Kyllä maailma muuttuu joutuin ja sen myötä tullee markkinoille aina vaan uusia ja uusia tuotteita.
Elintarviketeollisuuesa muutoksia on joka vuosi ihan sen mukkaan mikä trendi millonki on pinnalla.
Jos voi on julistettu pannaan niin kevytlevitteet ja erikoismarkariinit tekkee kauppansa. Jos taas markariit on pantu pannaan, ylistettään voin erinomaisuutta.
Superfoodit, nehän ne on ny olleet kovasa huuvosa. Ookko kokkeillu miten ne vaikuttaa tai muuttaa elämisen laatua?
Mää oon kokkeillu, vaari ei.
Kävi nimittäin niin, että yks pakkaspäivä meijän ruokapöyvälle oli ilimestyny myslilooja.
Superfuuttia josta saa reippaasti proteiinia.
Joopa joo, sirkkamysliä.
On sitä aikoihin eletty ku heinäsirkkoja joutuu syömään.
Vaari oli perin innoissaan uuvesta mysli löydöstään. Hän ku tietää sen, että mää tykkään tehä ja syyvä kaikenmoisia ryyni/ mysli sekotuksia, semmosia kotitekosia, joisa on sekasin lähes mitä vaan mitä kuiva-ainekaapista sattuu löytymmään.
Mutta tämä oli vallan muuta, täsä on mukana elukoita.
Myslin aineosat; kaurahiutale, kauralitiste, rypsiöljy, kaurakuitu, siirappi, nestesokeri, kasvatettu kotisirkka, auringonkukansiemen, kookoshiutale, pellavansiemen, omena, kurpitsansiemen, puolukkajauhe ja suola.
Aika palijo kaikenlaista.
Paketin takapuolella kerrotaan, että sirkat maistuvat pehmeän pähkinäisiltä.
Ennakkoluuloton täytyy olla, jotta noita hyppiäisiä suuhunsa laittaa.
Tarijosin vaarille paahettua kuivaa sirkkaa mut ei huolinu. No, mitä ihimettä? Mies ostaa sirkkoja eikä meinaa ees maistaa. Munko nämä kaikki pittää syyä??
Maiston ensin yhen sirkan. Sehän hajos suuhun samantien eikä maistunu juuri palijo millekkään. Ehkä ny pikkusen sitä makua siihen pähkinään saatto olla, mut ei kauheesti.
Kuiviltaanhan tätä sapuskaa ei kaiketi saa kovin palijo syyä, joten isompi annos rouhetta kuppiin ja maitua päälle.
Mitäs tästä ny sitte sanos, ei kovin houkutteleva näky. Kuivat paahetut sirkat nousi pintaan. Ja jos kahtot tarkkaan kuvvaa niin huomaat pinnalla myös yksittäisiä pieniä sirkan hyppyjalakoja.
Aikamoinen superfuutti! Pikkusen aikaa annoin sirkkojen lillua maijosa ja sitte lusikoin ne muun rouheen kans suuhuni. Eipä noita kinttuja eikä sirkkoja suusa erottanu, kaikki rousku yhtälailla hampaitten välisä. Maijon kans tää oli hyvvää, ihan totta.
