen. Pinta on pikkusen nypyläinen, että ois ees hitusen vanahaa tyyliä.
Tyynyn jätin tereet ja alapuolen kankaan vanahasta tuolista.







Suuret kiitokset tuoleista, nämä säilyy muistona teistä pitkään.

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...